Heart Breakers || Joel Hokka ||

16. "Mikä sulla oikeesti on?"

𝙏𝙞𝙢𝙚𝙨𝙠𝙞𝙥 5𝙠𝙠:

Minulla on nyt mennyt toisaalta ihan hyvin. Tosin en tiedä mitä minun ja Jasmiinan välillä on tapahtunut. Hän on ollut jo tovin vaisu ehkä noin 1kk. Ensin hän oli vain vähän, mutta nyt hän on entistä vaisumpi. Ihan sama viestittelemmekö, soitammeko vai tapaamme aina hän on jotenkin outo. Olen kysynyt häneltä ties miten monta kertaa hänen oloaan, mutta hän aina väittää että kaikki on ok. Mietin välillä ja mietin nyt, että onko hänellä oikeasti jokin murhe vai onko vika vain minussa? Olenko minä tehnyt jotain väärää? Eikö hän enää välitäkkään minusta paljoa? Onko joku tehnyt hänelle jotain? Olen huolissani hänestä. 

Olen saanut olla erossa hulluista kiusaajistani monta kuukautta. Elias ja Miika pääsivät muutaman päivää sitten vankilasta, mutta Julius saa siellä viettää vielä 3kk onneksi. Miikaa ja Eliasta en oikeastaan kauheasti edes pelkää ja en ole kovin ahdistunut siitä, että he pääsivät vankilasta, koska he eivät ole koskaan tehneet minulle mitään ilman Juliusta.

Meillä on nyt bändin kanssa aika rauhallista. Perus studio päiviä eikä mitään kummallisempaa ohjelmaa. On ihan kiva välillä pitää tämmöstä rennompaa arkea. Ollaan töissä noin 4-5 pv ja niinä päivinä MONTA tuntia töissä.

Kello on nyt 11.45  ja y/n:in pitäisi tulla luokseni klo 12. Haluan häneltä nyt oikeasti kysyä mikä on ja muutenkin hengattais. Odotan sohvallani hänen tuloaan. Menee noin 10 min niin kuulen ovikelloni soivan. Menen aukaisemaan oven. "Moi!" Yritän sanoa pirteästi. "Moi" hän vastaa minulle luoden pienen hymyn ja katsekontaktin. Hän riisuu ulkovaatteensa ja menen odottamaan häntä sohvalle. Hän istuu viereeni ja katson tv ja hän puhelintaan. "Tuu tänne." Sanon nostaen hänen puolimmaista kättäni merkiksi tulla kainalooni. Hän tulee tehden  pienen hymyn. Hän ei ole viimeiseen kahteen viikkoon ollut edes läheisyyden kipeä. Olen aina saanut pyytää hänet viereeni muuten hän ei tajua tulla ihan viereeni  tai ei vain tahdo...  Hän katsoo edelleen puhelinta ja minä telkkaria ja yritän huomaamattomasti vilkuilla hänen puhelintaan. Hän ei tehnyt puhelimellaan mitään epäilyttävää joten katsoin taas telkkaria. Meni jonkin aikaa niin hän sulki puhelimensa ja katsoi telkkaria kanssani.

Oli mennyt jo tovi telkkaria katsoen. "Käytäiskö vaik vähä kävelee ulkoo pient lenkkii??" Ehdotan, koska minulla on tylsää ja haluan ulos. Hän suostuu ja lähdemme lenkille. Nappaan hänen kätensä omaani

Kävelemme Helsingin katuja pitkin ja siirrymme niin sanotulle puistotielle. Olemme olleet melkeen kokoajan hiljaa. Olen jotain lyhykäisiä puheenaiheita kyllä keksinyt, mutta ei nekään keskustelut pitkälle ole jatkunut. En kestä. Miksi hän on tämmöinen näin eristäytynyt, hiljainen ja lyhytsanainen minua kohtaan. Minun on pakko kysyä tätä, kun saavumme takaisin kämpilleni. Kävelemme puistotietä pitkin. Vastaamme kävelee mies, joka on tosin viel noin 15 metrin päässä  tai ainakin aika kaukana. Jasmiina katsoi miestä ja  irrottaa kätensä minusta nopeasti ja nappaa puhelumensa käteensä. "Laitan nopee yhen viestin mutsil minkä yhtäkkii miuistin." Hän sanoi. "Hmm okei." Sanon ja hän hidastaa vauhtia, että jää hiukan jälkeeni. Mies tulee ihan lähellemme ja ohittaa meidät mies vilkaisee nopeasti minuun hiukan kylmästi ja siirtää katseensa Jasmiinaan ja katsoo häntä koko matkan kun ohittaa meidät. Jasmiina vilkaisee miestä ja huomaan hellän katseen Jasmiinan kasvoilla katsoen miestä. Mies jää jälkeemme ja Jasmiina laittaa viestinsä loppuu, laittaa puhelimen taskuunsa ja tulee samaan tahtiin kanssani. Mitä vitun paskaa tuo oli. Onko tuo mies ahistellu Jasmiinaa?! Mutta miksi Jasmiinan katse sitten oli noin lempeä, mutta miksi mies katsoi minua jotenkin omituisesti. Mies oli aikalailla samaa ikäluokkaa, kuin minä ja Jasmiina. Olen hämmentynyt. Minun on pakko kysyä tästäkin myöhemmin. Otan hänen kätensä omaani jälleen. "Noh saitkos viestin laitettuu." Kysyn, vaikka tosin vastauksen tiesinkin. "Juu." Hän sanoo.  Miksi minulla on olo, että hän miehen takia otti puhelimen käteensä jotenkin välttääkseen miehen katsetta, mutta miksi. Miksi tämä kaikki. Mistä tämä johtuu. Pettääköhän minua tämän miehen kanssa?! Laittoiko hän edes mitään viestiä?  Kysymykset päässäni lisääntyvät ja toivon saavani niille pian vastauksen.

