Heart Breakers || Joel Hokka ||

10. "Joel on ihan luuseri jätkä!"

On maanantai aamu. Viikonloppu meni mukavasti Jasmiinan kanssa ja jätkien kanssa baarissa. On aamu ja kävelen nytten studion ovesta sisälle. Kun pääsen sisälle ja käytäviä pitkin käveltyä päädyn huoneeseen, jossa jätkät ja Santeri. Tervehdin heitä ja olin viimeinen tulija. He olivat jo pakkaamassa kaikki tarvittavat soittimet, piuhat ja kaikki muu tarvittava mukaan meidän suomen kesäkiertuetta varten.  Menin auttamaan heitä. Meillä olisi tänä ilalla keikka Hyvinkäällä. 

Istun keikkabussissamme nyt. Tommi ajaa, kuten aina ja etupenkillä ovat Santeri ja Niko, keskipenkillä minä ja Porko ja takana Olli ja Aleksi. Katson someja puhelimestani. 

Pääsimme keikkapaikallemme ja kello on nyt 9.00. Matkaa oli vain 45 minuuttia, joten ei tarvinnut matkalla edes pysähtyä huoltoasemalle. Alue oli isolta alueelta peitetty aidoilla, jotta porukka ei pääsisi tänne jo. Veimme tavaroita sinne minne ne kuului ja rakas crewimme alkoi järjestellä niitä oikein.

𝗧𝗶𝗺𝗲𝘀𝗸𝗶𝗽 𝗶𝗹𝘁𝗮𝗮𝗻:

Kello on 17.30. Keikka alkaa 18.00 ja kirkuvat fanimme ovat tulleet lavan eteen kello 13.00, kun portit aukesivat. Olemme lavan takana private tilassamme. Olen ihan hermona. En osaa olla paikallani. Istun penkillä tärisyttäen jalkaani ja pyöritellen ponnaria käsissäni. "Ota ihan iisisti vaan." Kuulen Nikon äänen vieressäni. Nostan katseeni Nikoon mikä seisoo vieressäni. "Joo kyl tää täst. Ei tää hermoilu mulle uutta kuitenkaa oo." Sanon. Tämä on kesärundin aloituskeikka, joten tämä jännittää paljon, koska en ole lavalla taas hetkeen ollut. Tiedän, että kun tuonne pääsen niin se ei kauaa vaadi niin olen jo täysi meininki päällä. Tämä on vain minun alku stressausta joka kerta, mutta tuskin enää seuraavat tämän rundin keikat minua jännittävät. Ennen keikkaa tarvitsen vain vähän omaa aikaa ja niin muutkin pojat.

Undead alkaa soida kovaan ääneen ja se on merkki, että kohta hyppäisimme lavalle. "Noni pojat sit pidetään iha vitun kivaa tuolla!" Joonas huudahtaa. Nousen ylös ja teemme huudahduksen "HO!" ja menemme lavaa kohti. On täysi hiljaisuus. Yleisö päästää katkonbaisia kiljahduksia, kunnes alkaa soida Balboa ja Aleksi ja Tommi hyppäävät lavalle ja meteli nousee välittömästi. Seuraavaksi menee Olli ja Porko ja viimeiseksi minä ja Niko. Aloin heti laulaa mikkiin ja tuli hyvä fiilis. Kuten arvasin hyppään tähän meininkiin heti mukaan, kun lavalle pääsen.

Keikkaa on kulunut  noin 50 min ja vikat 10 min olisi vielä jäljellä. Tämä on ollut aivan mahtavaa. Olen katsellut yleisöä hiukan ja yleisössä näkyy enimmäkseen teinejä ja hiukan nuorempia, mutta myös aikuisia muutamia. Nyt Niko puhuu jotain omia yleisölle ja alan katsoa yleisöä tarkemmin ja antaen teineile katsekontakteja, koska siitä jos jostaib he tykkäävät. Katson koko eturivin läpi, kunnes päädyn ihan eturivin oikeaan nurkkaan ja näen 3 tuttua kasvoa. Keitä he olivatkaan. Niin tutut kasvot, mutta nyt en muistanut keitä he olivat. Pääni löi tyhjää 5 sec, kunnes muistin. Ei helvetti...kouluaikani kiusaajani Julius, Miika ja Elias. He huomasivat pitkän katseeni heitä kohtaan ja he katsoivat minua pilkaten. Miksi he tänne tulivat? Pilaamaan elämäni jälleen. Aikovatko he nyt kostaa minulle? Minulle meinaa iskeä paniikki. Käyn nopeasti lavan sivussa juomassa vettä pullostani. Suljen silmäni 5 sekunniksi ja rauhoitan itseni. Okei Joel chillisti. Mä vedät nyt nää 10min hyvin ja unohdan noi kusipäät. Mä en haluu huolestuttaa faneja tai näyttää jotenkin kummalliselta lavalla. Lasken pullon takaisin ja Niko lopettaa puheensa, biisi alkaa soida ja lähden jatkamaan keikkaa. Olen edelleen hiukan järkyttynut, mutta yritän unohtaa äskeisen.

