Separated (Larry Stylinson fanfic in finnish)

→ Luku 18

Hih nyt jatkan tätäkin ficciä, oon vaa kirjotellu tota toista joten nyt on tän vuoro x) Mul on ihanan lepsu jakso menos, en oo ni myöhään koulus ja muutenki sellane rento (ahhhihanaa<3) ja siks ny ehin kirjottaa ennen viikonloppuu:DD mul alkaa huomennaki vasta puol 12 koulu ja jos muistan ni kirjotan huomenna aamulla uuden luvun c8 Mut mitä mä selitän, tässä olis luku 18 :D!

_______________________________________________________

Harry heräsi lauantaiaamuna kahdeksan aikoihin. Ennen kuin hän edes ennätti avaamaan silmiään, hän tunsi lantionsa ympärillä kädet ja niskassaan pientä sekä hidasta hengitystä. Heti ensimmäisenä hän tietenkin ajatteli kenen sängyssä hän oli, toiseksi kenen kanssa hän oli  ja kolmanneksi miksi. Harry kääntyi vähän, jotta näkisi takanaan nukkuvan henkilön, ja kuinka ollakaan, hänen silmänsä osuivat Louisiin, jonka kädet olivat tiukasti kiedottuna Harryn lantion ympärille.

Aivan, nyt Harry alkoi muistaa, mitä tapahtui. Hän oli hakenut vanhemman pois kylmästä yöstä, kun toinen oli kännipäissään lähtenyt säätämään omiaan.

Kaikista oudointa tässä oli se, että Louis oli kietonut kätensä Harryn ympärille ja kunnolla. Harrylle tuli toisen otteesta sellainen tunne, ettei hänen haluttu lähtevän.

Vihersilmäinen varovasti otti kiinni vanhemman kädestä ja siirsi sen pois lantioltaan. Tietenkään se ei Harryä haitannut, hänhän oli ihastunut tuohon kolmasluokkalaiseen ja hyväksyi koko asian, mutta Louis ei. Louis oli hetero, sillä ei ollut koskaan näyttänytkään sellaisia merkkejä, joista voisi päätellä hänen olevan kiinnostunut myös miehistä. Sitä paitsi Rebecka aina flirttaili Louisille, eikä pojasta näkynyt päällepäin ettei häntä olisi kiinnostanut.

Toinen syy, miksi Harry ei halunnut Louisin heräävän toisen kädet ympärilleen kiedottuna oli se, ettei hän halunnut heidän kaverisuhteensa menevän piloille. Miksikö niin? Louis oli ihan varmasti eilisiltana tullut niin lähelle Harryä alkoholin vaikutuksesta ja jos hän aamulla heräisi lusikoimasta nuorempaa, hän varmasti häkeltyisi ja luulisi tehneensä jotain väärin ja siinä oli sitten Harryn ystävyys Louisin kanssa.

Harry veti peittoa päältään, kuitenkin niin, ettei se lähtenyt Louisin päältä ja istuutui sitten sängyn reunalle. Hän katsoi nukkuvaa hetken aikaa, kunnes nousi seisomaan. Hänen täytyisi lähteä kotiin. Mitähän hänen äitinsäkin ajattelisi, kun poika oli vain yhtäkkiä kadonnut edellisenä yönä eikä koskaan tullutkaan takaisin kotiin aamun jo sarastaessa? Mutta hän oli luvannut Louisille, jostain kumman syystä toisen kysyessä, että olisi aamulla vielä täällä toisen herätessä.

"Mh", kuului pientä mutinaa sängystä. Louis näytti heräilevän. Harryllä oli nyt kaksi vaihtoehtoa; hän joko voisi äkkiä livahtaa pois huoneesta, ettei tarvitsisi aloittaa kiusallista keskustelua Louisin kanssa, tai sitten hän jäisi tänne ja pitäisi lupauksensa.

Tarina kuitenkin kirjoitettiin Harryn puolesta, sillä nyt häntä tuijotti takaisin meren siniset silmät.

"Ai hemmetti mun pää", vanhempi mumisi ja hautasi itsensä kokonaan peiton alle.

"Oliko kannattavaa?" Harryn oli pakko kysyä pienen virneen kohotessa suupielille. Hän kuitenkin pyyhki sen nopeasti pois kasvoiltaan, kun Louis riuhtaisi peittonsa pois päältään.

"Ja kuka sä oot sanomaan?" hän tokaisi, kuitenkaan tarkoittamatta olla ilkeä, Harry tiesi sen. Kuka tahansa olisi äreä, jos aamulla heräisi suurenmoiseen krapulaan.

"Mitä sä muuten ees teet täälä?" Louisin ääni oli nyt jo vähän enemmän heränneen kuuloinen. Hän näytti virkoavan vähän. Harry huokaisi pienesti.

"Etkö sä oikeesti muista?" nuorempi kysäisi kohottaen kulmiaan. Toinen pudisteli päätään.

"Sä olit niissä bileissä ja lähit jonnekki hortoilemaan ja et päässy enää kotiin ni toin sut tänne", Harry selitti lyhyesti ja yksinkertaisesti. Siitä, mitä tapahtui lukion käytävällä, ei puhuttaisi. Hän ei edes mainitsisi siitä Louisille.