Tarpeeksi rakkautta

10 "Viilteleks sä?"

Joonas

Nousen vessan lattialta ylös. Minua hiukan huippaa, mutta ei se mitään. Avaan hanan ja laitan käteni kylmän veden alle. Irvistän hieman kivusta. Vesi muuttuu hieman punertavaksi kun veri sekoittuu veteen. Laitan hanan kiinni heti sen jälkeen kun veren vuoto loppuu. Tämä on huono tapa mitä teen, mutta kyllä siitä vielä joskus pääsen pois. Ehkä. Lähden kävelemään puisia portaita ylös huoneeseeni. Avaan ikkunan ja otan askista tupakan ja asetan sen minun huulieni väliin. Otan sytkärin ja sytytän tupakan. Vedän tuota myrkkyä keuhkoihini. Tämäkin on huono tapa, mutta mielummin tulen polttamaan kuin tapan itseni.

Katson ulos. Maa on aivan lumen peitossa. Ulkona ei kävele ketään. Kaikilla on varmaan parempaa tekemistä kuin kävellä tuolla vitun kylmässä ulkoilmassa. Suljen ikkunan heti kun olen polttanut tupakan loppuun. Suuntaan itseni sängylle makaamaan. Koitan alkaa nukkumaan, mutta niin kuin oletankin en saa unta. Noh vittu nyt. Laitan jonkun saatanan ASMR videon päälle ja koitan uudestaan nukahtaa. Kauanhan siinä menee, mutta lopulta saan unta.

--

Herään siihen kun kuulen ulko-oven avautuvan. Ei kenenkään perheen jäseneni pitäsi ainakaan tulla nyt kotiin? "Joonas ooksä tääl?" kuulen tuon tutun äänen. Joelhan se. Puen nopeasti hupparin päälle ja jotkut verkkarit. "Joo oon tääl mun huonees!" Huudahdan ja petaan sänkyni. Hetken päästä Joel istuukin jo sängylleni. "Eks sun pitäny vahtii niit sun siskoi?" Kysyn tuolta blondilta pojalta. "Joonas kello on viis päivällä. Äiti ja iskä on jo kotona", Joel sanoo naurahtaen. "Onks kello muka niin paljo jo?" Kysyn ihmeissäni. En tiennyt, että nukuin niin kauan. "Joo on. Nukuiks sä näin pitkää?" Tuo kysyy, ehkä hieman huolestuneesti. "Öö joo", sanon katsoen maahan. "Mihi asti sä valvoit?" Hän esittää toisen kysymyksen. "En mä tiiä en kattonu kello. Aika pitkää kai", vastaan hänelle. "Mitä sä teet muka öisin jos sä valvot nii myöhää?" Joel kysyy. En mä nyt totuutta voinut kertoa, että teen kaikkea huonoa ja semmoista mikä pitkältä kantilta vielä voi tappaa minut. "Katon vaa puhelinta tai jotai leffoja", onhan tuo sinäänsä totta. En vain kerro koko totuutta. "Okei no mitäs me nyt tehää?" Tuo kysäisee. "Lähetään ulos", sanon hymyillen. "Selvä", Joel vastaa.

Astuimme ulos kylmyyteen. Lähdimme kävelemään kohti tuntematonta. Joel siirtää kätensä minun omalleni ja ottaa siitä kiinni. Katson Joelia hieman ihmettelevästi. "Mitä tuli kylmä käteen", hän sanoo katsoen minua silmiin. "Jaahas", sanon hymyillen minua noin kymmenen senttiä pidemmälle pojalle. "Mulla on itse asissa huulissakin kylmä", tuo sanoo. Nousen hieman varpailleni ja suutelen tuota poikaa. Irrottaudun suudelmasta. "Helpottiko?" Kysyn hymyillen. "Todella paljon", Joel sanoo ja jatkamme kävelyä.

--

"Voitko nyt tänään jäädä yöks?" Kysyn anoen tuolta pojalta. "Enköhän mä voi", tuo sanoo. Alan heti hymyilemään. Tulimme jo hetki sitten kotiin lenkiltämme. Nyt istumme keittiössä kaakaot käsissämme. "On kyllä harvinaisen hyvää kaakaota", Joel sanoo hörpäten sitä. Päätän vain hymyillä hänelle.

"Mennäänks jo nukkumaan?" Joel kysyy. Niin kellohan on jo kaksi yöllä. Olemme katsonut jonkun leffan tässä ja jutelleet samalla jostain paskasta. Minua ei kyllä väsytä ollenkaan, mutta kyllä mä varmaan unta saan. "Joo mennää vaa", sanon ja lähdemme kävelemään ylös. Joel riisuu paitansa ja housunsa pois jättäen vain bokserit päälle. Minä otan housut ensin pois ja sitten hupparini. "Joonas mitä sul on kädes?", tuo kysyy minulta huolestuneena. Vittu, vitun, vitun vittu! " A-aa öö ei mitään!" Sanon nopeasti ja nostan hupparin maasta jotta voisin pukea sen takaisin päälleni. "Eiku kyl siinä on jotain, näytä" Joel sanoo. "Eiku siis T-Tommin kissa vaa raapas vähä ei se mitää sen pahempaa oo" sanon hätäisesti samalla koittaen pukea mahdollisemman nopeasti hupparin päälle. "Joonas. Viilteleks sä?" Joel kysyy ääni väristen. Päätän nyökätä. Tunnen samalla kyynelien alkamaan virtaamaan alas silmistäni. "Mut miks?" Joel kysyy. Kuulen hänen äänestään, että hänkin itkee hieman. Istun Joelin viereen sängylle. "Mulla menee paskasti", vastaan hiljaisella ja itkuisella äänellä. "Joel ottaa minut haliin. "Oot mulle niin tärkee ihminen. En haluu et sulle tapahtuis mitään paskaa", Joel sanoo itkien. Tämä saa minut itkemään vielä enemmän. Nostan katseeni ylös Joeliin. Kohtaan hänen hieman punertavat silmät. "Anteeks" sanon. "Ei älä pyydä anteeks", hän sanoo ja vetää minut makuulle hänen kanssaan. Hän laittaa peiton päällemme. "Kauan oot viillelly?" Hän kysyy. "Ehkä puol vuotta mut en joka päivä, aina sillon tällön" sanon jo hieman rauhottuneena. "Okei. Haalutko apuu? Järjestetäänkö me sulle terapiaa?" Tuo esittää taas seuraavan kysymyksen. Pudistan päätäni. "Okei. Soita mut vaa sit aina tänne jos sul on paska olo. Mä kyl tuun aina", Joel sanahtaa. "Okei", vastaan hänelle. "Mut nyt nukutaan, öitä", hän sanoo ja ottaa minut haliin ja asettaa pusun hiuksiini. "Öitä"

______________________________________

722 sanaa. Joo o nyt saattaa sit olla tylsää ja tönkköö tekstii.