Ei Täst Nyt Tuu Yhtään Mitään! || BC-oneshots ||

Musta rinkula // Mikael & Santeri

Tää on nyt vähän normaalista poikkeava tarina ja tää ei liity Blind Channeliin mitenkään, mutta toivottavasti ei haittaa.. 😌

Mä kirjotin tän äikän luovan kirjoittamisen kurssilla, ja tässä piti käyttää ystävänpäivään liittyviä sanoja, jotka sai itse päättää. Tässä on pohjaideana mun ja mun siskon oma tarina 🤭

Aattelin sitten, että ois kiva julkasta tää tänne teille lukemiseksi, kun tykästyin ite tähän niin paljon 🥰
-----------------------------------------------------------

Mikael:

Istun hotellihuoneen valkoisella sohvalla ajatuksissani pyöritellen mustaa rinkulaa sormissani. Tänään olisi se päivä. Olen suunnitellut tätä jo pitkään ja lykännytkin pari kertaa 'yllättävien' menojen takia, mutta nyt en enää aio luistaa tästä. Järjestin meille jopa loman tätä varten.

Ensin ajattelin Pariisia, mutta Santerin ranskalaisen taustan takia ajattelin jättää Ranskan väliin. Mietin myös Saksaa, mutten halunnut tehdä tätä synnyinmaassani, joten päädyin lopulta varaamaan loman Lontoosta.

Ajatukseni ajautuvat suhteemme alkuun. Olen miettinyt varmaan satoja kertoja, miten olemme päässeet näin pitkälle. Suhteemme alku ei nimittäin ollut kaunein mahdollinen, sillä päädyin vanhojen tapojeni mukaan pettämään Santeria ensimmäisen viikon aikana. Tiedän, ei mikään hyvä juttu...

Erosimme silloin ihan ymmärrettävästi. Tuolloin kaduin ensimmäistä kertaa, että petin seurustelukumppaniani. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähdin Saksaan kuukaudeksi parantamaan elintapojani. Olin siihen asti ollut niin paljon tapojeni orja huumeiden, alkoholin ja yhden yön juttujen kanssa, etten osannut luopua niistä heti.

Saksassa vietetyn kuukauden aikana kasvoin niin fyysisesti kuin henkisestikin paljon. En ollut siellä 'siinä mielessä' kenenkään kanssa. Vähensin myös alkoholin käyttöäni sekä tupakan polttoa, huumeet jäivät kokonaan pois. Aloitin myös urheilemaan säännöllisesti uudelleen vuosien jälkeen.

Palatessani Suomeen Santeri uskaltautui antamaan minulle uuden mahdollisuuden, luojan kiitos. Nyt olemme olleet yhdessä noin kolme ja puoli vuotta. Riidoilta ei tietenkään olla vältytty, mutta ne kuuluvat parisuhteeseen.

Havahdun ajatuksistani peiton kahinaan ja pistän sormuksen äkkiä takaisin rasiaan piilottaen sen matkalaukkuni syövereihin. Vilkaisen nukkuvaa poikaystävääni ja näky on niin söpö, että hymy nousee väkisin huulilleni.

Tilaan meille huonepalvelusta aamiaista ja lähden sitten käymään nopeasti suihkussa. Palatessani pyyhe vyötäisilläni Santeri istuukin jo kollarit ja huppari päällään sohvalla puhelinta selaten.

"Huomenta hanipupu! Nukuitko hyvin?" kysyn Santerilta painaen hennon suudelman hänen otsalleen.

"Joo", hän vastaa ja jatkaa puhelimensa selaamista, ihme addikti...

Kävelen matkalaukulleni ja etsin sieltä boxerit, shortsit ja T-paidan. Puettuani kuulen jo, kuinka huoneen oveen koputetaan ja menen vastaanottamaan tarjoilijan tuoman aamiaisen.

"Good morning! Here is your breakfast, hope you enjoy. Have a nice day!" tarjoilija toivottaa tuodessaan aamiaiskärryn huoneen puolelle.

"Thank you! Have a nice day!" kiitän vielä tarjoilijaa hänen lähtiessä huoneestamme.

Santeri on jo siirtynyt tutkimaan aamiaiskärryn sisältöä, kun tulen takaisin ovelta. Kärryssä on kimppu ruusuja, joista osa on mustia, osa punaisia ja osa sinisiä, meidän lempivärejämme. Lisäksi löytyy tietenkin itse aamiainen, johon kuuluu paistettua pekonia ja munia, paahdettua leipää, tuoreita tomaatteja sekä tietysti brittiläiseen tyyliin teetä kahvin sijaan, olemmehan Lontoossa..