Heart Breakers || Joel Hokka ||

21. "multa saa kyl sit lisää ostaa"

Oltiin eilen illalla baarissa poikien kaa. Aamulla herätessäni mulla oli mukava yllätys. Darra mikä ei tosiaan ollut edes yllätys. Eilen meinasin vetää kaatokännit, mutta en sentään vaikka mielikin teki, koska vitutustaso on ollut ja on hyvin korkealla. Alkoholi on ainoa asia mikä saa minut unohtamaan kaiken paskan täysin ja onneksi myös musiikki auttaa, mutta se ei saa ihan täysin unohtamaan kaikkea paskaa.  Olen kototani ollut koko päivän ja en ole tehnyt oikeastaan mitään. En ole edes syönyt, koska ruoka ei ole maistunut. Olen vain juonut vähän vettä ja parit oluet ja siihen mun ruokalista onkin päättynyt ja juoma ei ole edes ruokaa. Kello on 17 iltapäivällä. Menen makuuhuoneeseeni ja vaihdan t-paidan pois. Riisun paitani ja katson paljasta yläkroppaani etenkin vatsaani. Otan mahastani kiinni sormilla ja nään miten paljon saan mahaa sormiini. Olen lihava. Sormiini ei saisi jäädä lainkaan mahaa paitsi ihan vähän nahkan verran. Katson myös arpiani, likaista ja sekaista tukkaani ja väsyneitä  kasvojani. Olen karsean näköinen. Ruma rotta ketä ei kukaan halua. Heitän hupparin päälle ja heitän hupun päähäni. Päätän lähteä kunnon lenkille, koska se auttaisi laihtumaan. Tämän päivän syömättömyys on tuntunut jopa hyvältä.

Laitan lenkkarit jalkaani ja lähden asunnostani. Menen nopeasti rappukäytävän ales ja alan juosta täysiä. Tuntuu että joka askeleella salamoi vihaani. Ihmiset varmaan miettii mitä tuo juoksee tuolla kuin raivopää, mutta senkus sitten miettii, mutta ihmisiä ei onneksi oikeastaan edes näkynyt. Olin ihan hengästynyt. Juoksin aika paljon, kunnes pysähdyin hengähtämään ja siirsin hölkkään. Sentään on kunto pysynyt kohtuu hyvänä keikkojen ansiosta.

𝗧𝗶𝗺𝗲𝘀𝗸𝗶𝗽 1kk:
On tuntunut jo kauan masentuneelta. Olen laihduttanut ja vapaapäivät vaan maannut neljän seinän sisällä. Sentään on studiolla tullut käymään paljon, koska no se on työtäni ja töissä on ollut mukavan rauhallista meininkiä. Nikon veli Joona on mennyt vaan huonompaan kuntoon. Pelkään että hänen kasvain pahenee tosi huonoksi... onneksi toistaiseksi sellaisesta ei ole kerrottu.

Tämä masentuneisuus kyllästyttää jo minua. Tahdon kokeilla jotain muuta kuin alkoholia. Aion kokeilla amfetamiinia ja olen sopinut tapaamisen huomis illalle yhden miehen kanssa kuka lupasi minulle myydä sitä. Haluan kokeilla sitä, koska en jaksa tätä paskaa oloa enää.

Röhnötän vaan sohvallani loppu illan ja odotan tulevaa iltaa. Olen empinyt hetken tätä huumee ostoa, mutta nyt tunnen sen tarpeeksi oikeaksi.

𝗧𝗶𝗺𝗲𝘀𝗸𝗶𝗽 𝘀𝗲𝘂𝗿𝗮𝗮𝘃𝗮𝗮𝗻 𝗶𝗹𝘁𝗮𝗮𝗻:

Olen luvannut huumekauppiaan kanssa tapaamisen kello 22.00 erään puiston reunassa. Kello on nyt 21.35 ja aion tehdä nopean hölkkä lenkin ennen sitä. Lähden asunnostani ja astun hämärään katuun. On aika mukavan rauhallista. Mieleni lepää nyt aika hyvin, mutta olen hieman jännittynyt. Alan hölkätä tietyn reitin ja sitten hölkkään puistolle.

Pääsen puistolle ja kurkkaan kelloani, joka näyttää kellon olevan 21.50, joten minulla on hyvin aikaa hengähtää ja odotella. Täällä ei nyt näy oikeastaan ketään  kävelen puistotieltä pois puiseen alueeseen ihan sivulle itse puistoa-aluetta, koska nämä hommat on hyvä hoitaa nopeasti ja piilossa, muuten olisin myyjän kanssa kuseessa.

Seisoskelen puiston nurkassa vähän stressaantuneena, kunnes tumma hahmo lähestyy minua. Hän saapuu luokseni ja ojentaa kädestään pienen pussin ja minä puolestani kaivan taskustani rahat ja annan ne hänelle. "Kiitos ja multa saa kyl sit lisää ostaa." Mies sanoo. Mies oli joku keski-ikäinen, jolla oli ruskea siilitukka mikä näkyi vähän hupun alta. "Juu kiitos sulle." Sanon ja tiemme erkanevat nopeasti. Odotan hetken, että hän lähtee ja sitten lähden myös itsekkin. Katson pillereitä, jotka ovat pusissa. Puristan pussin kämmeneeni ja sullon sen taskuuni.

