Sadut on totta

15. Pelkoa

Mikaelin nk.

Kello on melkein viisi aamuyöllä. Olen lopenuupunut mutta en pysty nukkumaan. Viola nukkuu vieressäni ja näyttää edelleen kalpealta mutta kuitenkin lähes omalta itseltään. Fiona puhdisti ja sitoi hänen haavansa. Nyt ei voi kuin toivoa parasta. Minulla on ollut outo tunne että jotain tapahtuu, enkä uskalla jättää Violaa hetkeksikään yksin. Olin poissa vain hetken, kun Fiona vaihtoi hänelle vaatteet ja senkin ajan olin vain parin askeleen päässä kuulo etäisyydellä.

En kestä ajatellakaan mitä Viola on joutunut kokemaan viimeisten päivien aikana. Fiona kertoi että hänellä on ruhjeita ja mustelmia ympäri kehoa ja ranteissa ja nilkoissa pahat hiertymät. Vasemmassa olkapäässä on myös useita pistojälkiä, joiden syytä en tiedä.

Joku koputtaa ovelle ja valpastun samantien. Suteni herää myös ja höristää korviaan. Käännyn kohti ovea ja huomaan että Joona tulee sisälle. Suteni rauhoittuu heti kun tunnistaa oman laumalaisensa.
-Mitä nyt? Onko jokin vialla?
-Ei ei.. ajattelin vain että jos haluaisit levätä..
-Minä en jätä häntä..
-Mikael.. tiedät itsekin että tarvitse lepoa.. sinusta ei ole mitään hyötyä jos olet puolikuollut ja ihan töttöröö..
Hymähdän ja kohautan harteitani.
-Olet ehkä oikeassa.. mutta mitä jos jotain sattuu? En voi ottaa sitä riskiä.. Viola on.. hän on saanut kokea jo ihan tarpeeksi..
Joona katsoo tajuntoja tyttöä vieressäni ja huomaan hänenkin katseessaan surua.
-Minä lupaan etten poistu tästä hetkeksikään.. Ja ilmoitan heti jos jotain tapahtuu?

Epäröin ja katson nukkuvaa Violaa. Hän ei luultavasti herää pitkään aikaan, sillä Fiona antoi hänelle vahvaa kipulääkettä. Mutta mitä jos jotain tapahtuu? Viimeksi en ollut paikalla enkä halua että se toistuu. Mutta toisaalta olen ihan poikki, eikä minusta ole mitään hyötyä jos jotain tapahtuu.
-Hyvä on menen hetkeksi.. mutta ilmoitat heti jos jotain tapahtuu? Ihan mitä tahansa!
-Tottakai! Lupaan!
-Olen tuossa seinän takana..

Nousen ylös ja Joona tulee istumaan paikalleni sängyn vierelle. Menen viereiseen huoneeseen ja melkein kaadun tyhjälle sängylle. Simahdan heti.

.
.
.

Herään ilman herätystä ja hetkeen en muista mitään viimeisten päivien tapahtumista. Venyttelen ja tarkastelen huonetta kummastuneena. Samassa tajuan mitä eilen tapahtui ja suorastaan pomppaan ylös sängystä. Katson kelloa kauhistuneena ja huomaan että se on melkein neljä iltapäivällä. Haron hiuksiani ja juoksen viereiseen huoneeseen. Joona istuu yhä samassa paikassa ja näyttää rauhalliselta, joten yritän rauhoittua itsekin.

-Onko kaikki hyvin?
Joona kääntyy puoleeni ja virnistää hieman.
-Huomenta vaan sinullekin.. ja joo on kaikki hyvin.. saitko nukuttua?
-Joo.. nukuin vähän liiankin hyvin..
-Hyvä.. jos et pane pahaksesi niin minä hakisin jotain syötävää..
Kuin käskystä vatsani murahtaa kuuluvasti ja hymähdän.
-Toisitko minullekin jotain?
-Tottakai! Mitä haluat?
-Ihan sama..
Joona nyökkää ja poistuu huoneesta. Menen istumaan hänen paikalleen ja tartun varovasti Violaa kädestä. Se tuntuu kylmältä ja jotenkin veltolta. Oloni on nukkumisen jälkeen levänneempi ja virkeämpi, mutta silti jotenkin levoton. Tuntuu kuin kaikki ei olisi kohdallaan ja jotain olisi jäänyt huomioimatta. Yritän kuitenkin olla ajattelematta sitä ja keskittyä tähän hetkeen.

