"don't leave me alone"

luku 11

Joelin pov

⚠️TW⚠️

Olimme nukahtaneet yn kanssa Joonaksen sohvalle. Joonas oli vissiin lähtenyt sillä häntä ei näkynyt kun katsahdin eteiseen. Silittelin hitaasti Yn hiuksia. En viitsinyt liikkua ettei Yn heräisi. Kurkotin puhelimeni sohvapöydältä ja aloin selaamaan ig:tä. Hetken päästä tunsin Yn hautaavan kasvonsa rintaani. " Huomenta" kuiskaan  Yn korvaan. "Mm, huomenta" Yn mutisi unisesti. Naurahdin ja livautin pinen pusun Yn hiusten sekaan ennen kuin nousin. Huomasin yn pitävän edellen käsiään ympärilläni. " Taisit olla tosissaan ku sanoit,että et oo päästämässä irti." Huokaisin ja nostin tämän syliini. Huomasin hänen olevan höyhenen kevyä. Mutta en viitsinyt kiinnittää siihen enemmän huomiota sillä mitä se minulle kuuluu. "Mennäänkö tekee aamupalaa?" Kysyn varovasti.

Yn pov

"Ei,ei,ei" Voihkaisin mielessänie kun kuulin Joelin kysymyksen. "E-Ei mul oon nälkä..." Sanon mutta tiedän ettei se tulisi menevän läpi. Eikö hän huomaa miten ruma lehmä mä oon. Enkä oo muutenkaa tehnyt mitään ansaitakseni ruokaa. " Sun on pakko syödä jotain ees pieni leipä." Joel pyytää. " Okei Yn sä pystyt siihen" Ajattelen. " Okei voin mä yrittää…" Sanon ja väännän tavallisen teko hymyn kasvoilleni vaikka sisältä olin paniikissa. Oon jo aika hyvä teko hymyilee oikeastaan loistava. Huomaan sen jälleen kerran toimivan sillä Joel alkoi hymyilemään. "Aijoks nytte edes päästää irti?" Joel kysyy toiveikkaana.
" En, mitä sä oikein ajatteli!" Sanon ja kiedon käteni vain tiukemmin hänen ympärille. Joel huokaisi ja nousi ylös. Kiipesin hänen selkäänsä ja valmistaudun koitokseen. Joel laski minut keittiöntasolle istumaan. Katselin kun Joel otti tarvikkeita jääkaapista. Hän paahtileipää samalla kun odottelin tuomiotani. Hetken päästä Joel on valmis ja tuo pöytään luomuksensa. Hän ojentaa lautasen käteeni. En tiedä pystynkö tähän. Syöminen on aina ollut vaikeaa minullea. Mutta kaikkien viimeaikojen tapahtumien jälkeeen olen lopettanut sen meilkein kokonaa. Joel huomaa ahdistukseni ja tulee halaamaan minua takaa päin. " Mä-mä en pysty tähän..." Kuiskaan ja tunnen kyyneleen vierähtävän poskeltani. Joel silittelee hiuksiani hitaasti. " Sä pystyt siihen ja sekin riittää et syöt ees vähän" Joel sanoo kannustavasti

Joelin pov

Lähdimme Yn kanssa minun luokseni päivemmällä. Kello on jo kohta puoli yksi yöllä. Olemme katsoneet elokuvaa. Elokuvan puoli välissä alkoi kuulua tasaista tuhinaa päältäni. Yn oli nukahtanut taas. En käsitä miten hänellä on niin hyvät unen lahjat. Laskin varovasti Yn pois päältäni ja lähdin suihkuun.

Anteeks
Täs on kestäny ihan sika kauan ja tää on myös semi tylsä mut huomenna yritän saada julkastua yhen uuden luvun.
Mulla ei oo myöskään ollu nytte kauheen helppoo mut joo

Ps kiitos yli 300 lukiasta<3

Sanoi 401 :>