Heart Breakers || Joel Hokka ||

3. Feel nothing

𝙅𝙤𝙚𝙡𝙞𝙣 𝙥𝙤𝙫:

Saavuin vihdoin kotini pihalle. Minulla oli todella tuskaisa olo. Paikkoihin särki ja mietin Juliuksen sanoja. Jätin rikkinäisen pyörän talon seinustalle. Olin melkeen itkeä, joten menin nopeasti sisälle. Vanhempani olivat varmaan huolissaan, koska minulla kesti tulla ainakin 30 minuuttia kauemmin koulusta, mitä normaamisti, mutta silti aijon mennä huoneeseeni heti, koska halusin olla nyt yksin. Avasin ulko-oven,  jätin kengät eteiseen ja laahustin yläkertaan omaan huoneeseeni. Suljin  huoneeni oven, tiputin repun lattialle ja menin sängylleni sikiöasentoon makaamaan. Tapitin seinää. Miettisin Juliuksen sanoja, jotka tällä kertaa satuttivat minua entistä enemmän, mitä viime kerralla. Aloin itkeä ja itkeä. Miksi, miksi?! Miksi minun pitää olla näin heikko?! Olen oikeasti todella säälittävä ja heikko. Tuskin minusta oikeasti kukaan välittää. Miettisin ja aloin uskoa siihen mitä Julius sanoi. Kului hetki ja lopetin itkemisen. Tuijotin nyt seinää. Minulla on todella tyhjä olo ihan, kun mikään ei tuntuisi miltään.

Kuulin, kun ovi kävi selkäni takana. En kääntynyt katsomaan, koska minua ei kiinnostanut tuliko sieltä äiti vai isä. "Joel? Miksi tulit myöhemmin kotiin mitä normaalisti? Onko sulla kaikki ok?" Kuulin äitin äänen sanovan. "Julius..." sain sanottua tuijottaen edelleen seinää. "Mitä Juliuksesta? Pyysikö hän anteeksi teoistaan?" Äitini kysyi. Ja vitut se mitään anteekspyytäny, vaan päinvastoin.  "Ei se mitään anteekspyydä, eikä tartteekkaan. Mun pitäis pyyttää siltä anteeksi, että elän..." sanon suoraan. "Joel!? Miksi tuollaista puhut? Mitä Julius sitten teki?" Äitini sanoo ihmeissään ja istuu sängyn jalkopäähän. En ole edelleenkään siirtänyt katsettani seinästä. "Ne hakkas, mut kakskertaa kovemmin, mitä viime kerral, pasko mun pyörän ja kerto miten mun pitäis tappaa itteni ja että se ois iso apu kaikille." Sanon tunteettomasti. "Joel rakas!" Äitini sanoo ja avaa kätensä jotta halaisin häntä, mutta minua ei kiinnosta juuri nyt. Tuskin hänkään minusta välittää. "Joel halaa mua. Mä oon hirveen pahoillani. En ymmärrä miten pojat kehtaavat, vaikka juuri juteltiin heidän kanssa." Äitini sanoo. "En mä haluu nyt halaa ja siks ne mut just hakkas, koska ope sai tietää heidän tekosista. Ne kosti mulle siitä, kun valitin asiasta." Sanon. "Joel rakas sinun kuuluu kertoa asioista, muuten ne velloo sisälläsi enemmän." Äiti sanoo. "Nii ja sit mut hakataan uusiks." Tiuskaisen. "Tähän on tultava loppu! Mutta älä huoli pyörästäsi me käydään ostamassa sulle uusi pyörä lähipäivinä." Äitini sanoo. Hymähdän vain tuijottaen seinää. Isäni oli ollut ovella ilmeisesti myös kuuntelemassa, koska kuulin hänen äänen, kun äiti lähti.

Olin maannut sängyssäni varmaan kaksi tuntia ja kipu ei minua haittaa, vaikka  se kivuliasta on. "Joel, lähettäiskö ostaa sulle uus pyörä? Kävin kattoo sitä ja se oli jo semmone pyöränraato, että pakko ostaa uusi." Isäni sanoo. "Isäsi haluaa piristää sinua edes vähän uudella tuliterälällä pyörällä. Me hoidetaan kyllä kans korvauksia, joku pv." Äitini sanoo. "Ok. Mennää ostaa vaa uus." Sanon.

Saavuin isän kanssa kauppaan, missä oli pyöriä. "Käys kattoo mikä ois kiva, niin katotaan onko hintaluokka ok myös." Isäni sanoo. Menen katsomaan pyöriä. Silmääni iskee hieno punamusta maastopyörä. Isäni tulee katsomaan hintaa ja pyörää. "Se on hyvä ja hieno. Ostetaan se!" Isä sanoo iloisesti. Minä vain hymähdän ja läväisen väkisin pienen hymyn huulilleni.

Istun autossa ja uusi pyöräni on takakontissa. Onhan se ihan kiva saada uusi hieno pyörä, mutta silti en tunne mitään. Minulla on aika tyhjä olo edelleen, koska tämä tunne loppuu. Minun pitäisi olla iloinen uudesta pyörästäni, mutta silti vain tapitan autoja, jotka menevät nopeasti ohitsemme. Ehkä vanhempani ainakin vielä välittävät minusta.

Saavumme kodimme pihalle. Nostan pyörän autosta ja kiitän isää luoden hänelle pienen hymyn, jotta en vaikuttaisi niin kiittämättömältä. "Eipä kestä." Isä sanoo hymyillen. "Hieno pyörä!" Äiti sanoo huudahtaen kodimme ulko-ovesta. "Niin on." Saan sanottua piirteämmin. Otan pyörän alleni ja kokeilen sitä. Ajan sillä pois pihastamme ja ajan sillä kotitiemme päähän ja takaisin. Paikkani ovat vielä kipeät, mutta ne eivät minua kiinnosta. Saavun pihallemme pyörällä. "Tää on tosi hyvä." Sanon vanhemmilleni ja he luovat minulle hymyn.

____________
𝙒𝙤𝙧𝙙𝙨: 613

𝙏𝙖̈𝙨 𝙤𝙞𝙨 𝙩𝙖̈𝙢𝙢𝙤̈𝙣𝙚𝙣 𝙤𝙨𝙖 𝙟𝙖 𝙚𝙣𝙨 𝙤𝙨𝙖𝙖𝙣  𝙩𝙪𝙡𝙚𝙚 𝙚𝙝𝙠𝙖̈ 𝙟𝙤𝙠𝙪 2𝙠𝙠 𝙩𝙞𝙢𝙚𝙨𝙠𝙞𝙥🖤💥