Jonkin ajan kuluttua Joona tuo minulle ison voileivän ja kupin kahvia. Hotkaisen ne ennätysvauhtia ja sen jälkeen vain istun ja vahdin Violan unta. Fiona käy muutaman kerran huoneessa mutta ei voi tehdä oikein mitään ennen kuin Viola herää.

Kello on melkein kahdeksan illalla kun Viola liikahtaa ensimmäisen kerran. Hän kurtistaa kulmiaan ja vaikeroi hiljaa. Sydämeni pysähtyy hetkeksi ennekuin kuin tokenen ja vedän syvään henkeä. Olen helpottunut siitä että hän on hereillä ja samaan aikaan minua ahdistaa että hän on joutunut kokemaan niin paljon pahaa.

Menen Violan luo ja silitän varovasti hänen hiuksiaan.
-Viola? Oletko hereillä?
Viola räväyttää silmänsä auki säikähtäneenä ja katselee hätääntyneenä ympärilleen. Kun hänen katseensa pysähtyy minuun hymyilen rauhoittavasti. Kauhukseni Violan ilme muuttuu kuitenkin pelästyneeksi ja hän alkaa kirkua. Hän perääntyy sängyllä ja katsoo minua kuin olisin Danieliakin pahempi hirviö.
-Ei Ei.. älä satuta minua! Mene pois!!Violan särkynyt ääni kaikuu huoneessa ja kuulen kuinka muut juoksevat kohti ovea. Peräännyn säikähtäneenä ja tunnen kuinka sydämeni särkyy. Violan pelokas katse porautuu syvälle sisimpääni. Tiedän etten ole ollut paras mahdollinen kumppani, mutta en minä sentään ole koskaan satuttanut Violaa. Enhän.

Samassa ovi aukeaa ja sisään tulee muita susia. Joona tulee ensimmäisenä lähemmäs ja hämmästyy silminnähden kun huomaa että olemme huoneessa kahden, eikä kukaan ole hyökännyt.
-Mikael? Viola? Mitä täällä tapahtuu?
-Minä.. minä en tiedä..
Joona menee Violan luo mutta tämä alkaa huutaa entistä kauheammin. Hän itkee ja ryömii huoneen nurkkaan pieneksi mytyksi. Suteni ulvoo sisälläni ja mietin mitä ihmettä tapahtuu. Miksi Viola pelkää minua, meitä.

-Päästäkää minut läpi..
Fiona tulee susien takaa ja katsoo hieman arasti minua ja Joonaa.
-Saisinko minä?
Nyökkään sillä en tiedä mitä muutakaan voisin tehdä. Fiona astuu varovasti lähemmäs Violaa ja kumartuu tämän ylle. Sitten hän sanoo jotain ja näen kuinka Viola epäröi hieman mutta nousee sitten ylös. Hän on kuitenkin vielä heikossa kunnossa ja kompuroi yrittäessään astua eteenpäin. Fiona auttaa hänet sängylle ja Viola sulkee silmänsä. Fiona pyytää meitä katseellaan poistumaan.

Menen Joonan kanssa käytävään. Istun alas ja painan pään käsiini.
-Mitä tapahtui?
-En tiedä.. Viola.. Hän heräsi ja alkoi kirkua kun huomasi minut.. ihan kuin hän pelkäisi että minä satutan häntä.. olen hänen sielunkumppaninsa, en minä satuttaisi häntä..
-Tiedän.. ehkä hän vain säikähti? Emme tiedä mitä hän on joutunut kokemaan..

Hetken kuluttua ovi aukeaa ja Fiona tulee ulos. Katson häntä kysyvänä.
-Annoin hänelle hieman rauhoittavaa lääkettä ja hän nukkuu nyt..
-Tiedätkö mistä tuo äskeinen johtui?
-En ole varma, mutta jos teen muutaman testin niin ehkä se selviää.. Olen kuitenkin varma ettei se johdu sinusta Mikael..
Nyökkään vaisusti ja nousen ylös. Fiona vilkaisee Joonaa ja punastuu hieman. Tiedän että noiden kahden välillä on jotain, mutta en jaksa nyt välittää siitä.
-Voinko mennä..
-Mene vain.. hän tuskin herää enää tänään..
Menen takaisin huoneeseen ja istun paikalleni sängyn viereen. Katson Violan rauhallisia kasvoja jotka osaan jo ulkoa. Suteni on rauhoittunut mutta edelleen levoton. Jokin on pahasti vialla. Todella pahasti.