Sadut on totta

16. Pelkoseerumi

Mikaelin nk.

-Mitä??
Nousen raivossani ylös ja työnnän kädet hiuksiini. En tiedä mitä ajatella. Ajatukseni ovat täysin solmussa ja suteni yrittää päästä valtaan.
-Mikael? Rauhoitu ja istu alas..
Joona painaa minut olkapäästä takaisin tuolille. Vedän syvään henkeä ja yritän kasata itseni. Violan takia. Minun täytyy rauhoittua Violan takia.

Hetken kuluttua saan itseni taas kuriin ja katson toisella tuolilla istuvaa Fionaa.
-Voisitko selittää tarkemmin?
Fiona nyökkää ja näyttää edessään olevia papereita.
-Otin Violan verestä näytteen ja siitä paljastui että hänen vereensä on pistetty useita eri aineita.. jouduin tekemään paljon erilaisia kokeita jotta sain selville mitä ne aineet olivat.. yksi aineista oli vampyyrin myrkkyä, sitä samaa jolla hänet yritettiin muuttaa aiemmin.. nyt se ei ilmeisesti sitten tehonnut.. ja toinen aineista oli jotain huumaavaa ainetta.. en tiedä mihin tarkoitukseen sitä on käytetty.. 
Fiona näyttää siltä että hänen on vaikea jatkaa. Yritän pysyä rauhallisena ja nyökkään jotta hän jatkaisi.
-Se viimeinen aine.. se on tietääkseni seerumia.. tarkemmin pelkoseerumia..
Pelkoseerumia? Sydämeni jättää lyönnin välistä. Tiedän mitä on tulossa, mutta kysyn silti.
-Miten se vaikuttaa?
-Pelkoseerumia pistetään vereen ja tiettyä yhdistelmää käyttämällä voi määrittää mikä asia synnyttää pelon tunteen..
En tiedä miltä ilmeeni näyttää mutta Fionan ääni hiljenee loppua kohden. Vilkaisen viereisessä sängyssä yhä nukkuvaa Violaa ja koko vartaloni jäykistyy pelosta ja raivosta. Mitä kaikkea tuo viaton ihmisolento saakaan kestää? Mieleni tekisi kaapata hänet syliini ja juosta. Juosta pois tästä kaikesta. Mutta se ei auttaisi mitään.

Katson Fionaa ja ääneni on vain käheä kuiskaus kun pyydän häntä jatkamaan. Joona näyttää vieressäni yhtä kauhistuneelta kuin varmasti minäkin.
-Olen aika varma, että Daniel on saanut Violan pelkäämään sinua.. ja kaikkia ihmissusia.. hän on jotenkin onnistunut siinä niin hyvin, että Viola ei pysty tunnistamaan edes sinua, vaikka olet hänen sielunkumppaninsa.. ja olen varma että hän ei muista ketään meistä.. tai ehkä hän yhdistää meidät kaikkeen kokemaansa ja pelkää sen vuoksi.. voi olla että Daniel myös asetti itsensä parempaan valoon ja sen vuoksi päästi Violan luotaan niin helposti.. hän varmaan olettaa että Viola palaa itse hänen luokseen ennen pitkää..

Viimeisin tieto on minulle liikaa ja lyyhistyn tuoliini. Sielunkumppanit eivät voi elää ilman toista puoliskoaan. Viola pystyy siihen, sillä hän on vielä ihminen, mutta jos hän muuttaa muotoaan hänkin voi kuolla. Ja hän ei tiedä sitä. Danielkaan ei ole luultavasti ajatellut asiaa ja jos hän muuttaa Violan ja erottaa meidät hän häviää. Mutta niin häviän minäkin. Ainut ratkaisu on että Viola muuttuisi sudeksi ja jäisi luokseni, tai että hän pysyisi ihmisenä. Se tosin taitaa olla hänelle liian vaarallista.

-Mitä me voimme tehdä?
-En ole varma.. mutta meillä ei ole paljoa aikaa..
Katson Fionaa ja Joonaa jotka katsovat huolestuneina toisiaan.
-Meidän tulee jotenkin saada Viola luottamaan meihin uudelleen. Pelkoseerumi ei lakkaa toimimasta kuin vasta sitten kun sen uhri uskoo täysin siihen mikä on totta.. Hänen muistinsa voi palata täysin ennalleen..
-Eli Violan tulee siis todella luottaa meihin ja siihen että me emme satuta häntä?
-Niin kai..
Fiona ei kuulosta vakuuttuneelta ja pelko valtaa ajatukseni. Mitä jos Viola ei koskaan muista minua. Tai oikeaa itseään.
-Yksi keino olisi se, että hän muuttuisi ihmissudeksi ja teidän välinen kumppanuusside vahvistuisi..
Katson Joonaa ja pudistan päätäni.
-En ikinä tekisi sitä.. en muuttaisi Violaa ilman että tiedän mitä hän oikeasti haluaa.. en vain voisi tehdä sitä..
-Mutta jos se on ainoa keino? Mitä jos Daniel ehtii ensin? Silloin te molemmat olette mennyttä..

