Separated (Larry Stylinson fanfic in finnish)

→ Luku 3

Sade paiskoi luotejaan Harry Stylesin niskaan tuon kävellessä jalkakäytävällä pois koulurakennuksesta. Ilma oli jokseenkin harmaa ja synkkä, johtui varmasti sateesta ja sumusta. Taivas oli tehnyt vaihtokaupan ja saanut tilalle harmaita ja mustia pilviä. Tuuli ulvoi pienessä metsikössä ja sai sadepisarat liitämään vähän viistottain. 

Sinertävä huppupaita yllään tuo käveli askel askeleelta lähemmäs kotiaan, jonne oli vielä noin kilometri matkaa. Ei ollut järkeä laittaa huppua päähän, ei se kuitenkaan mitään hyödyttäisi, litimärkä herra kun jo oli. Eniten hän sääli koulukirjojaan, jotka olivat todennäköisimmin käyneet suihkussa, sillä uusiin hänellä ei ollut tällä hetkellä varaa, tämän äiti kun kieltäytyi maksamasta koulukirjoja. 

Harryn tummanruskeat hiukset olivat liimautuneet tuon kasvoihin kiinni ja tuo joutui vähän väliä sukimaan niitä pois kädellään. Samoin oli tuon valkea T-paidan kanssa, joka oli sinertävän hupparin alla, hän tunsi itsensä väkisinkin uitetuksi koiraksi. 

"Harry!" kuului huuto nuoren miehen takaa ja kyseisen nimen omaava vihersilmä kääntyi puhujaan päin.

"Niall", hän hymähti ja seurasi katseellaan kun beige-housuinen poika hölkkäsi nuoremman kiinni. 

"Mikset mee bussilla", irlantilaispoika huohotti kuin minkäkin maratonin jälkeen.

Harry naurahti. "Ei oo järkeä taittaa kilometrin matkaa bussilla."

"Mulle olis, mutta myöhästyin", tekoblondi sanahti ja kaksikko naurahti samanaikaisesti. 

***

Louis William Tomlinson klikkaili PlayStation-ohjaimen eri nappuloita keskittynyt ilme kasvoillaan. Hän oli saapunut kotiin jo kahdelta, sillä tiistai-päivät olivat mukavan lyhyitää, tosin ne alkoivat kahdeksalta, joka oli tälle unikeolle täysi painajainen.

Herra oli koulusta tultuaan vaihtanut ylleen mustan T-paidan sekä harmaat college-housut, normaalit vapaa-ajan rievut. Hän loikoili parhaillaan vatsallaan sängyssään silmät tiiviisti kiinni television ruudussa, jossa kaiken maailman hahmoja juoksenteli sinne tänne kuin päättömät kanat heilutellen miekkaansa veri lentäen. 

"Lou!" kuului alakerrasta Johannan, Louisin äidin huuto. 

"No?" nuori mies tokaisi hievahtamattakaan. Hän arveli, että ruoka olisi nyt valmis, sillä ei tuon äidillä yleensä muuta asiaa ollut pojalleen.

"Syömään", Tomlinsonin huoneen ovelle ilmestynyt hahmo hymähti ja siirsi katsettaan brunetesta pojastaan televisioon, jota tuo tapitti kuin viimeistä päivää. 

"Juu", sinisilmä väläytti hymyn äidilleen, ja poistuivat peräkanaa keittiöön. 

"Miten koulussa meni?" alkoi normaali jokapäiväinen keskustelu ruokapöydässä, kun Johanna sen suustaan päästi ulos. 

"Ihan kivasti", Fizzy vastasi ja ahmaisi suuren palan lohta kitaansa.Tyttö tunnettiin nopeista ruokailuista.

"Entä Louis?" 

"Mm", nuori mies vastasi ja laski vesikuppinsa pöydälleen. "Normaali päivä."

Ruokailun jäljeen, kun Louis oli matkalla omaan huoneeseensa yläkertaan, ovikelloa soitettiin. Ja koska hän oli juuri oven kohdalla, vaihtoi herra kurssiaan ja päätyi avaamaan oven.

Oven takaa paljastui noin Tomlinsonin pituinen nuori nainen vaaleine hiuksineen. 

"Iltoja", herra sanahti vähän hämillään siitä, miksi joku toisluokkalainen oli tullut tämän kodin ovelle.

"Mulla olis asiaa", neito sanahti heleällä, mutta itsevarmalla äänellä. Louis kohotti kulmiaan, vaikka jo sisällään kuuli neidon seuraavat sanat.

"Tulisiks mun kaa sinne discoon?" vaaleatukka sanoi todella nopeasti ja hymyili ujosti.

Olihan tuo nuori naisenalku todella suloinen, mutta ei Louis ollut kyllä sinne tulossa.

"En mä taida, tai siis ei, en oo edes tulossa", sinisilmä vastasi ja he vaihtoivat vielä hymyt ennen kuin herra sulki oven ja tyttö lähti jatkamaan omia matkojaan.

"Miks ihmeessä kieltäydyit? Suloinen tyttöhän tuo oli", Johanna ihmetteli olohuoneen ovensuusta, josta oli täydellinen näkymä eteiseen ja ulko-oveen.

"Ei mua oikein huvita mennä", Louis sanahti ja vei oikean kätensä takaraivoonsa, vasemman harmaiden college-housujensa taskuun.

"Oot ollu hirveen vaisu ja väsyny, mee vaikka ulos niin piristyisit vähän, nuori mies", Johanna kehotti ja katsoi poikaansa vaativalla katseella, kuitenkin suupielet vähän kaartuneena hymyyn.

"Ai tonne sateeseen?" Louis parahti osoittaen eteisen ikkunasta ulos, jossa näkyi harmaa katu kaikkine vesipiskoine.

Herra sai vastaukseksi vain pään pudistusta kunnes nainen katosi olohuoneeseen pikkusisarten luokse. 

***

"Et kai sä juonu kaikkia mehuja?" Styles lausahti irlantilaispojalle tutkiessaan jääkaapin sisältöä. Niall oli ilmoittanut ottavansa vähän appelsiinimehua, mutta yllättäen purkki olikin ollut tyhjä.

"Loppuisihan se kuitenkin jokatapauksessa", tekoblondi naurahti ja tuuppasi Harryä alaselkään. 

"Ahne", vihersilmä hymähti sulkien jääkaappinsa oven.

"Ootko muuten hommannu jo seuralaista discoon?" ruokaan rakastunut kysäisi ja iski silmäänsä.

"Häh? En", kiharahius vastasi ja naurahti. 

"Kaikki parhaat menee heti."

"Mitä sä pöliset? Ootko varma, että oon edes menossa sinne?"

"Mistä sen tietää, oothan sä ekaa vuotta lukiossa, et varmasti haluu missata sitä."

"Noh niin...", Harry mumisi. Häntä ei oikeastaan kiinnostanut lähteä lanteita heiluttelemaan, eikä hän edes tiennyt, kenet pyytäisi seuralaisekseen, vähän ujo persoona tuo kun oli. 

"Tiiätkö sen punapään meidän matikan kurssiryhmässä?" Niall sanahti silmät sädehtien. 

"Ai se pisamanaama? Juu."

"Se on tosi mukava, aion sitä pyytää", Horan jatkoi. 

"Onnea matkaan", Styles hymähti. 

Vihersilmä ei ollut törmännyt vielä yhteenkään mukavaan tyttöön - tai poikaan. Ainakin yläasteella häntä oli syrjitty biseksuaalisuutensa takia, joten hän oli alkanut peitellä sitä, ei herra halunnut jäädä yksin.