Ei Täst Nyt Tuu Yhtään Mitään! || BC-oneshots ||

Luokkaretki Pt. 1 // Olli & Aleksi

Olli:

Luokkaretki. Kuka helvetti on keksiny luokkaretket? Ei nämä kiinnosta ketään. Varsinkaan, kun paras kaveri luistaa koko hommasta ja jää löhöilemään kotiin, kun on muka kipeä. Ja vitut ole, ei vaan kehannu raahata persettään ylös sängystä.

Anyway... Istun nyt bussissa matkalla kohti Kuusamoa luokkani kanssa. Onneksi vieressäni ei istu ketään, en nyt jaksaisi kuunnella muiden juttuja. Asetan airpodini korville ja laitan Linkin Parkia soimaan. Nojaan kevyesti ikkunaa vasten ja suljen silmäni.

"Noniin oppilaat! Alettaisiin olemaan perillä!" kuulen opettajan huutavan bussin mikrofoniin. Ei siihen tarvitse huutaa, sitä varten se mikrofoni on ettei tarvii huutaa.

Saavumme juuri suuren rakennuksen pihalle. Bussin pysähdyttyä kaikki keräävät tavaransa ja poistuvat tukalan kuumasta bussista. Poistun itse viimeisten joukossa, sillä kiirettä minulla ei ole.

"Huoneet ovat sitten kahden hengen huoneita, joten päättäkää itsellenne huonetoveri ja viekää sitten tavaranne huoneisiinne. Poijat menevät vasempaan siipeen ja tytöt oikeaan siipeen", opettaja jakaa ohjeitaan.

Jos Tommi olisi jaksanut raahata ruhonsa tänne, hän olisi huonetoverini, mutta nyt mulla ei ole mitään hajua kenen kanssa aion nukkua. Saatanan Tommi. Onneksi huoneissa on erilliset sängyt.

"Löytyikö kaikille huonekaveri?" opettaja kyselee, kun porukka on vähentynyt huomattavasti. Paikalle jääneet oppilaat pyörittelevät päitään, joten opettaja alkaa valitsemaan lopuille pareja.

"Olli ja Aleksi, tehän voitte nukkua samassa huoneessa", opettaja ohjeistaa.

Voi vittu... Aleksi, vittu Aleksi Kaunisvesi. Eikö tuo opettajan haahka ole jo huomannut koulussa ettei me Aleksin kanssa tulla toimeen keskenämme ja nyt se vittu pistää meijät samaan huoneeseen. Joku vielä kuolee tän retken aikana...

Muitakaan vaihtoehtoja ei näytä olevan jäljellä, joten pitää vissiin tyytyä kohtaloon ja kestää.

Viemme Aleksin kanssa tavarat huoneeseen ja poistumme takaisin ulos sanomatta sanaakaan toisillemme. Me oikeasti vihataan toisiamme. Ollaan kinasteltu ihan huolella yläasteen aikana ja nyt ysillä ollaan tapeltu vielä enemmän. Me ei vaan jostain syystä tulla toimeen. Tommin mielestä me ollaan ihastuttu toisiimme, koska 'rakkaudesta se hevonenkin potkii'. Mut ei todellakaan olla ihastuttu, ainakaan mä en oo...

Haluutte varmaan tietää, mistä meidän vihamielisyys alkoi. No Aleksi tuli seiskalle samaan kouluun mun kans. Se on mua vuoden nuorempi, mut alotti eskarin muita vuoden aiemmin, joten siks se on samalla luokalla.

Heti seiskan alussa meillä tuli pientä kärhämää, kun saatoin ihan vahingossa tönästä sitä ruokalassa ohimennen. Aleksilla sit tipahti tarjotin käsistä, josta suuttuneena se heitti mua lasinpalasella. Se osu mua poskeen, ja siihen tuli haava. Sillon me otettiin ekan kerran yhteen. Sen jälkeen ollaan tapeltu vähän väliä millon mistäkin. Viikko samassa huoneessa ei kuulosta kovin houkuttelevalta... vai mitä?

Ulkona pelattiin luokan kesken erilaisia pelejä ja nyt vietetään vapaa-aikaa ennen saunaa ja iltapalaa.

Makoilen huoneessa omalla sängylläni ja selaan tiktokkia. Onneksi ei ollut kerrossänkyä. Oltais varmaan tapeltu siitäkin, kumpi saa nukkua yläsängyssä ja kumpi joutuu alasänkyyn.