Ei Täst Nyt Tuu Yhtään Mitään! || BC-oneshots ||

"Joonas?" // Joel & Joonas

Joel:
Istun studion sohvalla ja katselen lattialla istuvaa, kitaraa soittavaa Joonasta. Yleensä Joonas on todella pirteä ja keksii koko ajan jotain hauskoja vitsejä, mutta viime päivinä hän on ollut aika hiljainen ja omissa maailmoissaan. En tiedä, mikä häntä vaivaa, varmaan jotain parisuhdedraamaa taas jälleen. Aika tyypillistä Joonakselle.

Aleksi keskeyttää ajatukseni. "Mä tästä lähen, ku sain kaiken valmiiks", hän toteaa. Nyökkään vastaukseksi ja hän lähtee. Olemme nyt Joonaksen kanssa kahdestaan, sillä Niko ja Olli lähtivät jo noin tunti sitten ja Tommi ei tullut ollenkaan. Joonas soittaa edelleen kitaraa lattialla. Tajuan hänen soittavan Feel Nothing -biisiämme. Alan oikeasti hieman huolestua hänestä. "Joonas?" sanon hieman kysyvään äänensävyyn. "Niin?", Joonas vastaa ja kääntää siniset silmänsä kohti minua samalla soittaen edelleen. "Onks sulla kaikki hyvin?" kysyn häneltä. "Joo, kai", pörröpää vastaa hieman epäröiden ja lopettaa soittamisen. "Miten niin kai? Nyt kerrot mikä sun mieltä painaa!" sanon hänelle tiukasti, mutta kuitenkin korottamatta ääntäni. Joonas näyttää siltä kuin alkaisi kohta itkeä, joten nousen sohvalta ja siirryn lattialle hänen viereensä ja halaan häntä. "M-mä j-ja mun t-tyttö-y-ystä-vä e-erot-tiin!" Joonas saa sanottua itkunsa seasta. "Eikä! Voi sua", yritän parhaani mukaan lohduttaa, mutta omasta mielestä olen aika huono siinä. Ehkä läsnäoloni kuitenkin auttaa edes vähän. "Haluisitko sä tulla vaikka mun luo kattoo elokuvaa? Voitas käydä matkalla hakemassa kaupasta jotain syötävää ja pitää leffailta. Miltä kuulostaa?" saan kysyttyä Joonakselta. Hetken Joonas näyttää miettivän suostuako vaiko ei, mutta lopulta hän nyökkää ja vastaa: "Kuulostaa ihan hyvältä. Saanpahan ajateltua ees hetken jotain muuta." Nousen ylös lattialta ja autan sitten Joonaksen ylös. Lähdemme studiolta kohti autoani.

Kävelemme Joonaksen kanssa portaita kohti asuntoani. Kotioveni edessä lasken toisen kauppakasseista lattialle, otan toisella kädellä avaimet taskustani ja avaan oven. Päästän Joonaksen ensin sisälle ja menen itse perässä. Jätämme kengät eteiseen ja menemme peremmälle asuntoon. Joonas menee suoraan olohuoneen sohvalle istumaan ja avaa telkkarin. Itse menen kauppakassien kanssa keittiöön ja puran ne. Ostimme kaupasta sipsejä ja suklaata sekä lisää kaljaa, koska miksi ei. Ostin kyllä muitakin ruokatarvikkeita, jottei tarvitse kohta olla taas kaupassa. Pistän sipsit yhteen isoon kulhoon, laitan suklaalevyt kulhon päälle ja lähden viemän niitä olohuoneeseen. Sipsikulhoa kannan oikealla kädellä ja vasempaan otin meille molemmille parit kaljat eli yhteensä siis neljä. Joku olisi saattanut kävellä useamman reissun keittiön ja olohuoneen välillä, mutta minä, Joel Erik Salomon Hokka, en jaksa kävellä asuntoani ympäri sataa kertaa, joten tuon kaiken kerralla. Joonas huomaa taiteiluni ja alkaa nauramaan. "Hei älä naura!" sanon hänelle ja esitän totista. Lasken kulhon ja kaljat sohvapöydälle ja istun itsekin sohvalle. "Miks et kysyny kaveriks?" Joonas saa kysyttyä naurunsa seasta. "No en mä tarvinnu apuu", totean ja otan molemmille yhdet kaljat pöydältä. Ojennan toisen Joonakselle. "Kiitti", hän vastaa ja avaa tölkkinsä. "Päätiks jo leffan?" kysyn samalla avaten omaa tölkkiäni. "Joo, käykö Pirates Of The Caribbean Salazar's Revenge?" Joonas vastaa kysyen. "Joo, käy mulle", vastaan ja samalla Joonas laittaa leffan pyörimään.

"Onpa kiva hengata pitkästä aikaa kahestaan", Joonas toteaa leffan loputtua. "No joo. Välillä tekee ihan hyvää viettää aikaa ystävienki kaa", totean pukaten Joonasta samalla kyynerpäällä hellästi kylkeen. "Hei, äläpä nyt vittuile!" Joonas naurahtaa. "En mä ikinä vittuile!" puolustaudun. "Etpä!" Joonas inttää ja pukkaa minua vuorostaan kyynerpäällä. Alamme väittelemään vittuiluistani. "No okei! Ehkä mä joskus vittuilen", myönnän lopulta. "Myönsithän sä lopulta!" Joonas tuulettaa voitonriemuisena. "Mut mä taidan tästä lähtee kotiin, niin pääset nukkuu", Joonas toteaa hetken päästä ja nousee ylös sohvalta. "Käskisin jäädä yöks, mut ku asut parin metrin päässä, nii voin päästää sut lähtee", totean naurahtaen ja lähden kävelemään Joonaksen luo kohti eteistä. "Vai niin!" Joonas nauraa ja laittaa kenkänsä jalkaan. Sitten Joonas kääntyy minua kohti ja halaa minua. "Kiitos Joel!" Joonas sanoo halatessaan minua. "Hyvä, jos osasin olla avuks", vastaan Joonaksen kiitokseen ja katson hänen perään, kun hän sulkee oven mennessään. Olipa mukava ilta Joonaksen kanssa. Täytyy varmaan ottaa pian uusiksi.

-----------------------------------------------------------
Sanoja 623

Tää oli nyt vähä erilainen ku se eka, mut halusin kirjottaa tälläsen ku sain yks yö hyvän idean😅

Kiitti, ku luit 🥰