Ei Täst Nyt Tuu Yhtään Mitään! || BC-oneshots ||

178 senttinen // Joonas & Olli

Joonas:
Parkkeeraan moponi hevostallin parkkipaikalle. Kyllä, tulin hevostallille. Tarkoituksenani ratsastaa vuokrahevosellani. Bruno on noin 178 senttinen puoliveriruuna eli ei mikään pieni kaveri. Onneksi Bruno on kiltti. Se oikeasti pelasti mun hengen vuos sitten, kun mä sen sain. Tykkään käydä tallilla, koska se vie ajatukseni ja koulustressin edes hetkeksi pois. Talli on myös ainut paikka, jossa minua ei kiusata, ainakaan vielä. Koulussa se yks hemmetin Olli kiusaa mua koko ajan. En tiedä, mitä pahaa mä sille oon tehny. Mut iha sama, nyt mä yritän unohtaa sen kusipään ja keskityn Brunoon. Sen kusipään unohtaminen on kyllä vähän liian vaikeeta, ku oon ehkä vähä ihastunu siihen, hups...

Ensimmäisenä talliin päästyäni haen Brunon satulan ja suitset, ja vien ne odottamaan sen karsinan eteen. Haen Brunon tarhasta ja laitan sen käytävälle molemmin puolin kiinni varustamisen ajaksi. Alan harjaamaan Brunon selkää puhtaaksi pölystä, ettei satula ala hiertämään kesken ratsastuksen. Sitten kuulen tuon kusipään, tunnetaan myös nimellä Olli, äänen. Mitä VITTUA se täällä tekee!!? Varmaan tuli jonku sen muijan mukana, mut MIKS just nyt!? Ei auta kun toivoa, että tuo ei tunnista minua.

Harjattuani Brunon alan satuloimaan sitä. Onneksi tämä maailman suloisin mustan värinen hevonen piristää aina mun päiviä, kun tuun tallille. "Kato, mitäpä Joonas?" kuulen tuon kusipään kysyvän. Voi vittu, miks se puhuu mulle. "No mikäpä tässä", tokaisen vastaukseksi ja alan kiristää Brunon satulavyötä. "Ootko kauanki pyöriny näitte hepojen kaa?" Olli jatkaa kyselyä samalla rapsuttaen Brunon turpaa. "No oon mä vuoden tän kaa puuhaillu", vastaan ja kysyn vielä, "Mut mitä se sua kiinnostaa? Kouluski vaa kiusaat." "No kai sitä saa kysellä ku näkee", tuo vastaa virnuillen. No niin... kohta tulee turpaan. "Mikä tän hepan nimi on?" Olli kysyy. Eikö tuo nyt vaan voi jo mennä. "Bruno", vastaan turhautuneena. Saan satulan vihdoin kiristettyä, nyt vain suitset Brunolle ja kypärä itelle. Mua jotenki vaa ahistaa, ku Olli tuijottaa touhuamistani.

Lähden taluttamaan Brunoa selkäännousutelineen viereen ja nousen sen selkään. Annan Brunolle luvan lähteä liikkeelle ja ohjaan sen kohti metsätietä. Sivusilmällä näen Ollin tuijottavan peräämme. Menis kattelee sen muijaa ja jättäs mut rauhaan. Onneks olin päättäny tänään mennä maastoon enkä kentälle, Olli tuijottais meitä varmaan sillonki koko ajan. Toivottavasti se on lähteny ku tuun takas.

~Timeskip~

Laskeudun alas Brunon selästä ja lähden taluttamaan sitä sisälle talliin. Toivon todella, että Olli olis jo lähteny sen muijansa kaa. Vien Brunon suoraan karsinaan, otan siltä varusteet pois, harjaan sen ja puhdistan sen kaviot. Vien varusteet omille paikoilleen ja haen samalla Brunolle sen ruuan. Sen syödessä istun lattialla nojaten karsinan seinään ja katson, kun se syö. Välillä Bruno käy juomassa ja välillä se puskee hellästi minua, jotta antaisin sille huomiota. Oon niin onnellinen, kun mulla on Bruno. Se oikeesti pitää mut elossa. Tunnen, kuinka poskelleni vierähtää kyynel, onnen pieni kyynel.

"Onks kaikki ok?" kuulen jonkun kysyvän. Pyyhin kyyneleen poskeltani ja siirrän katseeni kysyjään. Olli, mitä vittua se vielä täällä tekee. "On", vastaan ja käännän katseeni takaisin kohti Brunoa. "Ootko varma?" tuo kusipää jatkaa kyselyä. "Joo oon, ja mitä se sua liikuttaa vaikkei olis?" tuhahdan korottaen hieman ääntäni samalla nousten seisomaan. Olli tujottaa minua hölmistyneen näköisenä. "Ja miks ees oot täällä? Saiko joku sun muija houkuteltuu sut tänne?" jatkan kyselyä jo hieman vihaisena. "Ensiks oon tääl, koska mun sisko tarvihti kyyin. Toiseks mulla ei oo muijaa. Ja kolmanneks haluisin pyytää sulta anteeks, joten siks mua kiinnostaa onks sul kaikki ok", Olli saa sanottua avattuaan vihdoin suunsa. Nyt minä tuijotan tuota ihan hölmönä. Mitä se just sano? Haluu pyytää multa anteeks?

"Luuleksä, et mä voin tosta noin antaa sulle anteeks, ku oot haukkunu ja hakannu mua jo kolme vuotta?" kysyn hölmistyneenä tuolta selvästi katuvalta brunelta. "En mä usko, et sä heti annat anteeks, mut ois kiva, jos meistä vois tulla jotai", Olli sanoo tuijottaen maata ja hiljentäen ääntään loppua kohti. "Täh!?" sanon ihan yllättyneenä. "Siis tulla niinku mitä?" kysyn vielä tarkentaakseni äsken kuulemaani. Olli astuu askeleen lähemmäksi minua ja nostaa katseensa kohti minun silmiäni. "No jotai enemmän ku frendejä", Olli vastaa ja painaa huulensa vasten omiani. Vastaan suudelmaan, vaikka olen hämmentynyt enkä tiedä, mitä mun pitäs tehä.

Olli irtautuu suudelmasta ja hymyilee. Tunnen punan nousevan poskilleni, joten käännän katseeni pois Ollista. "Mä tykkään susta Joonas", Olli sanoo ja kääntää päätäni kohti häntä. "Tykkäätsä musta?" Olli kysyy mutristaen huuliaan. Vittu se on söpö, ku se tekee tolleen. "Joo, kai mä tykkään, mut en kyl vielä haluu mitään vakavaa", vastaan brunelle. "Anteeks oikeesti kaikesta, mitä mä oon sulle tehny", Olli pahoittelee ja selvästi katuu tekojaan. "Ei se mitään. Kyl sä ehkä joku kaunis päivä saat anteeks", sanon Ollille. Hänen huulilleen nousee hymy. Yhdistän huulemme hellään suudelmaan, jonka Bruno kuitenkin keskeyttää pukkaamalla minua hellästi kylkeen. Alamme Ollin kanssa molemmat nauramaan. Just nyt mulla on kaikki hyvin.
Ainakin melkein...

-----------------------------------------------------------
Sanoja 769

Tämmöne tällä kertaa🐴 Toivottavasti tykkäsitte😊

Ois muuten kiva jos ehottaisitte jotain shippejä tai aiheita, niin voisin sit kirjottaa niistäki💓