Sadut on totta

3. Bileet

Kello on melkein kaksitoista kun herään siihen että joku heittää minua tyynyllä naamaan. Avaan silmät ja yritän katsoa kuka se oli.
-Sun pitää nousta!
Tietty mun veli tulee herättää mut.
-Häivy...
-Iskä lähti just töihin ja mulla on nälkä..
-Tee ite ruokaa.. mä en jaksa..
-En mä osaa!
-Opettele..
Suljen silmät ja käännän selän pikkuveljeeni päin.
-Mä kerron iskälle!
-Etkä.. mä tuun ihan kohta..

Vähän ajan kuluttua päätän nousta. Menen alakertaan ja muistan samassa että nyt on lauantai. Bileet! Alan tekemään nopeasti jotain ruokaa. Tarvitsen aikaa valmistautumiseen. Paistan kanan pannulla ja pilkon hieman vihanneksia ja salaattia.
-Mitä sä teet?
-Tortilloja..
-Taas?
-No tee ite jos ei kelpaa!
Syön pikavauhtia ja juoksen sitten yläkertaan. Käyn pikaisesti suihkussa ja kuivaan hiukset hiustenkuivaajalla.
Kello on melkein kolme kun saan valittua vaatteet. Mustat farkut ja valkoinen paita jossa on melko pitkät leveät hihat. Ei mitään liian juhlavaa, muttei myöskään mitään tylsää. Kiharran vielä hiukset, laitan korvakorut ja teen kevyen meikin. Valmista.

Kävelen alakertaan. Samuel (pikkuveli) ja Aada (sisko) katsovat jotain elokuvaa olohuoneessa. Iskä on vielä töissä.
-Mä meen kaverille! Sanokaa iskälle että jään yöksi jos menee myöhään?
-Okei...
En oikeasti voi jäädä yöksi, mutta ihan sama. Kävelen kohti Mikaelin taloa. En tiedä yhtään olenko menossa paikalle liian ajoissa, sillä Mikael ei sanonut tarkkaa aikaa milloin tulla. Oletan kuitenkin että neljältä on ihan hyvä.

Kun saavun lähemmäs taloa en meinaa uskoa silmiäni. Talo on valtava. Isot ikkunat ja valtava terassi. Joka paikassa on valoja ja musiikki soi kauas. Olen todella hämmentynyt sillä en odottanut mitään näin upeaa. Kävelen portaat ylös terassille ja näen paljon tuntemattomia ihmisiä. Myös muutama tuttu hahmo näkyy olevan ulkona terassilla. Talon takana on ilmeisesti uima-allas. Niinku wow! Kävelen sisälle etsimään Mikaelia.

-Moi!
Näen kuinka joku tutun näköinen poika tulee lähemmäs. Hän hoippuu hieman kävellessään. Miten toi on jo nyt humalassa?
-Moi?
Kun poika tulee lähemmäs tunnistan hänet. Hän on se sama poika jonka silmiä säikähdin silloin kerran bussissa. Vilkaisen hänen silmiään nopeasti. Ne ovat ihan tavallisen väriset.
-Oliko sulla jotain asiaa?
-Mä vaan halusin kertoo.. että.. sä oot tosi nätti tänään..
-Öö kiitos?
-Tuu tanssimaan..
-Ehkä myöhemmin..
-Poika koskettaa mun olkapäätä. Astun kauemmas.
-Älä koske muhun!
-Älä viitti.. tulisit nyt..
-En mä..
Poika irvistää ja lähtee ilmeisesti hakemaan lisää juotavaa.

Jatkan matkaani syvemmälle taloon. Tai no talo ei ehkä kuvaile hyvin sitä miltä sisällä näyttää. Huoneet ovat hyvin korkeita ja joka paikassa on paljon kaikenlaisia tauluja ja valaisimia ja kalliin näköisiä huonekaluja ja koriste-esineitä. Miten kukaan voi asua tällaisessa paikassa. Ihan kuin olisi tullut museoon tai hotelliin.
-Viola?
Käännyn katsomaan kuka minulle puhuu. Miia ja Olivia tulevat portaita alas.
-Tunnetsä ton pojan?
-Ai kenet?
-No ton joka äsken puhu sulle...
-En.. kui nii?
-Sun pitäis varoo sitä..
-Miks? Mitä se sua liikuttaa?
Olivia avaa suunsa mutta sulkee sen sitten. Tuijotamme toisiamme hetken.
-No.. mitä sä täällä?
-Mitä se teille kuuluu?
Olivia katsoo minua hieman pettyneen näköisenä. Luuleeko hän tosissaan että olisin antanut anteeksi. Vastahan me eilen riideltiin.
-Kutsuko Mikael sut?
-Mitä sitte vaikka oliski kutsunu?
-Viola oikeesti... me haluttaisiin vaan olla sun kavereita..
-Jos kaverit ei voi olla rehellisiä toisilleen niin mitä ideaa siinä ois?
Miia vetää Olivian sivuun ja avaa viimein suunsa.
-Me ei vaa voida kertoo..
-No sit me ei vaa voida olla kavereita!
Kävelen pois tyttöjen luota. Samassa näen Mikaelin huoneen toisella puolella ja menen hänen luokseen.
-Moi!
-Ai Moi! Kiva ku tulit!
-Täällä on aika paljo porukkaa..
-Joo niin on.. Onko kaikki hyvin?
Mikael katsoo minua jotenkin oudon pitkään ja minulle tulee kiusaantunut olo.
-Joo ei tässä mitään..
-Ootko varma.. kun.. tai ei mitään..
Katson Mikaelia kummissani. Hänkin salaa minulta jotain. Tunnen sen. Unohdin hetkeksi tuijottamaan hänen syvän vihreitä silmiään ja käännän nolona katseeni ikkunaan. Mikaelin seurassa vaikuttaa minuun jotenkin oudolla tavalla.
-Sä näytät nätiltä tänään...
Hämmennyn täysin. Mitä mä just kuulin? Katson Mikaelia hämilläni.
-Ööm kiitos..
-Halut sä jotain? Juotavaa?
-No voisin mä jotain vaikka juoda...
-Tuu perässä..