Heart Breakers || Joel Hokka ||

27. "Tää on sun uus koti"

𝗝𝗼𝗲𝗹𝗶𝗻 𝗽𝗼𝘃:

Olen pakun lattialla sidottuna. Mihin he minua vievät. Voin myöntää, että nyt minua hieman pelottaa, ellei aika paljonkin. Huomaan, että auto tekee nopean käännöksen ja tunnen ja kuulen, että kääntysimme hiekkatiellä mitä pitkin auto kulki kauan. Matka tuntui ikuisuudelta ja kauan se todellisuudessa taisikin kestää.

Auto pysähtyy ja kuulen ovien aukasun ja kiinni paiskasun. Miika irrottaa jalkani köydestä mihin jalkani oli kiedottu, etten liikuisi niin paljoa. Pakun takakontin ovet avautuu. "Nonii Hokan luuseri ulos autosta." Kuulen jonkun sanovan. Siirrän katseeni puhujaan ja se oli tottakai Julius. Hän on pässyt vankilasta ja melkeen heti rikoksia tekemässä. Se jätkä on kyllä sairas. Tottelen käskyä vähän empien. Kömmin pois autosta ja Miika tulee perässäni pois takaluukusta tarkkaillen minua. Julius ja Elias ottavat minusta molemmin puolin kiinni ja vievät minut talolle. Talo on perus kaksikerroksinem omakotitalo. Tosin vanha semoinen. Maalit olivat jo vähän ränsistyneet ja piha oli aika huonossa kunnossa. Ympärillä oli pelkkää metsää. Miika avaa meille oven ja menemme sisälle. Meitä vastassa oli vanhempi mies. En häntä tunnistanut. Pysähdymme hänen eteen. "Terve isä. Tässä tää kusipää ois." Julius sanoo. Mies on ilmeisesti Juliuksen isä. Mies silmäilee minua hetken. "Joo o tämmöne jätkä. Saat kyllä nyt sitten vähän opetusta siitä, että hakkasit Juliuksen todella huonoon kuntoon. Julius lupas kostaa sulle huolella ja mä autan häntä kans vähän." Mies sanoo tuima katse naamallaa, mutta puhuu vähän vittuilevaan tyyliin. Öö en kyllä ole Juliusta pahaan kuntoon hakannu koskaan. He puhuvat peruskoulun päättäreistä, jolloin vedit Julista turpaan, mutta se ei häntä tainnut sillon niinkään paljoa sattua. Katson hämmentyneenä ja kysyvästi. "Ai etkös muista? Sillon peruskoulun päättäreinä hakkasit Juliusta niin, että hän saapui sillon kotiin silmä mustana, nenä lähes murtuneena, empien jalkaansa ja mustelmien peitossa. Satutko muistamaan?" Hänen isä sanoo. Mitä vittua en oo Julukselle semmosta tehny. Se vitun Julius on feikannut ne haavat ja väittänyt, että olen syyllinen kaikkeen siihen. En tiedä miten hän on itse itsensä semmoiseksi saanut, mutta minä en siihen syyllinen ole sen voin taata. En sitä kaikkea uskalla ääneen sanoa, mutta sanon lyhemmin. "En tota semmoseen kuntoo  saanut sen voin luvata, mutta myönnän että löin tota, mutta tasan yhen ainoan kerran vedin sitä sillon turpaan ja se ei tolle semmosii vaurioi tehny. Se on feikannu ne." Sanon semi suoraan kuitenkin. "Älä vittu valehtele vitun pelle." Julius sanoo. "Niimpä älä vittu valehtele. Olit penskana varmaan vitunmounen kersa." Juliuksen isä sanoo ja vetää minua turpaan. "Noniin tämä tästä juttelusta. Katotaan myöhemmin millane juttutuokio pidetään." Julius sanoo ja he raahaavat minut oven luokse, minkä Miika aukaisee. Oven takaata paljastuu portaat kellariin. "Ei ei ei eiiii...." vollotan mielessäni. Tästä ei seuraa mitään hyvää. Minut ohjayötaan kellariin, mikä on aika pieni ja viileä. Minut työnnetään kovakouraisesti kellarin nurkkaan. Kompuroisin nurkkaan. Nousen seisomaan, etten näyttäisi niin heikolta. "Noni kusipää. Tää on nyt sun uus koti ja täällä saat viettää vikat päiväs. Et tuu näkemään enää päivän valoa. Sori nyt vaan Hokka." Julius sanoo vittuillen. Minulle heitetään joku vanha likainen pitkä takki ja viltti. "Tossa sulle. Ei haluta, että kuolet sentää kylmyyteen. Se olis aika tylsää." Julius sanoo ja he jättävät minut kellariin. Kellarissa on pieni loisteputki valo päällä, etten ihan pimeässä joudu olemaan. Kellarin seinämät, lattia ja katto ovat kaikki jotain kiveä, joka on pitää tämän mestan kyllä viileänä. Noh onneks mul on farkut, huppari ja nahkatakkini päällä jo valmiiksi plus nähä ällöttävät ryysyt mitkä minulle äsken annettiin. Noh ainakaan en joudu ihan kylmissään olemaan. Seinillä on 2 puista hyllyä, jotka ovat tyhjiä paitsi, että niistä löytyy pari lasipurkkiä, jotka ovat varmaankin hillopurkkeja tai jotain. Lattialla on joku puinen iso laatikko tai joku arkku en tiedä mikä se on enkä vaivudu katsomaan vielä.

