Tarpeeksi rakkautta

8 Matikan tehtävä

Olli

Makoilimme Aleksin sängyllä vaikka meidän olisi pitänyt tehdä Aleksin matikan tehtäviä, siksihän minä tänne tulin. "Allu eiks meijä pitäny tehä niit sun matikan läksyi?" Kysyn pojalta joka makaa päälläni. "Joo mut mä mielummin pussailisin sun kanssa" hän sanoo jotenkin söpöllä äänellä. Sitten hän siirtää päätään lähemmäs minua. Huuliemme välissä on vain enään muutama sentti. "Kai me voidaan hetki vaan" lauseeni jää kesken kun tunnen Aleksin pehmeät huulet omillani. Siirrän käteni pojan niskän taakse syventääkseni pusun suudelmaksi. Pian tunnen tuon hieman näykkäisevän huultani. Raotan suutani auki ja tunnen Aleksin kielen suussani. Tämä on taivaallista!

Hetken suudema sessiomme jälkeen Aleksi kipittää hakemaan matikan kirjansa luokseni. "Nii tarviin tässä apua" hän sanoo ja osoittaa tehtävää. Katson tehtävää ja alan laskemaan sitä. "Valmis!" Sanon ylpeänä. "Eihä toi oo mitenkää oikein" Aleksi sanoo nauraen. "No sori matikka ei oo mun vahvin aine" sanon. "No ihan sama. Pyydän sit koulus jotain auttaan mua" Aleksi sanoo. "Niin ketä muka. Sähä hengaat vaa meijä kaa" naurahdan. "Unohiksä meijän Tompan? Sehä on kunno hikke!" Aleksi sanoo iloisena. "Ainii joo, siltä on hyvä kysyy sit" sanon hymyillen ja menen makuulleen Aleksin sängylle.
Hetken päästä Aleksi päättää itsekkin tulla makaamaan. Hän laittaa päänsä rintani päälle ja alkaa piirtelemään siihen jotain. "Teitkö sä aina pienenpänä sun äitin kaa sitä et se piirs jonku kuvion sun selkään ja sun piti arvata mikä kuvio se on?" Tuo kysäisi minulta. "Een? Ja sä teit sitä?" Kysyin. "Joo! Se oli paras asia koskaan, se oli ainut tapa miten sain unta" Hän sanoi innokkaasti. "Jaahas" sanoin hieman huvittuneesti. Siirsin käteni Aleksin hiuksiin. Leikin niillä hetken kunnes Aleksi sai soiton. Hän nousi ylös ja etsi puhelimensa. "Moi" hän sanoi ja meni huoneensa ulkopuolelle juttelemaan. Kenenköhän kanssa hän puhuu?

Aleksi asteli takaisin huoneeseensa. "kuka se oli?" Kysyin. "Ööh se oli mun iskä" Aleksi sanoi hieman vaisusti. "Okeii. Haluuks kertoo mist puhuitte?" Sanoin. "Joo öö se vaa kysy et miten meni ja et millon meen sen luo kylään" Aleksi sanoi ja tuli takaisin luokseni. Unohdin, että Aleksin vanhemmat ovat eronneet. "Okei" sanoin vain.

Olin hetki sitten tullut kotiin. Vihaan kun vanhempani ei ole kotona. En mä tykkää olla yksin. Ehkä siksi mun parhaaks kaveriks valikoituikin Joonas Henrik Porko joka kanssa vihaa yksin oloa. Tämän takia Joonas on useasti meillä yötä. Vaikka ei enää niin paljon Aleksin takia. Tai no kylhän Joonaski jotain säätää ton Joelin kaa. Ei niil kuiteska mitää vakavaa oo. Enemmäki vaa pussailuu ja halailuu. Mun mielst ne kyl pani kerran mut en oo varma. Aina en jaksa kuunnella Porkon juttui. Jooh ehkä mä vaan suosiolla meen suihkuu ja nukkuu ettei mun tarvii selittää enää Joelist ja Joonaksest.

______________________________________

432 sanaa. *yllättyneitä ilmeitä* Tadaaa!! Olen palannut! Enkä oo kuollu. Joo o on ollu muutama rankka kuukaus täs mut siis alotinha mä tommosen toisenki kirjan. En kyl tee sitä mitenkää aktiivisesti. Mutta saitte uuden osan Jee! Plus saattaa olla tönkköö tekstii, tuntuu et en osais enää kirjottaa:)