Heart Breakers || Joel Hokka ||

5. "Huppari on nyt pakollinen"

𝙏𝙞𝙢𝙚𝙨𝙠𝙞𝙥 1𝙫𝙠:

Pyöräilen nyt koluun uudella pyörälläni. On kaunis sää. Aurinko paistaa, on lämmin ja tyyni sää, mutta mielentila on täysin pohjamudissa, koska tänään on Matiaksen viimeinen päivä koulussamme. Vien pyöräni ja kävelen Matiaksen luokse. Alamme jutella kaiken näköistä. "Noh tänään ois vika päivä tässä koulussa." Matias sanoo huokaisten harmissaan. "Jep valitettavasti." Sanon.

Koulupäivä päättyi ja menemme Matiaksen kanssa ulos. Oppilaita on lähtenyt jo paljon kotiin, mutta edelleen  niitä kuljeskelee vähän pihalla. Teemme Matiaksen kanssa heipat vähän sivummalla. "Onnea sulle uuteen kouluun." Sanon luoden pienen hymyn. "Kiitos Joel. Koita pärjätä täällä näitten kusipäitten kanssa, mutta soitellaan kuitenkin paljon." Matias sanoo. "Juu ja toivottavasti nähään pian." Sanon. "Varmasti nähdään" Matias sanoo itsevarmana. Hän avaa kätensä merkiksi antaa hali. Halasin häntä. Meitä ei kiinostanut näkisikö joku. Kuitenkin ihmiset tulisivat haukkumaan, koska heidän mielestä on homoa halata poikaa, mutta emme me mitään menettäisi jos halaame päinvastoin pikeemminkin. Matias ei enää palaa ja minut on jo valmiiksi nöyryytetty joten menetettävää ei olisi. Irtaudumme halista. "Mitä mä teen sua ilman broidi." Sanon. "Sama." Matias sanoo. Sanomme heipat ja erkanemme. Lähden pyörälleni ja näen miten muutaman oppilasta tuijottavat minua hölmösti. Nostan vain keskisormea heille ja hyppään pyöränselkään.

𝙏𝙞𝙢𝙚𝙨𝙠𝙞𝙥 3𝙥𝙫:

On maanantai ja viikonloppu on takanani. Saavun koulunpihalle ja kävelen sinne, missä olen hengannut aina  Matiaksen kanssa, mutta nytten olen yksi. Olen aivan yksin näitten kusipäitten keskellä. Joudun jatkossa olemaan tässä yksin. En tiedä miten tylsää minulla tulee ilman häntä, mutta sen tiedän, että ääneäni minun ei tarvitse enää lähes lainkaan koulussa käyttää, koska ei ole juttukaveria. Välituntikellot pirisevät ja laahustan tunnille. Istun paikalleni. Otan kirjani esiin, kunnes kuulen äänen takanani. "Hei luuseri!" Kuulen Juliuksen huutavan koko luokan kuullen. Tunsin miten katseet porautuivat minuun. "Näiksä luuseri, että Matiaskaan ei jaksa sua enää. Se jätti sut ja oot nyt yksin, mut se on sulle oikein. Ei sua kukaan kaipaa." Julius huutaa minulle takarivistä. Kaikki alkoivat nauraa. Heitän hupun päähäni. Helvetti, että ahdisti. Olin nyt kaikkien silmätikkuna ja naurunkohteena. Olin vielä luokkani eturivissä, joten kaikki näkivät minut kokoajan. Opettaja tuli onneksi pian luokkaan, niin loppui pilkkaaminen.

