Tunarointia Menneisyydessä || Marauders/Harry Potter Fanfict

Luku 18, uusi vuosi

Harry

Oli uusi vuosi. Ilman Mionea. Tai Ronia. Se tuntui oudolta. Sentään oli Ginny. Tapaninpäivänä oli ollut täysi kuu, joten Remus vietti Tapaninpäivää seuraavan päivän Matami Pomfreyn luona sairaalasiivessä. Hänellä ei ole ollut tavallisia leikkikavereitaan täyskuuna, joten Remus oli selvästi purrut monesti itseään. Lavender oli viettänyt Remuksen luona koko sen päivän, paitsi silloin kun matami Pomfrey oli pakottanut Lavenderin pois sairaalasiivestä. Kumminkin nyt Remus oli päässyt jo pois sairaalasiivestä, koska matami Pomfreylla ei ollut mitään syytä pitää häntä siellä.

Mielessäni pyöri keskustelu Joulupäivältä, kun Lavender ja Ginny olivat kertoneet meille pojille, mitä Dumbledore oli keksinyt. Se keskustelu meni suurin piirtein näin:

"Huomenta vaan teillekin, nyt kun olette heränneet voimme kertoa teille mitä Dumbledore kertoi eilen, kun emme kumminkaan sitä eilen voinut tehdä kun kaksi nimeltä mainitsematonta kaveria olivat hieman humalassa" Ginny sanoi herättäen aamulla koko poikien makuusalin, eli minut, Remuksen, Fredin ja Colinin. Lavender oli seurannut Ginnyä perässä ja meni Remuksen sängylle istumaan. Ginny puolestaan tuli minun sängylleni.

"Oliko pakko herättää?" Colin kysyi selvästi väsyneenä. "Oli, koska tämä on yhtä tärkeää kuin Kalkaroksen kiusaaminen" Ginny vastasi hänelle. Itse naurahdin hieman.

"Gin, voisitko vaan nyt kertoa" kysyin häneltä. Hän nyökkäsi vastaukseksi. "Dumppis, anteeksi keksin tuon lempinimen jostain. No kumminkin, Dumppis kertoi meille, että hän voisi jossain vaiheessa loppu talvea tai alku kevättä pyytää meidän perheitämme ja kavereitamme käymään täällä yksin kertaisella ajankääntäjällä joka ei muuta mitään" Ginny kertoi.

"Miten Harryn osalta tuo perhe toteutuu, tietääkseni ne Dursleyt ovat ainoita Harryn elossa olevia sukulaisia" Fred kysyi siskoltaan härnäten. Ginny antoi hänelle murhaavan katseen.

"Hetkonen, ovatko Dursleyt Lilyn sisko Petunia ja hänen mursumiehensä?" Remus kysyi hämillään. "On" Vastaisin hänelle hiljaa. Vihasin Dursleyita yli kaiken. No kyllä Voldemort, Se saamerin pinkki Pimento ja Matohäntä Piskuilan kuuluivat niihin myös.

"Fred, tietääkseni Molly on pitänyt Harryä kuin osana perhettä viimeisen 7 vuoden ajan" havahduin ajatuksissani ja kuulin Ginnyn vastaavan isoveljelleen. Hymähdin. "Mutta miksi Harry ei pystynyt asumaan minun tai Siriuksen luona Lilyn ja Jamesin kuoltua?" Remus kysyi. "Pitäisikö kertoa?" Kysyin muilta. En itse oikeen tykännyt kertoa ja silloin Remus saisi tietää tulevaisuudesta. Toisaalta hän oli jo kuullut, että Matohäntä tappaa Lilyn ja Jamesin. "Harry, kerrotaan vaan kunhan Remus et hyödynnä tietojasi tai kerro eteenpäin" Ginny sanoi. "Okei, se om erittäin pitkä tarina" vastasin.

"No ensinnäkään en voinut mennä Siriuksen luo sen takia, että hän joutui Azkabaniin. Ja hän on muuten kummisetäni" aloitin. "Lily ja James kertoivat kaikille, että he tekisivät Siriuksesta salaisuudenhaltijan, no kumminkin Sirius viimeisellä hetkellä päätyi antamaan tämän roolin Matohännälle, joka oli kuolonsyöjä. No Matohäntä pisti Voldemortin tappamaan Lilyn, Jamesin ja itsensä, koska tappokirous kimposi minusta pois. Älä kysy miten, en tiedä itsekkään. Kumminkin Sirius sai tietää, että Matohäntä petti vanhempani joten hän lähti etsimään Matohäntää ja löysi hänet jästialueelta. Kukaan paitsi Matohäntä ja Sirius ei tiedä tarkasti mitä tapahtui mutta Matohäntä tappoi 13 jästiä ja leikkasin oman sormensa irti ja lähti elämään rottaelämää Fredin ja Ginnyn Isoveljen Percyn hoiviin. No Sirius joutui vastuuseen Peterin, vanhempien ja niiden jästien kuolemasta ja hänet tuomittiin elinikäisesti Azkabaniin serkkunsa Bellatrixin seuraksi. Kumminkin Sirius oli ensimmäinen velho Kuka ikinä pakeni Azkabanista" kerroin. Melkein itkin samalla. Remus näytti järkyttyneeltä, Ginny ja Fred tietäväisiltä mutta silti surullisilta ja Lavender ja Colin yllättyneiltä. He eivät tietäneet selvästi oikein Siriuksen Azkaban jupakkaa.

Kumminkin Nytten oikeaan aikaan. Illalla Suuressa salissa oli taas kunnon juhlaruokailu ja sen jälkeen me kaikki menimme Tylypahkan pihalle katsomaan ilotulituksia. Fred oli saanut luvan hoitaa ilotulitukset ja ne olivat taas kerran hienoja.

Juhlimme vielä uutta vuotta Rohkelikon Oleskeluhuoneessa ilman alkoholia. Menimme koko konkkaronkka loppujen lopuksi rättiväsyneinä neljältä aamuyöllä nukkumaan.

"Harry, herää!!" Kuulin Remuksen huutavan aamulla. Avasin silmäni, otin silmälasini yöpöydältä ja vilkaisin kelloa. Se oli vasta yhdeksän. "Harry, Pottereiden kotitaloon on hyökännyt Kuolonsyöjiä keskiyöllä!!" Remus parahti ja näytti tuskaiselta.

Katos kello on vielä ainakin 6 tuntia tän vuorokauden puolella eli ajallaan tuli tämä Luku! Ens viikolla en kerkee kirjoittaa ollenkaan kun on kolme koetta ja vielä viikonloppuna Piispalassa turnaus!

Sanat: 642