Sadut on totta

8. Turvassa

Violan nk.

Herään kovaan päänsärkyyn joka jyskyttää takaraivossani. Avaan silmät ja hämmästyn kun huomaan että ympärilläni on vahvat ja lämpimät käsivarret. Huoneessa on hämärää enkä näe kunnolla mutta tiedän että se on Mikael. Välillämme on jonkinlainen outo side. Voin tuntea sen vaikka en ole varma omista tunteistani. Sielunkumppani. Sana kuulostaa oudolta ja vieraalta. Mikael nukkuu vieressäni ja tuhisee pienesti kuin pikku lapsi. Haluaisin vain painautua häntä vasten ja nukkua aamuun asti, mutta päänsärky ei tunnu hellittävän ja päätän etsiä jostain vettä ja ehkä särkylääkettä.

Nousen ylös niin varovasti kuin kykenen ja varon herättämästä Mikaelia. Olo tuntuu heiveröiseltä ja näkökentässäni tanssii tähtiä. Räpyttelen ne kuitenkin pois ja haparoin ottamaan tukea seinästä. Yritän katsoa huonetta tarkemmin. Kun silmäni tottuvat pimeään hahmotan huoneen olevan melko pieni. Vain sänky, jonkinlainen lipasto ja iso matkalaukku. Ihan huone perällä on hyvin pieni ikkunannököinen syvennys. Menen sen luo ja raotan tummia kaihtimia.  Ikkunan edessä on jonkinlainen pensas ja en näe ulos lainkaan. Missä ihmeessä olen? Ja miten olen joutunut tänne?

Käännyn taas Mikaelin suuntaan. Muistan hämärästi oudot tapahtumat. Mikaelin juhlat, Daniel, ihmissudet, vampyyrit. Miten se on mahdollista? Päätäni alkaa taas särkeä. Alan etsiä huoneesta jotain juotavaa. Särkylääke olisi nyt tarpeen, mutta en usko että täältä löytyy mitään ainakaan syötäväksi kelpaavaa.

Kävelen huoneen ovelle ja kokeilen kahvaa. Yllätyksekseni ovi aukeaa. Raotan sitä varovasti ja kurkistan oven raosta. Näen toisen vähän suuremman huoneen jossa on takka ja muutama iso nojatuoli. Takassa palaa tuli ja joku nuoren näköinen tyttö näyttää nukkuvan yhdessä tuoleista. Hiivin huoneeseen ja suljen oven takanani. Sitten katselen huonetta tarkemmin. Tässä huoneessa ei ole lainkaan ikkunoita. Se ahdistaa minua sillä en ole tottunut olemaan kirjaimellisesti neljän seinän sisällä. Huoneessa on myös ovi. Hiivin sen luoksen ja kokeilen sitä varovasti. Ovi on lukossa.

Käännyn pettyneenä takaisin takkaa päin. Päätän istuutua yhteen nojatuoleista sillä yhtäkkiä tuntuu kuin jalkani eivät enää kantaisi. Otan  askeleen kohti tuolia mutta sitten jalkani pettävät alta. Otan tukea lähellä olevasta pöydästä ja yritän nousta ylös. Se ei kuitenkaa onnistu ja nojaan seinään silmät kiinni. En tiedä mikä minua vaivaa. Päänsärky vain yltyy ja koko kehoni tuntuu veltolta ja tunnottomalta.
-Viola?
Hätkähdän yllättyneenä. Avaan silmäni varovasti ja huomaan että tyttö on noussut istumaan tuolissa. Päänsärystä huolimatta kiinnitän heti huomiota siihen että hän on hyvin kaunis, pieni ja siro. Tytössä on jotain yliluonnollisen kaunista.
-Oletko kunnossa?
Tyttö nousee ylös ja samassa huomaan kauniit siivet jotka kimmeltävät takan valossa. Aivoni yrittävät kiljua minulle ettei se mitä näen ole totta. Suljen sen ajatuksen kuitenkin myöhemmälle. En halua ajatella sitä nyt ja siksi yritän huijata itseäni ja ajatella sen täysin normaaliksi.

Tyttö tulee luokseni siroin askelin.
-Olen Fiona.. Mikaelin ystävä..
En saa vieläkään sanaa suustani.
-Mitä teet täällä?
-Minä..
-Sattuuko sinua jonnekin? Olen lääkärikeiju.. voin auttaa sinua..
Keiju, Keiju, Keiju...
-Vähän vain päähän koskee..
-Tule..
Niin pieneksi ja hennoksi olennoksi Fiona on ihmeen vahva. Hän vetää minut pystyyn ja kun meinaan taas lyyhistyä hän nostaa minut käsivarsilleen ja kantaa lähimpään nojatuoliin. Sitten hän katoaa hetkeksi ja palaa pienen laukun kanssa. Suljen silmäni hetkeksi ja kun avaan ne taas on Fionalla kädessään kummallisen näköisiä välineitä. Hän tunnustelee pulssiani ja kokeilee otsaani viileällä kädellään. Sitten hän poistuu taas hetkeksi. En tiedä minne hän katoaa kunnes huomaan yhdessä nurkassa pienet kapeat portaat, jotka menevät lattian alle. Ilmeisesti siellä on jonkinlainen kellari.

Pian Fiona kiipeää portaat ylös kädessään tarjotin. Hän laskee tarjottimen pienelle pöydälle ja alkaa sekoitella kai jonkinlaista rohtoa. Minua alkaa palella takasta huokuvasta lämmöstä huolimatta ja otan viereiseltä nojatuolilta viltin. Kietoudun vilttiin ja tarkkailen Fionan touhuja.