Sadut on totta

19. Onko enää meitä?

-Luota minuun.. voit kysyä mitä vain haluat..
-Ihan mitä vain?
-Ihan mitä tahansa..
Viola epäröi mutta nyökkää sitten.
-Hyvä on..

Odotan malttamattomana, mutta myös hieman peloissani, mitä Viola aikoo kysyä. Siirrän käteni aikeenani ottaa häntä kädestä, mutta Viola vetää kätensä pois. Yritän olla kuin se ei haittaisi, vaikka todellisuudessa se sattuu kuin veitsi olisi työnnetty sydämeeni. Hän pelkää minua yhä.
-En tiedä mitkä mun muistikuvista on totta ja mitkä ei..  Enkä mä tiedä voinko mä luottaa suhun.. Mistä voin tietää..
-Mitä syytä mulla ois valehdella sulle?
Viola katsoo minua surullisena.

-Ootko sä oikeasti ihmissusi? Onko se totta että on olemassa ihmissusia ja vampyyrejä ja ties mitä?
Hämmennyn. Epäileekö hän vielä sitäkin?
-On.. etkö muista mitään mitä oon kertonu sulle? Tai mitä on tapahtunut?
-Joo muistan.. mutta mistä mä tiedän mitkä muistikuvat on totta?
Violan ääni on epätoivoinen ja haluaisin kovasti auttaa häntä.
-No entä minä?
-Mitä sinusta?
-Olenko minä.. ihmissusi? Tai vampyyri? Muutuinko minä?
-Et.. Daniel ei onnistunut siinä, ei huolta..
Danielin nimen kuuleminen saa Violan säpsähtämään.
-Missä.. missä hän on?
-En tiedä..
Violan ilme on täysin murtunut. Hän vilkuilee ympärilleen pelokkaana ja toivoisin että voisin sanoa Danielin hävinneen lopullisesti.
-Ei hän pääse tänne.. olet täysin turvassa..
-Sanoit niin viimeksikin.. muistan että sanoit.. vai onko sekin harhaa?
-Ei..  olen pahoillani että jouduit vaaraan minun takiani.. ja että petin luottamuksesi..

Viola kääntää katseensa pois päin. Antaisin mitä tahansa jos saisin tietää mitä hän ajattelee juuri nyt.
-Onko sinulla vielä kysymyksiä?
Viola nyökkää.
-Liiankin paljon.. Pelastitko sinä minut?
Nyökkään epävarmana.
-Etsimme sinua kaikkialta.. ja lopulta löysimme sinut melko helposti, ihan kuin Daniel olisi halunnut juuri sitä..

Ääneni särkyy kun jatkan:
-En tiedä mitä kaikkea jouduit kokemaan.. mutta ilmeisesti Daniel yritti saada sinut pelkäämään minua.. hän haluaa ettet luota minuun.. tai meihin, ihmissusiin.. ja siinä hän kyllä onnistui..
Viola nyökkää ja pyyhkii yksinäiset kyyneleet paitansa hihalla.
-Näen painajaisia.. ne eivät lopu.. paitsi äsken.. en tiedä johtuiko se sinusta..
Viola punastuu hieman ja tajuan että hän puhuu äskeisestä unestaan. Hän näki unta minusta. Pieni hymynkare meinaa karata suupieleeni, mutta yritän tukahduttaa sen sillä nyt ei ole sopiva hetki hymyillä.
-Painajaisia? Mitä niissä tapahtuu?
-Sinä.. sinä satutat minua.. ja välillä hän.. Daniel.. ne ovat tosi todentuntuisia.. minä en tiedä mikä on totta ja mikä ei.. se on pelottavaa.. tämäkin voisi hyvin olla unta..
Kylmä raivo täyttää hetkeksi mieleni ja tunnen kuinka käteni puristuvat nyrkkiin. Vedän syvään henkeä ja yritän rauhoittua. Viola ei saa pelästyä. Ei nyt kun hän viimein puhuu minulle.

-Minä en koskaan satuttaisi sinua.. et varmaan usko minua mutta se on totuus.. olen pahoillani että joudut kestämään tämän kaiken..
Viola katsoo minua surullisena, mutta ei sano mitään, joten päätän jatkaa. -Daniel käytti pelkoseerumia jotta sai sinut pelkäämään minua.. hän yritti ensin muuttaa sinut, mutta se ei onnistunut..
Viola ei vastaa hetkeen mitään.
-En ole varma mutta jostain syystä haluaisin luottaa siihen että puhut totta.. tai ehkä sisimmässäni tunnen että puhut totta..
Katson häntä yllättyneenä ja uskallan hymyillä hieman. Viola vastaa hymyyn mutta vain lyhyen hetken ajan. Pelko ei poistu hänen katseestaan.

-Olenko minä sinun sieluniumppanisi? Muistan että puhuit siitä jotain..
-Olet.. olet minun lunani.. 
-Luna? Senkö takia rakastuit minuun? Koska sinun oli.. pakko?
-Ei! Ei se sen vuoksi ollut.. 
Ääneni kuulostaa hätäiseltä ja yritän selittää rauhallisemmin.
-Tai oli se osittain sitäkin.. sielunkumppanuus vaikuttaa asiaan, mutta olin ihastunut sinuun jo ennenkuin tiesin varmasti mitään siitä ja se vain vahvisti asian..
-Mistä tiesit että se olen juuri minä?
Viola katsoo minua jopa ehkä hieman ujosti. Hymyilen hänelle taas.
-Kun olen lähelläsi tunnen oloni kokonaiseksi ja todella onnelliseksi.. olet minun koko maailmani.. tunnen suurta vetoa sinua kohtaan.. sitä on vaikea selittää, mutta kun lähden luotasi tuntuu kuin osa minusta jäisi luoksesi.. olet kuin minun toinen puoliskoni.. meidän sielujen välillä on yhteys ja ne vetävät toisiaan puoleensa ja pystyn tuntemaan jos jokin on vialla..

Viola näyttää yllättyneeltä.
-Voinko minä tuntea sen?
-Et voi, koska olet ihminen.. mutta jos muutut ihmissudeksi ja liität sielusi omaani niin silloin tunnet sen kyllä.. se on vahva yhteys jota ei voi rikkoa kuin kuolema.. ja jos toinen kuolee niin silloin toinenkin kuolee, surusta..