Painan pään käsiini.
-En tiedä.. en tiedä mitä pitäisi tehdä..
-Mitä jos aloitetaan ihan rauhassa?
-Mitä tarkoitat?
Katson Fionaa joka näyttää mietteliäältä.
-Viola pelkää teitä ihmissusia, mutta minua ei.. ainakaan eilen hän ei saanut kohtausta kun rauhoittelin häntä.. ei hän kyllä minuakaan tuntunut tunnistavan.. mutta ehkä hän voisi luottaa minuun?
Katson Fionaa ja mietin hänen sanojaan. Haluaisin olla itse Fionan tilalla, mutta ymmärrän että tässä tilanteessa se ei ole mahdollista.
-Hyvä on.. yritetään sitä..
-Kun hän herään sinun kannattaa poistua.. hän voi saada uuden kohtauksen..
Nyökkään pala kurkussa. Ajatuskin siitä etten saa olla Violan vierellä tuntuu kidutukselta. Haluaisin lohduttaa häntä ja olla hänen tukenaan, mutta nyt taidan olla pahinta mitä hän tietää.

Fiona ja Joona nousevat ylös. Joona menee oven ulkopuolelle vartioon ja Fiona lähtee etsimään lisää tietoa pelkoseerumista. Minä istun toimettomana samalla tuolilla kuin tähänkin mennessä ja otan Violan pienen käden omaani. En yritä edes estellä kun kyyneleet valuvat poskilleni. Suteni on kerrankin hiljaa ja olen ihan yksin. Yritän nykiä olematonta lankaa minun ja Viola välillä, mutta tuntuu kuin yhteys olisi poikki. Tunnen silti Violan hennon olemuksen ja kuulen rauhoittavan sydämensykkeen. Hän on elosss ja se on tärkeintä juuri nyt.

Violan nk.

Herään vartalossani jokapuolella sykkivään kipuun. Oloni on sumuinen ja tuntuu kuin olisin nukkunut sata vuotta. Silti olen lopen uupunut enkä jaksa edes avata silmiäni. Tunnen kevyen kosketuksen kasvoillani ja joku ottaa kiinni kädestäni. Kosketus on hellä ja rauhoittava. Yritän puristaa sormia jotta ne eivät päästäisi irti.

Samassa kosketus kuitenkin katoaa ja outo tyhjä tunne valuu äskeisen rauhoittavan tunteen tilalle. Yritän avata silmäni ja hetken ponnisteltuani onnistunkin siinä. Sumuinen hahmo istuu vieressäni ja sanoo jotain mistä en saa selvää. Hetken kuluttua äänet kuitenkin tarkentuvat ja selkenevät.
-Viola? Kuuletko minut?
Yritän avata suuni ja vastata mutta se tuntuu liian raskaalta. Nyökkään lähes huomaamattomasti.
-Viola? Se olen minä, Fiona.. muistatko minua?
Nimi on tuttu mutta en saa kasvoja mieleeni. Hetken räpyteltyäni katseeni tarkentuu ja näen tutut kasvot silmieni edessä. Fiona. Muistikuvani ovat hataria mutta muistan istuneeni Fionan kanssa jossain huoneessa. Hän hoiti minua. Mutta miksi?

Katselen ympärilleni mutta huoneessa ei ole muita.
-Missä muut ovat?
Ääneni on vain pieni kuiskaus. Fiona kuitenkin kuulee sen ja hymyilee vaisusti.
-Mikael ja Joona ovat tuolla käytävässä..
-Mikael? Joona?
Nimet kuulostavat etäisesti tutuilta. En kuitenkaan ole yhtään varma miksi.
-Muistako Mikaelin?
-En.. en muista..
-Mikael on sinun sielunkumppanisi.. Minun mikä?
-Haluatko nähdä hänet?
Nyökkään ja katson ovelle päin. Huoneeseen astuu hyvin varovasti vaaleatukkainen poika joka katsoo minua vihreillä silmillään. Jostain syystä minut valtaa hirveä pelon ja kauhun tunne. Mieleeni tulee kuvia joissa tuo poika satuttaa minua. Alan täristä ja huutaa käheällä äänellä.
-Ei! Älä satuta minua!! Mene pois ole kiltti!!

Poika näyttää siltä kuin jotain menisi rikki hänen sisällään. Hän näyttää täysin murretulta eikä lainkaan vaaralliselta, mutta mieleeni nousseet kuvat tuntuvat aidoilta. En pysty estämään itseäni ja yritän perääntyä mahdollisimman kauas tuosta pojasta. Fiona tulee luokseni ja yrittää rauhoitella minua.
-Viola! Sinulla ei ole mitään hätää.. Mikael lähti pois.. hän ei ole täällä..
Katson ovelle ja huomaan että poika on tosiaan poissa. Annan Fionan halata minua ja vedän syvään henkeä. Jostain syystä sisintäni raastaa kuin joku vetäisi minua kahteen eri suuntaan. En ole varma miksi mutta sen pojan silmät eivät jätä minua rauhaan.

-Viola? Oletko kunnossa?
-Se poika..
-Mikael?
-Niin.. Mikael.. hän.. hän satutti minua..
-Ei Mikael ole satuttanut sinua..
-Minä muistan sen.. minä muistan..
Kyyneleet valuvat poskilleni ja oloni on yhtäkkiä täysin voimaton. Valahdan veltoksi mytyksi sängylle ja Fiona tulee huolestuneena lähemmäs. En ehdi ajatella muuta kuin sen pojan vihreitä silmiä ennenkuin tiedottomuus valtaa mieleni ja ajatukseni.