Saavun puistotielle ja joku lähestyy minua ja tämä joku ei ollut äskeinen  huumemyyjä vaan Niko. Mitä hän täällä ja toivottavasti hän ei saa tietää tästä. "Joel?" Niko sanoo kysyen. "Iltaa Niko." Sanon. "Hei jätkä mitä vittuu sä tuol teit ja kuka se jätkä oli kuka tuli sielt enne sua?" Niko kysyy. Voi vitun perse mitä nyt sanon?! "Ööhh mmm mä olin kuseella." Keksin. "Ai oikee ristikuseel olit ton jätkän kaa vai?, Joel ooksä homo? Vai mitä vittua?" Niko sanoo. "En otod oo homo ja en ollu ristikuseel. En tiiä kuka se äijä oli ja mitä teki." Selitän. "Okei miks en nyt usko sua? Joel kerro totuus. Ei me tähä menneessäkään olla salattu toisiltamme mitään." Niko sanoo. "Mä olin kuseella." Sanon itsevarman kuuloisesti. "Joel." Niko sanoo katsoen minua kiristävästi. "No voi vittu nyt. Sä et oo kertomas täst kellekkään. Mä kerron ite sit jos haluun onks selvä?" Sanon tiukasti. "En kerro kellekkään haluun vaa auttaa sua." Niko vakuuttaa. "Okei ostin piriä." Sanon. Muita ei missään ollut. "Joel heitä ne vittuun! Huumeet voi korjaa olon joksi aikaa, mut lopuks siit ei oo muutaku harmii."  Niko sanoo hämillään. "Mä maksoin näistä. Jos ny kerran kokeilee näitten kaa nii ei se nii paha voi olla. Mun olo on vaa nii vitu masentunu ollu kauan etten jaksa tätä enää." Sanon. "Niih ehkä pieni määrä ei haittaa ja et oo ainoo kenel on paska olla." Niko sanoo. "Niko mitä jos...." sanon.

𝗷𝗮𝘁𝗸𝘂𝘂 𝗲𝗻𝘀 𝗼𝘀𝗮𝘀....

________________

𝗪𝗼𝗿𝗱𝘀:782

𝗛𝗮𝗵𝗮 𝗵𝗮𝗹𝘂𝘀𝗶𝗻 𝗷𝗮̈𝘁𝘁𝗮̈𝗮̈ 𝘃𝗮̈𝗵𝗮̈ 𝗷𝗮̈𝗻𝗻𝗮̈𝗮̈𝗻 𝗸𝗼𝗵𝘁𝗮𝗮𝗻. 𝗣𝘆𝘆𝗱𝗮̈𝗻 𝘀𝘆𝘃𝗮̈𝘀𝘁𝗶 𝗮𝗻𝘁𝗲𝗲𝗸𝘀𝗶, 𝗲𝘁𝘁𝗲𝗻 𝗼𝗹𝗲 𝗸𝗶𝗿𝗷𝗼𝘁𝘁𝗮𝗻𝘂𝘁 𝗽𝗶𝘁𝗸𝗮̈𝗮̈𝗻 𝗮𝗶𝗸𝗮𝗮𝗻, 𝗸𝗼𝘀𝗸𝗮 𝗼𝗼  𝗸𝗲𝗿𝘁𝗮𝗸𝗮𝗶𝗸𝗸𝗶𝗮𝗮𝗻 𝘁𝗮̈𝘆𝘀𝗶𝗻 𝘂𝗻𝗼𝗵𝘁𝗮𝗻𝘂𝘁 𝘁𝗮̈𝗻  𝗸𝗶𝗿𝗷𝗼𝘁𝘁𝗮𝗺𝗶𝘀𝗲𝗻 𝗷𝗮 𝗼𝘀𝗶𝘁𝘁𝗮𝗶𝗻 𝗲𝗻 𝗼𝗹𝗲 𝗺𝘆𝗼̈𝘀𝗸𝗮̈𝗮̈𝗻 𝗲𝗵𝘁𝗶𝗻𝘆𝘁, 𝗸𝗼𝘀𝗸𝗮 𝗼𝗼𝗻 𝗼𝗹𝗹𝘂 𝗸𝗲𝘀𝗮̈𝘁𝗼̈𝗶𝘀 𝗷𝗮 𝘃𝗶𝗲𝘁𝘁𝗮̈𝗻𝘆 𝗸𝗲𝘀𝗮̈𝗹𝗼𝗺𝗮𝗮 𝗺𝗶𝗸𝗮̈ 𝗺𝘂𝗹𝗹𝗮 𝘁𝗼̈𝗶𝗱𝗲𝗻 𝘁𝗮𝗸𝗶𝗶 𝗸𝗲𝘀𝘁𝗮̈𝗮̈ 𝘃𝗮𝗮 2𝘃𝗸.