𝙏𝙞𝙢𝙚𝙨𝙠𝙞𝙥 1𝙫𝙠:

Saavuin koulusta kotiin. Vanhempani tulevat noin tunnin päästä töistä. Juliuksen jengin kiusaaminen on ottanut minua kahtakertaa kovemmin sydämmeen ilman Matiasta. Tämä viikko on ollut täyttä helvettiä. Vien repun huoneeseeni ja menen keittiöön. Otan lasin, täytän sen vedellä ja juon sen. Lasken lasin pöydälle ja katson keittiön yhtä laattikkoa. Tuijotan laatikkoa hetken empien, kunnes päättäväisesti kävelen pari askelta sen luokse ja vedän sen auki. Laatikosta ilmestyy keittiöveitsiä. Otan yhden veitsen sieltä käteeni ja katselen miten se kiiltää terävyyttään. Laitan sormen terälle kokeillen sen terävyyden ja se oli terävä. Tämä on hyvä. Nostan vasemman käden hihan ja laitan terän täysin ehjälle ja arvettomalle ranteelleni. Tämän päivän jälkeen ranteeni ei tule olemaan enää arveton ja hyvä kuntoinen. Tiesin sen nyt jo. Tein vedon ranteeseeni. Se teki fyysisesti kipeää, mutta psyykkisesti se teki hyvää. Tein toisen, kolmannen ja neljännen viillon, mitkä olivat aika pieniä pintanaarmuja, jotka eivät olleet kovinkaan syviä. Siirsin käteni vesihanan alle ja laitoin hanan päälle ja punainen vesi meni lavuaariin. Se kirveli, mutta en välittänyt. Oli miellyttävää nähdä veri joka tuli haavoistani. Putsasin veitsen samalla, kuivasin, laitoin kaappiin ja menin vessaan. En desinfioinut haavaa. Etsisin kaapista sideharson ja laitoin sitä ranteeni ympärille. Laitoin sideharsoa ohuen kerroksen, kunnes huomasin veren puskevan harson läpi joten laitoin muutaman kierrosta harsoa lisää. Laskin hihan ja menin huoneeseeni. Vanhempani eivät saa tietää tästä. Kuulin, kun ulko-ovi kävi. Jompikumpi vanhemmistani tuli töistä.

Oli ilta ja menin sohvalle. Minulla oli tyypilliset yöshortsini jalassa. Minulla normaalisti olisi t-paita päälläni, mutta pidin hupparia, vaikka olisi pian kevät, mutta huppari on nyt pakollinen. "Miks sulla on Joel huppari?" Isäni kysyy. "Mul on kylmä" valehtelen. Katsomme kaikki kolme telkkaria. "Onks Joel kaikki ok? Näytät maasi myyneeltä?" Äitini kysyy. "Kaikki on ok. Tosin harmittaa vähän Matiaksen lähtö." Sanon. Tuo oli kyllä osittain totta, mutta on muukin murhe, mutta kiusaamisesta en enää kenellekkään kerro. "Okei mä ymmärrän sua Joel, että Matiaksen muutto harmittaa, mutta oot jo viikon ollu murheissas. Haluisiks huome tehä jotain, niin piristyisit." Äitini sanoo. "Varmaa. Katotaan huome." Sanon.

________________

𝙒𝙤𝙧𝙙𝙨: 665

𝘼𝙣𝙩𝙚𝙚𝙠𝙨, 𝙟𝙤𝙨 𝙩𝙪𝙡𝙚𝙚 𝙥𝙖𝙡𝙟𝙤𝙣 𝙩𝙞𝙢𝙚𝙨𝙠𝙞𝙥𝙥𝙚𝙟𝙖̈. 𝙀𝙣 𝙫𝙖𝙖 𝙠𝙖𝙪𝙝𝙚𝙚𝙨𝙩𝙞 𝙠𝙚𝙠𝙨𝙞 𝙢𝙞𝙩𝙖̈𝙖̈𝙣 𝙥𝙚𝙧𝙪𝙨 𝙖𝙧𝙠𝙞𝙩𝙤𝙞𝙢𝙞𝙣𝙩𝙤𝙟𝙖 𝙢𝙞𝙩𝙖̈ 𝙅𝙤𝙚𝙡 𝙩𝙚𝙠𝙞𝙨 𝙩𝙖̈𝙨 𝙩𝙖𝙧𝙞𝙣𝙖𝙨☹