Sadut on totta

6. Viola

Mikaelin nk.

Juoksen läpi metsän. Kuulen muiden laumalaisteni varoitkset päässäni mutta en välitä niistä. Hän on vaarassa ja minun täytyy pelastaa hänet.

Kun näin Violan ensimmäisen kerran bussipysäkillä tunsin heti että hänessä on jotain outoa. Hänen seurassaan tunsin oloni jotenkin erilaiseksi. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin hänen tuoksuaan. Jos näin hänet koulussa minun teki mieli halata häntä ja varmistaa että hän on kunnossa. Pyysin hänet bileisiinkin. Huomasin hänen olevan pettynyt. Minuun ja muihin. Tunsin hänen surunsa ja halusin kertoa hänelle salaisuuteni, mutta en voinut.
Kun sitten näin Danielin hänen kanssaan minulla napsahti päässä täysin. Olisin muuttunut siinä Viola nähden ja hyökännyt sen paskiaisen kimppuun ellei Viola olisi käskenyt lopettaa. Sillä hetkellä tajusin sen. Tai en ihan heti, vasta kun Viola oli poissa. Hän on sielunkumppanini. Ainoastaan sielunkumppanin käskyä on pakko totella. Se tuntuu siltä kuin jokin näkymätön käsi estäisi sinua toimimasta.
Viola lähti. Haistoin hänen jälkensä ja muutuin sudeksi. Sitten seurasin häntä. Viola säikähti suttani, mutta luotti minuun silti. Saatoin hänet kotiin ja sitten lähdin takaisin juhliin.
Huomasin ettö myös Daniel oli lähtenyt. En aluksi kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta jossain vaiheessa kun olin menossa nukkumaan mieleeni syöksyi huuto. Muistan kuulleeni että äärimmäisessä hädässä sielunkumppanien mielet voivat yhdistyä, jolloin toisen on mahdollista kuulla toisen ajatukset. Sydämeni melkein pysähtymään kun Violan ääni mielessäni pyytää apua. Sutena alkaa ulista ja joudun hengittämään syvään sisään ja ulos ennekuin pystyn ajattelemaan selvästi.
Viola on pulassa. Lähetän ajatuksen muille laumalaisille ja lähden ulos. Muuten sudeksi ja juoksen metsään.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Juoksen Violan kodin pihaan ja etsin hajujälkiä. Jostain tulee iljettävä imelä haju. Pysähdyn haistelemaan tarkemmin. Daniel. Hän on kulkenut tästä. Ja Viola. Hän on mennyt metsään ja Daniel on seurannut häntä. Ulvahdan ja lähetän ajatuksen muille susille. Lähden varovasti kulkemaan metsään päin. Haju johdattaa minut aukiolle. Vahvin haju on lähellä vanhaa suurta tammea. Haistan ilmassa pelkoa. Haju johdattelee minut suoraan suuren vanhan kartanon pihaan. Muuntaudun takaisin ihmiseksi ja hiivin yhden ikkunan nurkalle. Näen kuinka joku liikkuu huoneessa. Daniel. Tiedän että hän voi kuulla tai haistaa minut jos en ole varovainen. Haistan Violan tuoksun vaikka en ole suden muodossa. Se tulee vahvasti talon sisältä. Minun pitää päästä sisään taloon.
Jään tarkkailemaan Danielia varjoihin. Hän liikkuu levottoman oloisena julma virnistys kasvoillaan. Mitäköhän hän on tehnyt Violalle. Rintaani puristaa kun ajattelen häntä. Yritän lähettää hänen mieleensä jonkinlaisen ajatuksen, mutta vastassa on vain tyhjyyttä.
Hetken kuluttua Danielille soittaa joku. Hän näyttää vihaiselta ja pian hän jo juoksee ulos ovesta. Painaudun lähemmäs seinää. Daniel on kuitenkin niin ajatuksissaan ettei huomaa minua. Onneksi.

Kun Daniel on häipynyt menen ovelle, mutta se on lukossa. En halua murtautua sisään ja jättää jälkiä joten kierrän rakennuksen toiselle puolelle. Näen avonaisen ikkunan yläkerrassa. Kiipeän lähimpään puuhun ja hyppään vaivattomasti ikkunasta sisään. Sitten kuulostelen Hetken. Talossa ei taida alla muita. Kävelen hiljaa läpi yläkerran huoneet, mutta en löydä mitään. Kun siirryn alakertaan tunnen Violan hajun vahvana. Seuraan hajua portaat alas ovelle joka on lukossa. Tietysti se paskiainen on lukinnut hänet sinne. Ovi on vahvaa tekoa ja tiedän etten saa sitä hetkessä auki. Oven hajottamisesta jäisi jälkiä. Lähden etsimään avainta.

Pitkän etsinnän jälkeen löydän nipun avaimia. Menen takaisin ovelle ja alan sovittamaan avaimia lukkoon.
Hetken kuluttua ovi aukeaa. Vedän sisääni tunkkaista hajua, verta. Raivo valtaa ajatukseni, mutta työnnän sen sivuun. Astun sisään huoneeseen ja kauhukseni Näen Violan makaamassa maassa. Hänen kätensä on sidottu seläntaakse ja hän on ruhjeilla ja veressä. Haistelen ilmaa ja totean että veri on hänen omaansa. Murisen tahtomattani. Tapan hänet vielä!
Kyydistä Violan ylle ja huomaan helpotukseksi että hän hengittää, vaikkakin melko vaivalloisesti.
Avaan solmun ja irrotan köyden Violan käsistä. Huomaan että ranteissa on hiertymiä, mutta se ei ole pahinta kaikista. Violan kaulassa on useita puremanjälkiä ja hän on hyvin kalpea. Daniel on juonut hänen vertaan!