Separated (Larry Stylinson fanfic in finnish)

→ Luku 12

Melkeen tuhat lukijaa! Ojjoj ihanaa kiitos rakkaat! Mun kaveri maailman toiselta puolelta (kuulosti jotenki kliseiseltä) tulee parin päivän päästä Suomeen ih! :D Se on kaks viikkoa täälä, joten en varmaankaan kirjottele tätä tarinaa silloin. Mut kaks viikkoa! Ehkä te kestätte, vai mitä .3. ?

_____________________________________________________________________

Kuinka pehmeältä sänky tuntuikaan... Kuin höyhenkasa, jonka päällä oleilisi. Tyynykin oli muotoutunut juuri Harryn pään muotoon - joka oli erittäin hyvä juttu - ja peitto oli ihanan lämmin. Poika veti sitä tiukemmin kiinni ihoaan vasten antaen huuliensa välistä tulla pitkän ja syvän haukotuksen. Yksi asia mikä oli varmaa oli se, ettei Styles ollut omassa sängyssään. Hänen petinsä ei ollut näin pehmeä, eikä leveä... 

Vihersilmä availi silmiään hissukseen ja vei kädellään kasvoille tulleita kiharoja. Kuinkahan suuri sotkukin hänen hiukset olivat tuon päässä tällä hetkellä. Kun brunette oli tarpeeksi tietoinen siitä, että oli hereillä, hän katseli ympärilleen ja sisäisesti facepalmasi itselleen, kun ei ollut muistanut olevansa yötä Tomlinsonilla. Hän naurahti pienesti pudistellen päätään, vaikka se kuulostikin pikemminkin tuhahdukselta. 

"Mmm...", Louis pää tyynyn alla mumisi samalla kun nuoren miehen käsi paljastui peiton alta ja huitoi ilmaa. Se näytti oudolta, mutta se oli tämän sinisilmän tapa herätellä itsensä. Pian tyynyn alta paljastui silmät ristissä oleva Louis, jota Harry ei kerta kaikkiaan pystynyt olla tuijottamatta. Vanhemmat hiukset osoittivat jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan ja väli-ilmansuuntaan, paljaan ylävartalon lihakset jännittyivät Louisin kääntyessä kyljelleen. Hän nojasi ja samalla piteli päätään vasenta kättään vasten. 

"Huo...", Louis keskeytti lauseensa haukotukseen ja venytti vähän käsiään. "...menta", hän sanoi käheällä äänellä, joka oli Stylesin mielestä jotain aivan käsittämättömän taivaallista. Hän näytti niin viattomalta ja lutuiselta. Ei yhtään sellaiselta,  kuin lukiossa.

"Huomenta", Harry vastasi ja hymyili itsekseen. Hän ei voinut estää itseään tutkimasta Louisin ylävartaloa. Nyt hänellä oli tavallaan tilaisuus tehdä niin ihan rauhassa, sillä vanhempi piti silmiään kiinni, kuin voisi nukahtaa uudelleen hetkellä minä hyvänsä.

"Mitä kello on?" talon isäntä kysyi ja mätkähti selälleen makoilemaan. Hän voisi ihan hyvin nukkua vielä tunnin tai kaksi. 

"Ömm... 13:17", Harry vastasi naurahtaen, kun huomasi kaksikon nukkuneen puoleen päivään. Louis hymähti myös.

"Miks sä tuijotat?" lyhyempi kysyi samaisella käheällä äänellään ainoalta henkilöltä huoneessa itsensä lisäksi ja sai Harryn kohottamaan kulmiaan. Toinen piti silmiään kiinni ja silti tiesi, että nuorempi oli liimannut katseensa hänen treenattuun vartaloonsa ja suloiseen sotkutukkaan. 

"Eh..", Harry naurahti ja tunsi veren nousevan tuon kasvoille. Louis virnisti pienesti.

"Siitä vaan", hän sanoi nyt jo vähän energisemmällä äänellä, kuin alkaisi palautua tähän maailmaan unestaan.  Harry nauroi pienesti. Antoiko Louis muka luvan tuijottaa toista? Hän kyllä oli... 

"En mä tuijottanu", Styles väitti vastaan ja läpsäisi toista olkapäälle. Samassa Louis nousi istumaan, kallisti päätään vähän taaksepäin ja katsoi nuorempaa, joka makoili kyljellään sängyllä, nenänvarttaan pitkin. Tomlinson istui pienessä aitajuoksuasennossa, valkoiset alushousut jalassaan, hiukset sotkussa, kirsikan punertavat huulet pienesti mutrulla ja intensiivinen katse sinisissä silmissään kiinni Harryssä. Voi luoja, kun tuo oli hyvännäköinen.

"Mä tiiän, et tuijotit", sinisilmä tokaisi sellaisella äänellä, kuin kaikissa rikossarjoissa poliisi syyttää rikollista. Kuitenkin tuon huulille muodostui väkisinkin hellyyttävän lempeä hymy, jota hän ei itsekään voinut estää. Tosin Louis ei tiennyt, että Harry oli sulaa siihen paikkaan.

"Mä päästän sut tästä kiusallisesta tilanteesta. Tuu, mennää syömään", vanhempi sanoi ja loikkasi pois sängystä. Nyt Harryllä oli kokonaisvaltainen näkymä tuosta kolmasluokkalaisesta. Turpa kii , lopeta! Katse irti, katse irti..., Harry ajatteli itsekseen pieni hymy huulillaan. 