Aika kului ahdistavasti, koska tunsin kiusaajieni katseet minussa. Tiesin ettei tämä keikka muutenkaan Nikolle ole välttämättä kovin helppoa eron jälkeen, mutta sitä ei hänestä huomaa, koska hän feikkaa, kuten nyt minäkin vikat 10 min. Vikasta biisistä on menemättä vielä 1 min, kunnes tunti on kulunut. En kehdannut katsoa kiusaajia päinkään, mutta lopuksi koin pakottavan tarpeen katsoa ja näin heidän ileät ja halveksuvat katseet ja juuri, kun biisi loppui ja olimme lähdössä pois lavalta kuulin vaimean huudon muiden melujen läpi selkäni takana. "Luuseri!" Kuulin miehen äänen kuulevan. Olin varma, että se oli Julius. Meni pois lavalta muiden perässä. Olin viimeinen jätkistä muut olivat edelläni. Jäin ihan hetkeksi kuuntelemaan verhon taakse ja se oli virhe. "Joel ja sen bändi on aivan paska! Joel on ihan luuseri jätkä!" Kuulin, kunnes en pystynyt enää. Kuulin kyllä, että fanit huusivat kiusaajilleni jotain vastaan, mutta en kuullut kunnolla enää että mitä, koska olin ihan hermona ja paniikkissa. Hölkkäsin yhdelle seinustalle pois muista. Nojasin seinään kämmenet kasvoillani. Hengitin raskaasti. Ei helvetti tämä ei ole todellista....
___________

𝗪𝗼𝗿𝗱𝘀: 701

𝗝𝗮̈𝘁𝗶𝗻 𝘁𝗮̈𝗻 𝗼𝘀𝗮𝗻 𝘁𝗮̈𝗹𝗹𝗲𝗲 𝘃𝗮̈𝗵𝗮̈ 𝗸𝗲𝘀𝗸𝗲𝗻, 𝗸𝗼𝘀𝗸𝗮 𝘀𝗶𝘁 𝗺𝘂𝗻 𝗼𝗻 𝘀𝗶𝗹𝗹𝗲𝗲 𝘃𝗮̈𝗵𝗮̈ 𝗸𝗶𝘃𝗲𝗺𝗽𝗶 𝗮𝗹𝗼𝘁𝘁𝗮𝗮  𝘂𝘂𝘀 𝗼𝘀𝗮 𝗷𝗮 𝘃𝗮̈𝗵𝗮̈ 𝘁𝗲𝗶𝗹𝗹𝗲𝗸𝗸𝗶 𝘀𝗲𝗺𝗺𝗼𝘀𝘁 𝗻𝘀 𝗷𝗮̈𝗻𝗻𝗶𝘁𝘆𝘀𝘁𝗮̈ :) 𝗺𝘂𝘁 𝗵𝗲𝗶 𝘀𝗼𝗿𝗶 𝘁𝘆𝘆𝗽𝗶𝘁, 𝗸𝘂𝗻 𝘁𝗮̈𝘀 𝗼𝘀𝗮𝘀 𝗸𝗲𝘀𝘁𝗶 𝘁𝘂𝗹𝗹𝗮 𝗻𝗮̈𝗶𝗻 𝗸𝗮𝘂𝗮𝗻. 𝗠𝗮̈ 𝗼𝗹𝗶𝗻 𝗺𝗼̈𝗸𝗶𝗹𝗹𝗮̈ 𝗷𝗮 𝗼𝗹𝗹𝘂 𝘁𝗮𝗸𝘀𝘃𝗮̈𝗿𝗸𝗶𝘀 𝘃𝗮𝗶 𝗺𝗶𝘁𝗲𝗻 𝗸𝗶𝗿𝗷𝗼𝘁𝗲𝘁𝗮𝗮𝗻𝗸𝗮𝗮𝗻, 𝗻𝗶𝗶𝗻 𝗲𝗻 𝗼𝗼 𝗮𝗶𝗸𝗮𝘀𝗲𝗺𝗺𝗶 𝗲𝗵𝘁𝗶𝗻𝘆 𝗷𝘂𝗹𝗸𝗮𝘀𝗲𝗲, 𝗺𝘂𝘁 𝘁𝗼𝗶𝘃𝗼𝘁𝘁𝗮𝘃𝗮𝘀𝘁 𝗽𝗶𝗱𝗶𝘁𝘁𝗲 𝘁𝗮̈𝘀𝘁𝗮̈𝗸𝗶 𝗼𝘀𝗮𝘀𝘁♡︎ 𝗯𝘁𝘄 𝗲𝗻 𝗻𝘆𝘁 𝗵𝗶𝗿𝘃𝗲𝗲𝘀𝘁 𝗲𝗵𝘁𝗶𝗻𝘆 𝘁𝗮𝗿𝗸𝗶𝘀𝘁𝗮𝗮 𝗸𝗶𝗿𝗷𝗼𝘁𝘂𝘀𝘃𝗶𝗿𝗵𝗲𝗶𝘁𝗮̈ ☹︎ 𝗷𝗮 𝗺𝘂𝘂𝘁𝗲𝗻 𝘁𝗮̈𝗮̈ 𝗸𝗮̈𝘀𝗶𝘁𝘁𝗲𝗹𝗲𝗲 𝗸𝗲𝘀𝗮̈𝗮̈  2018 𝗻𝗶𝗶𝗻 𝘁𝗮̈𝘀 𝗸𝗮𝗻𝘀 𝗻𝗮̈𝗸𝘆𝘆 𝗷𝗼𝗹𝗹𝗮𝗶𝗻 𝘁𝗮𝘃𝗮𝗹 𝘀𝗶𝘁𝗮̈, 𝗸𝘂𝗻 𝗡𝗶𝗸𝗼 𝗼𝗹𝗶 𝗶𝗵𝗮𝗻 𝗿𝗶𝗸𝗸𝗶 𝘀𝗲𝗻 𝗲𝗿𝗼𝗻 𝗷𝗮̈𝗹𝗸𝗲𝗲𝗻.