Pääsimme takaisin luokseni. "Mun pitäis varmaa lähtee himaan." Jasmiina sanoo. "Älä ny viel mee juodaa kahvit nopee ensin." Ehdotan ja hän suostuu. Laitan sumpit tulille ja odotamme, että kahvi tippuu.

Kaadoin kahvia mukeihin ja istuimme pöydän ääreen. Olimme hetken hiljaa kahvia juoden, kunnes rikon hiljaisuuden. "Jasmiina mä toivon sulta nyt rehellistä vastausta." Kysyn häneltä. Hän katsoo minua kummissaan kysyvästi. "Mikä sulla oikeesti on? Miks oot ollu niin vaisu ja etäne vikat 4vk? Mä oon ihan vakavissani mä tiiän että joku on nyt vialla." Sanon. Hän on hetken hiljaa. "No mul on nyt ollu vähän vaikeeta töitten kans ja välit vanhempiin on alkanu rapistuu." Hän kertoo. "Miks näin?" Kysyn rohkeasti. Hän on hiljaa hetken, kunnes kertoo "Oon alkanu välil myöhästyy töistä ja oon meinannu saada potkut sen takii 2 krt ja en tajuu miks vanhempien välit mua kohtaan on vähä heikentyny." Jasmiina kertoo. "Aa no toi on kyl tosi ikävää. Mut toivottavasti saisit välit vanhempiin takasi ja ehkä voisit saada ne takasin, kun löytäisit sen kohteen mikä saa ne välit heikentymään." Kerron, johon hän nyökkää hymyillen. "Mut entäs se jätkä siel puistos mikä meijät ohitti? Tunsiksä sen?" Kysyn vielä. "En tuntenu. Kuinniin?" Hän sanoo. "Se vaan jotenki katto sua niin pitkään ja sä katoit sitä jotenki jännäst ja se mua." Kerron. "En ees huomanne, että se katto mua pitkään ja täytyyhän vastaan tuleville vähän hymyillä jos vastaantulija samoin tekee." Jasmiina sanoo ja juo kahvinsa yhdellä kulauksella loppuun. "Okei." Vastaan lyhyesti ja juon kahvini itsekkin. "Noh ehkä mä nyt lähen täst himaan." Jasmiina ilmoittaa. "Juu. Iltoja." Sanon ja hän sanoo heipat ja lähtee. Siivoan mukit pois ja menen sohvalle. Ihan kuin Jasmiina olisi saattanut valehdella. Nuo eivät ihan todelta kuulostaneet ja miksi hänellä kesti niin kauan vastata minulle kysymykseni jälkeen. Olenko liian vainoharhainen,  valehteliko hän oikeasti vai jäikö hänellä vielä jotain kertomatta. Sitä kun ei moni tiedä tai en ainakaan minä.  Vois tänään mennä vaik jätkien kaa baariin tai mennä vaan Nikon kaa. Voisin jutella sille tästä  vaikka vähän jotai.

____________________

𝙒𝙤𝙧𝙙𝙨: 966

𝙎𝙤𝙧𝙞 𝙚𝙞 𝙤𝙤 𝙩𝙖𝙖𝙨𝙠𝙖𝙖𝙣 𝙥𝙞𝙩𝙠𝙖̈𝙖̈𝙣 𝙖𝙞𝙠𝙖𝙖𝙣 𝙩𝙪𝙡𝙡𝙪, 𝙠𝙪𝙣 𝙢𝙪𝙡𝙡𝙖 𝙤𝙣 𝙤𝙡𝙡𝙪 𝙫𝙖̈𝙝𝙖̈ 𝙤𝙣𝙜𝙚𝙡𝙢𝙞𝙞 𝙤𝙢𝙖𝙣 𝙚𝙡𝙖̈𝙢𝙖̈𝙣 𝙠𝙖𝙖 :) 𝙢𝙪𝙩𝙩𝙖 𝙩𝙖̈𝙨𝙨𝙖̈ 𝙫𝙖̈𝙝𝙖̈𝙣 𝙥𝙞𝙙𝙚𝙢𝙥𝙖̈𝙖̈ 𝙤𝙨𝙖𝙖.