"Ai aamupalaa puol kahelta?" nuorempi naurahti ja nousi seisomaan myös itsekin. Hän ei ollut varma, mutta oli kuin näkevinään Louisin nuolaisevan huultaan. Hän ei ollut varma, sillä suki hiuksiaan sinä hetkenä.

"Welcome to my life!" Louis naurahti ja suuntasi ulos huoneestaan Harry vanavedessä seuraten. Kyllä, aamiaista puoli kahdelta. Melkein iltapäivällä. Jos Louisin äiti olisi ollut kotona, hän olisi saanut huudot niskoilleen. Kun kaikki heräsivät viimeistään yhdeksältä ja olivat jo olleet monta tuntia tekemässä jotain kun hänen poikansa vielä nukkui.

Louis naurahti pienesti ajatukselle astellessaan keittiöön. Hän suunnisti suoraan jääkaapille, sillä tiesi Harryn seuraavan tätä. Miksi hän jonnekin muualle yhtäkkiä lähtisi? 

Harry oli oikeastaan todella mukavakin poika. Yleensä ensimmäisluokkalaiset - jotka olivat uusia lukiossa - olivat täysiä kahjoja, jotka esittivät jotain. Louisista Harry oli erilainen kuin muut, aito. Ne tytötkin, jotka olivat pyytäneet Tomlinsonia tansseihin olivat olleet joitain huomionhakijoita. Hän tiesi päältä päin sen. 

"Mitä sä haluut syödä? Tääl on makaronilaatikkoa, ananasta, tonnikalaa, kinkkua, juustoa... Oho, kato lasagneakin, greippimehua...", Louis alkoi luetella jääkaapin sisältöä nuoremmalle.

"Ihan perus leipää, kiitän", Harry naurahti. Louisin paljas selkä näytti taivaalliselta. Hänen muotonsa olivat täydelliset. Nähtävästi Louisilla oli (hyvänä) tapana syödä aamulla jotain yövaatteissa, tässä tapauksessa boksereissa.

"Oot kyllä vaatimaton", Louis mumisi huvittuneena jääkaapin sisälle. Hetkeä myöhemmin pöydälle oli levitetty kahdenlaista eri voirasiaa, kinkkua, juustoa, salaattia ja joitain vihanneksia, leipää ja greippimehua. Se kyllä epäilytti sekä Harryä, että Louisia, mutta he päätyivät edes maistamaan sitä, sillä päiväys menisi umpeen huomenna. 

"Mihin aikaan sä lähet?" Louis kysyi ennen kuin kiusalinen hiljaisuus kestäisi liian pitkään. 

"Ööö.. En mä tiedä. Varmaan kolmen aikaan, lupasin äidille et.."

"Okei", Louis hymyili.

Harry kummasteli hetken aikaa. Yleensä hänen täytyi selitellä kavereilleen vaikka kuinka kauan mitä tekee, missä tekee ja miksi sekä mihin aikaan. Louisille ei tarvinnut kuin sanoa kellonaika tai syy, niin sillä selvä. Stylesillä oli jotenkin helpottunut olo. Louisin kanssa oli niin helppoa olla, ei tarvinnut esittää mitään. Paitsi ehkä heteroa, joka olisi kaikista pahinta. Entä jos Louis sais tietää, että hänen kaverinsa olikin biseksuaali? Varmaan alkaisi kartella häntä. Joten, kaikista parasta olisi tällä hetkellä pitää se salaisuutena. 

"Sä mietit taas jotain", Louis sanoi ja tuijotti syvän sinisillä silmillään Harryn vastaaviin hieman siristäen. Se sai Harryn huulille kaartumaan väkisinkin pienen suloisen hymyn.

"Sä alat käydä ärsyttäväksi", Harry tokaisi yhä hymyillen.

"Ai jaha, ja pah", Louis puoliksi huudahti ja huitaisi kättään ilmassa esittäen muka vihaista, mutta hyväntuulinen hymy säilyi tuon kasvoilla. "Sä et oo ärsyttävää puolta musta nähnykään."

"Entä jos haluun nähä sen?"

"Sä et halua."

"Mut jos.."

"Okei. Mitä sä mietit?"

"En edelleenkään mitään", nuorempi nauroi.

"Mietit. Nyt kerrot", Louis siristi taas silmiään.

"Enhän. Kunhan olin hiljaa. Ei se tarkota, et mietin jotain."

"Kyllä tarkottaa. Sun katse lasittuu ja lopetat tekemästä mitään, niiku nytkin, sun kädes on leipä ja oon syöny jo kaks. Sit eile siel puistol", Louis puhui kuin mikäkin kuuma poliisi. ...Kuuma?

Harry avasi suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta ei saanut sanoja virrattua ulos suustaan, joten päätyi sulkemaan sen. Okei, mä kerron sulle mitä ajattelin. Oon biseksuaali ja oot joku seksikkyyden multihuipentuma, mut ajattelin pitää suuni kiinni. Noniin, ootko tyytyväinen?  Louis virnuili kuin voittaja. 

"Okei, jos myönnän, et ajattelin jotain, lupaat, ettet kysy enempää", Harry puoliksi kysyi ja katseli virnuvaa poikaa.

"Noni, myönsit jo. Nyt voisit syödä ton sun leipäs", sinisilmä huomautti ja molemmat purskahtivat nauruun.