Olen jotenkin hämilläni tästä kaikesta. Elämä tuntuu nyt jotenki surrealistiselta. Ihan kuin jossain elokuvassa. C'moon mut on vittu kidnapattu. Miten olenkaan näin rauhallinen, vaikka Julius sano jopa, että en nää enää päivänvaloo.

Lysähdän lattialle kyyryyn. Minulle tulee yhtäkkiä mental breakdown, joka tässä tilanteessa on hyvinkin ymmärrettävää. Oliko elämäni näin lyhyt. Se on kyllä ollut hyvin paska, joten ei se oikeastaan edes paljoa haittaisi. Bändinkään tulevaisuus ei valoisalta näytä. Vanhempanikaan eivät ole minuun aikoihin ottaneet yhteyttän. Ei minulle ole oikein muita paitsi bändin jäsenet ja meidän crewimme. En edes saanut hyvästellä heitä.

Kuulen, kun kellarin ovi avataan. Nostan katseeni ja isompi kattovalo laitetaan päälle. Joku tulee ales. "Meil ois sulle yks vieras ja te taidattekin jo tuntea." Sanoo Julius kävellen ales rappusista. Näen aika isokokoisen miehen tulevan ales, kunnes hänen kasvonsa näkyivät ja minulle iskee paniikki. Ei helvetti.... "Morjens tääl o  tuttuja. Mikäs sulle tuli? Mulla oli sua jo ikävä" Mies sanoo. Hän on raiskaajani. Olen aivan hiljaa ja peruutan itseni nurkkaan kiinni. Mies kävelee hiljaa luokseni katsellen minua. Olen ihan jähmettynyt. Olen semmosessa paniikissa, etten voi tehdä mitään. Olen niin peloissani. Olen huoneessa kahden miehen kanssa ketä eniten pelkää ja ovat tuottaneet minulle eniten traumoja ja hyvin pahoja sillaisia. Mies astui eteeni ja sivelee kasvojani. "Mulla oli sua oikeesti ikävä muru. Viime kertanen oli mukavaa ja haluisin se kokee uudestaan." Mies sanoo virnuillen. Jätän yhden sydämmenlyönnin välistä hänen sanomansa takia. "Mut annan sun ensin jonkun aikaa kotiutuu tänne." Mies sanoo ja lähtee luotani. He lähtivät yläkertaan ja sulkivat oven. Katson seinää lasittuneella katseella järkytyksen takia. Hivuttaudun lattialle sikiö asentoon. Minulla on jälleen olo, etten tunne mitään muuta kuin järkytystä joka pysäyttää ajatustenikulun. Istun lattialla tuijottaen lattiaan.

_______________

𝗪𝗼𝗿𝗱𝘀: 874

𝗢𝗹𝗸𝗮𝗮𝘁𝘁𝗲 𝗵𝘆𝘃𝗮̈ 𝗺𝘂𝗿𝘂𝘀𝗲𝘁. 𝗧𝗮̈𝘀𝘀𝗮̈ 𝘂𝘂𝘁𝘁𝗮 𝗼𝘀𝗮𝗮𝗮𝗮𝗮𝗮 :)