Ei Täst Nyt Tuu Yhtään Mitään! || BC-oneshots ||

Pieni rasia // Joonas & Niko

Niko:
Istumme Joonaksen kanssa ravintolassa. Joonas toi minut tälläiseen hienoon ravintolaan syömään. Jostain syystä hän taas vaihteeksi haluaa olla romanttisella tuulella. Katselen vastapäätä istuvaa Joonasta, joka selailee puhelintaan hieman hermostuneen oloisena. "Hei rakas, onks kaikki hyvin?" päätän lopulta kysyä. Joonas nostaa katseensa puhelimesta ja nyökkää. "Okei", vastaan ja jatkan itsekin somen selaamista ruokia odotellessa.

Vihdoin ruoat saapuvat ja alamme syömään. Joonas on jotenkin outo, ei sillä, etteikö hän yleensäkin olisi outo, mutta nyt hän on jotenkin eri tavalla outo, jos ymmärrätte. Hän on ollut tänne tultuamme todella hiljainen ja hermostuneen oloinen. Joonas syökin omituisen hitaasti. "Joonas?" kysyn kiinnitäen hänen katseensa itseeni. "Niin?" Joonas kysyy vuorostaan. "Onks kaikki varmasti hyvin? Sä vaikutat tosi oudolta", varmistan asiaa vielä tuolta söpöltä pörröpäiseltä kitaristilta. "Joo on on, mä vaan nukuin vähän huonosti", kitaristi vakuuttelee ja jatkaa, "Miten oudolta?" "No oot tommone hiljane ja vaikutat vähä hermostuneelta ku liikuttelet sun jalkojaki koko ajan", perustelen näkemystäni poikaystävälleni. "No oon vaa väsyny, ei muuta" "Varma?" "Joo" "Okei", vastaan lopuksi ja jatkan syömistä.

Joonas:
Vittu se huomas. Totta kai mä oon vittu hermostunu, ku yritän toteuttaa elämäni suurinta ja vaikeinta päätöstä. Tosin ei se tässä tilanteessa kovin vaikea ollut, mutta kuitenki. En ole täysin varma, missä vaiheessa uskallan tehdä sen, mutta pian on pakko. Olen nimittäin suunnitellut myöhemmäksi muuta tekemistä.

Saimme juuri pääruoat syötyä ja nyt odotamme jälkiruokia. "Mää käyn vessas", Niko toteaa noustessaan pöydästä. Tyydyn vain nyökkäämään vastaukseksi. Nyt olisi oikea hetki. Nousen seisomaan ja kaivan pienen rasian mustien farkkujeni taskusta. Kun näen Nikon tulevan takaisin, polvistun hänen suuntaansa ja kysyn: "Rakas Niko Vilhelm Moilanen, tulisitko miehekseni?" Näen, kuinka brune laulaja herkistyy. Hän on hetken ihan hiljaa, jolloin pelkään pahinta. "Totta helevetissä mä tuun!" Niko suorastaan huutaa ja juoksee halamaan minua. Erkaannumme halista ja pujotan sormuksen Nikon vasempaan nimettömään, minkä jälkeen yhdistän huulemme rakkautta täynnä olevaan suudelmaan.

Erkaannuttuamme suudelmasta istumme takaisin pöydän ääreen. Saamme myös jälkiruoat eteemme, joten alamme syödä niitä. "Tän takii sä siis olit nii outo", sormustaan ihaileva Niko toteaa. "No joo, meinas tuskan hiki tulla ku mietin mitä vastaat", vastaan hieman naurahtaen lopuksi. "En mä vois ikinä sanoo sulle ei", Niko sanoo ja jatkaa, "Tiiäkkö miks?" "No?" "No koska mä rakastan sua ihan hemmetisti!" Niko kertoo niin kauniisti, että silmäkulmastani karkaa pienoinen kyynel. "Hei rakas, älä itke", Niko sanoo hiljaa ja asettaa kätensä omani päälle, joka lepää pöydällä. "Nää on onnenkyyneleitä, ei tartte olla huolissas", saan sanottua. Äänestänikin voi huomata kuinka onnellinen olen tällä hetkellä.

~Timeskip~

Niko:
Istun pelkääjän paikalla Joonaksen ajaessa bemarillaan. Hän kuulemma rakastaa bemariaan melkein yhtä paljon kuin minua ja bändiä. Ei siinä mitään, hieno autohan tämä on, musta väriltäänkin. Anyway, ei mitään hajua, mihin ollaan menossa. Luotan Joonakseen sen verran, etten kysele ylimääräisiä.

Saavumme jonkun metsätien päähän, johon Joonas bemarinsa pysäyttää. "Missä me ollaan?" päätän vihdoin kysyä. "Kohta näät", Joonas vastaa salaperäisesti virne kasvoillaan ja nousee autosta. Tuijotan hetken hänen peräänsä ja nousen sitten itsekin autosta. Joonas nappaa kädestäni kiinni ja lähdemme käsikädessä kävelemään pienempää metsäpolkua eteenpäin.

Saavumme järven rannalle. Kaunis auringonlasku valaisee rantaa. "Tää on upee paikka. Millon sä tän oot löytäny?" kysyn hämmentyneenä rannan kauneudesta. "No en mä tätä ite löytäny. Olli kerto mulle tästä, ku kerroin sille tästä mun ideasta", mustiin pukeutunut pörröpää vastaa. "No mistäs se Olli tästä paikasta ties?" kysyn hieman naurahtaen. "No sähän muistat sen, ku ne meni Alen kans kihloihin?" "Muistan" "No Olli oli kosinu Alee täällä, nii se aatteli, et mäki voisin kosii sua tääl", Joonas kertoo iloisena ja jatkaa, "mut en halunnu matkii sitä nii aattelin sit vaa tuua sut tänne." "No mut tää on silti ihana yllätys. Ja sä oot ihana", sanon ja vedän Joonaksen lämpimään halaukseen. "Niin säki", Joonas mutisee kaulaani vasten.

Istahdamme yhdelle isommalle kivelle vierekkäin ja katsomme hiljaa auringonlaskua käsikädessä. Yhtäkkiä Joonas irrottaa kätensä omastani ja kurkottaa jotain kiven viereltä. Hän ojentaa minulle kaksi lasia ja aloittaa itse avaamaan skumppapulloa. "Mistä sä nää hommasit?" kysyn ihmetellen lasit käsissäni. "Pyysin Ollii tuomaan nää tänne", Joonas kertoo samalla kaataen skumppaa laseihin. "Ois pitäny arvata", naurahdan hieman.

"Mille otetaan?" Joonas kysyy saatuaan skumppapullon takaisin kiinni ja laskettuaan sen ehjänä takaisin maahan. "No meille tietenkin", sanon naurahtaen. "Ok" Kilistämme laseja yhteen ja sanomme yhdessä: "Meille!" Juomme laseista vähän ja laskemme ne kivelle taaksemme. Joonas yhdistää huulemme hellään suudelmaan. Juuri nyt kaikki on täydellistä.

-----------------------------------------------------------
Sanoja 702