Sadut on totta

10. Leikin loppu

Violan nk.

Istumme takkahuoneessa myöhään yöhön. Ainakin niin minä oletan sillä missään ei ole kelloja ja olemme maan alla, joten auringonvalostakaan ei voi päätellä vuorokaudenaikaa. Jossain kohtaa haukottelen isosti ja vilkaisen Mikaelia. Hänkin haukottelee ja virnistää heti perään.
-Olisiko aika mennä nukkumaan?
-Ehkäpä.. paljonko kello on?
-En tiedä..
-Miksei täällä ole yhtään kelloa?
-Kyllä jossain luulisi olevan.. mutta eriasia on että toimiiko se.. Joonas?
-Niin?
Joonas näyttää siltä että nukahtaa kohta pystyyn.
-Voisitko hoitaa tänne toimivan kellon?
-Hoituu..
Joonas nousee ja haukottelee isosti.
-Hoidan sen aamulla jos sopii.. jos mennään kaikki vaan nukkumaan..
Nousemme ylös ja Fiona ja Joonas kävelevät portaat alakertaan. Mietin missä he mahtavat nukkua.
-Tuletko sinä?
Käännyn katsomaan Mikaelia. Hän seisoo makuuhuoneen ovella ja pitää ovea auki minulle. Kävelen huoneeseen mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään Mikael tarttuu minua vyötöisiltä ja hyppää sängylle. Minä kiljaisen säikähdyksestä ja katson Mikaelia murhaavasti kun hän tulee makaamaan ylleni.
-Olet rasittava..
-Ja sinä olet söpö..
-Höh.. tuo on epäreilua..
-Ja mikä niin?
-En pysty edes olemaan sinulle vihainen..
Mikael virnistää. Yksi houskiehkura valahtaa hänen kasvoilleen. Siirrän sen pois ja tajuan samassa kuinka lähellä kasvomme ovat. Pimeässä huoneessa tuntuu yhtäkkiä siltä kuin välillemme olisi syntynyt jonkinlainen jännite.

Sydämeni syke kiihtyy ja katson Mikaelia silmiin, vaikka en näe häntä kunnolla. Olen täysin lamaantunut paikoilleni. Mikaelin hengitys kutittaa kasvojani ja yhtäkkiä en ole tippaakaan väsynyt. Mielenki tekee koskettaa hänen kasvojaan. Pitkiä silmäripsiä ja huulen kaarta. Halusin upottaa sormeni hänen pehmeisiin hiuksiinsa.

Kuin lukien ajatukseni Mikael siirtää toisen kätensä poskelleni. Hän silittää sitä kevyesti ja olen kiitollinen siitä ettei hän voi nähdä punastumistani Pimeässä. Haluaisin koskettaa häntä, mutta en pysty liikkumaan. Hänen hengityksensä on siirtynyt korvalleni. Se kutittaa hieman ja saa ihoni nousemaan kananlihalle. Kun hänen huulensa koskettavat leukaani muuttuu hengitykseni huohotukseksi, samoin kuin hänen. Hän painaa kevyitä suudelmia liikkuen ylöspäin leukaani pitkin. Hän lähestyy härnäävästi huuliani. En kuitenkaan pysty enää odottamaan. Samassa jähmeä kehoni virkoaa ja nostan käteni Mikaelin kasvoille. Hän pysähtyy ilmeisesti yllättyneenä ja käytän tilaisuuden hyväkseni. Siirrän kasvojani lähemmäs ja painan huuleni hänen huulilleen.

Tuntuu kuin maa vajoaisi allani. Mikaelin suuteleminen tuntuu ihmeelliseltä. En olisi unissanikaan voinut kuvitella sen olevan mitään niin ihanaa. Hän on lämmin ja hellä. Ja hänen huulensa ovat pehmeät ja sopivat täydellisesti omiani vasten. Hetken kuluttua, aivan liian pian, täytyy meidän kuitenkin pysähtyä vetämään henkeä. Mikael ei kuitenkaa vetäydy kauemmas vaan painaa otsansa vasten omaani. Avaan silmäni jotka olin huomaamattani sulkenut. Mikaelin palava katse on kohdistunut silmiini. Hän raottaa turvonneita huuliaan ja kuiskaa kevyesti:
-Rakastan sinua..
Katson häntä silmiin ja annan sanojen herättämän onnen tunteen valua sisuksiini. Hän on sanonut ennenkin rakastavansa minua. Mutta nyt olemme molemmat hereillä ja tilanne on täysin erilainen. Varmuus ja usko häneen ja hänen sanoihin saavat minut melkein halkeamaan onnesta. Hymyilen hänelle aidosti onnellisena.
-Minäkin rakastan sinua..
Tuntuu oudolta, mutta silti nii oikealta lausua nuo sanat ääneen. Mikaelin katse muuttuu lempeämmäksi, jotenkin astetta rakastavammaksi.
-Sano se uudestaan.. ole kiltti?
-Minä rakastan sinua Mikael..
Mikael painaa huulensa omiani vasten ja suutelemme kiihkeämmin kuin aiemmin. Vedän häntä lähemmäs itseäni, tuntuu etten pääse tarpeeksi lähelle. Mikaelin käsi vaeltaa hiuksistani alas sivelemään kaulaani. Värisen sillä hänen kosketuksensa saa aikaan kihelmöinnin tunteen joka leviää alas koko kehooni. Lopulta Mikael erkanee taas jotta saamme vedettyä henkeä.
-Minä haluan sinut, tarvitsen sinua.. ja olen kokonaan sinun.. haluan että tiedät sen..
Nyökkään Mikaelin sanoille.
-Tiedän.. minäkin haluan sinut.. ja olen tehnyt valintani..
Mikael katsoo minua hämmentyneenä.
-Mitä?
-Valitsen sinut, sinun elämäsi..
Sekunnit kuluvat. Tuijotamme vain toisiamme.
-Oletko ihan varma?
-Olen.. minä rakastan sinua.. ja haluan sinut.. haluan olla sinun..
Mikael painaa kasvonsa hiuksiini ja hengittää syvään.
-Minäki haluan sinut.. me kuulumme yhteen..
Luulen hänen siis suostuvan. Vaikka oma valintani se onkin. Hetken kuluttua hän nostaa taas kasvonsa ja me vai katsomme toisiamme silmiin. Hymyilen hänelle ja hän painaa nopean suukon nenänpäähäni.
-Meidän pitäisi kai nukkua?
-Olet varmaan oikeassa..
Samassa aiemmin herännyt väsymys valuu jäseniini takaisin ja haukottelen isosti. Mikael hymyilee ja laskeutuu vierelleni patjalle. Painan pääni hänen rintaansa vasten ja me nukahdamme siihen toistemme syliin.