Sadut on totta

9. Muutos

Violan nk.
-Niin mikä se asia on?
-Lupaathan kuunnella asian loppuun ennen kuin panikoit?.. toivon vaan että muistat etten minä vaadi sitä sinulta ja toivon että teet lopullisen ratkaisun harkiten.. Onko selvä?
Nyökkään. Minua alkaa hermostuttaa sillä Mikael on myös todella hermostunut. Hän vetää syvään henkeä ja aloittaa.
-Mitä muistat juhlien jälkeisestä illasta?
Hämmästyn sillä en odottanut tätä.
-Muistan että lähdin kävelemään kotiin.. oli tosi pimeää ja en ollut varma oikeasta suunnasta.. kesken matkan törmäsin suteen.. olitko se sinä?
Mikael vain nyökkää ja hymyilee. Päätän jatkaa.
-No sitten susi, tai siis sinä saattoit minut kotiin..mutta jostain syystä en mennyt sisälle vaan talon takaiseen metsään.. ja siellä oli.. Daniel.. ja sitten tapahtui jotain.. ja hän vei minut jonnekkin.. ja sitten..
En pysty jatkamaan sillä muisto tekee yhä kipeää. Mikael näyttää huomaavan tuskan katseessani.
-Ei sinun tarvitse enää jatkaa.. muistatko mitä tapahtui sen jälkeen?
-Sinä pelastit minut ja toit kotiisi.. ja sitten minä muistan vain hämärästi että olin tosi kipeä.. kaikkialle sattui.. en tiedä.. minä kai oksensin verta tai jotain ja sitten en muista enää mitään..
Mikael katsoo minua kuin varmistaakseen että olen valmis kuulemaan lopun. Hän selvästi epäröi mutta avaa kuitenkin suunsa.
-Daniel puri sinua.. sinun elimistössäsi oli vampyyrin myrkkyä..
Jäykistyn ja yritän tajuat mitä juuri kuulin.
-Hänkö siis..  olisinko minä.. puriko hän minua.. mutta olisinko minä muuttunut?
-Jos en olisi tullut ajoissa niin olisit nyt luultavasti vampyyri..
Ajatus kuvottaa minua ja juuri syömäni munakas pyrkii ylös. Minä. Vampyyri.
-Oletko kunnossa? Näytät kalpealta..
Pudistan vain päätäni. En aijo avata suutani nyt. Mikael tarttuu minua hartioista.
-Mikä sinulle tuli? Kerroinko liikaa?
Pudistan taas päätäni. Nousen ylös ja katselen ympärilleni etsien ovea.

Mikael tajuaa heti mistä on kyse ja nostaa minut syliinsä. Sitten hän juoksee portaat ylös ja avaa minulle oven josta pääsee pieneen kylpyhuoneeseen. Pyristelen irti hänen otteestaan ja kumarrun oksentamaan vessanpönttöön. Mikael pitää kiinni hiuksistani eikä sano hetkeen mitään, mistä olen kiitollinen. Lopulta vatsani tuntuu tyhjältä ja nojaan vasten viileää seinää.
-Olen kai huonompi kokki kuin osasin odottaa..
Mikael hymyilee alakuloisesti vitsilleen.
-Ei se siitä johtunut.. 
-Minun ei olisi pitänyt kertoa vielä.. surullisinta on etten päässyt loppuun asti..
-Jatka sitten..
-En halua että oksennat taas..
-Vatsani on tyhjä.. sitä paitsi haluan kuulla asiasi loppuun..
Mikael katsoo minua hieman syyllisyydentuntoisesti.
-Hyvä on sitten.. mutta lupaa ettet pyörry?
-Lupaan ainakin yrittää..
Mikael mulkaisee minua muka vihaisesti.
-Ei tämä ole hauskaa..
-Ei niin. Väitinkö jotain muuta?
Mikael vain pyöräyttää silmiään.
-Mennäänpä asiaan.. Eli siis Danielilla tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle sinusta.. emme tiedä yhtään miksi, mutta kaikkien laumalaisten ja erityisesti sinun turvallisuutesi kannalta olisi parasta jos.. muuttuisit ihmissudeksi.. tietysti vain jos itse sitä haluat!
Mikael vilkaisee minua taas.
-Niin mutta.. enhän minä voi muuttua ihmissudeksi.. olen vain ihminen..
-Se siinä juuri onkin.. sinut tulisi muuttaa.. puremalla..
-Sattuuko se?
-No hieman.. sinulle nousee korkea kuume jonka seurauksena ruumiinlämpö nousee hieman tavallista korkeammaksi.. lisäksi kasvat ehkä hieman pituutta.. niin ja kun muutos on valmis muutut sudeksi aina kun haluat.. tietysti sitä tulee ensin harjoitella..
-Okei.. eli voisin siis kasvaa pidemmäksi?
-Sekö on pääasia? Jos olisin tiennyt että suhtaudut asiaan tällä tavoin olisin kertonut asiat eri järjestyksessä..
Mikaelia naurattaa niin että hän joutuu ponnistelemaa pitääkseen naamansa peruslukemilla.
-Älä viitsi..  et taida tajutakaan kuinka ärsyttävää on olla lyhyt?
-En niin.. olen aina ollut pitkä.. lyön pääni usein johonkin lamppuun tai ovenkarmiin..
-Siksi varmaan oletkin niin vajaaälyinen..
Nauran omalle vitsilleni vatsakippurassa. Mikael esittää loukkaantunutta.
-Okei.. et sä oikeesti oo vajaaälyinen..