Separated (Larry Stylinson fanfic in finnish)

→ Luku 1

Harry Edward Styles oli ollut toista viikkoa tässä uudessa Seven Kings- nimisessä lukiossa. Tämä vuosi oli hänen ensimmäinen vuotensa, kun poika ja hänen vanhempansa olivat muuttaneet Lontooseen. Smaragdin vihreät silmät omaava nuori mies oli joutunut kokemaan vanhempiensa eron vajaa kuukausi sitten, eivätkä nämä ajat olleet helppoja hänellekään, tai eihän poika ollut edes tuntenut tätä äidin uutta miesystävää sen pahemmin. Nyt herran äiti oli sinkku, mutta piankos se uusi miekkonen olisi sohvalla istuskelemassa Harryn tullessa kotiin.

Juuri tällä hetkellä Stylesin esikoinen asteli käytävillä, jonka seinät olivat maalattu luonnonvalkoisella ja tylsällä maalilla, siltä oli näyttänyt koko lukion seinät olleen maalattu, varmaankin se oli ollut halpaa maalia tai jollain sisustussuunnittelijalla oli ollut vain ihan surkea maku. Saman väriset seinät tekivät koulusta vieläkin tylsemmän.

Harry ei ollut saanut vielä yhtäkään ystävää, luokkatovereita kyllä, mutta ei sellaisia henkilöitä, joita näkisi koulun ulkopuolella.

Yllättäen nuori herra tunsi, että oli kävellyt jotakuta päin, mutta ei ehtinyt reagoida mitenkään, ennen kuin löysi itsensä maasta makaamasta.

"Äh", Harryn ylle kaatunut henkilö mutisi nousten käsivarsiensa varaan. Kiharapää tajusi juuri olevansa lattian ja tuon kolmatta vuosiluokkaa käyvän pojan välissä, kuinka noloa.

"Hitto. Anteeks, olis pitäny kattoo mihi kävelen", Harry mutisi samalla kun tuo taivaan siniset silmät omaava nuori mies kömpi seisaalleen. Tuo brunetet hiukset omaava kolmasluokkalainen vain naurahti ja ojensi kätensä.

"Mähän se tässä juoksin", hän sanahti vetäen vihersilmän pois luuttuamasta koulun käytävien lattioita.

Harry huomasi ihmisjoukon suurenevan ja kerääntyvän kaksikon ympärille.

"Mitä kattomista teillä on? Kaks poikaa vain kaatui toistensa päälle käytävällä, alkakaas laputtaa", sinisilmä ärähti. Tuolla herralla oli todellakin hyvät sanavalinnat Harryn mielestä.

Ihmiset alkoivat raahautua pois niin sanotulta onnettomuuspaikalta.

"Käsittämättömiä", Harryyn törmännyt nuorukainen punaisine housuine pudisteli päätään ja lähti tallustelemaan suuntaan, jonne oli jo alun perin ollut menossa. Vihersilmä puolestaan päätti jatkaa matkaansa kaapilleen, sillä hänen matematiikan kirjansa olivat siellä.

Itse asiassa kun asiaa alkoi miettimään, oli tuo raitapaitainen poika ollut kiitettävän hyvännäköinen. Kyllä, Harry oli yläasteella huomannut olevansa bi, josta johtui Harryn äidin ja miesystävän eroaminen... Mutta eihän kukaan päättänyt itse seksuaalisuuttaan?

***

Matematiikan tunti kului yllättävän hitaasti. Tai ainakin sen takia, kun vilkuili kelloa taukoamatta toivoen sen osoittavan kahtatoista, ja että ruokailu alkaisi. Nuorukainen oli jättänyt aamiaisensa taas kerran välistä, sillä oli nukkunut puoli tuntia enemmän kuin oli tarkoitus, ja sillä kun on hyvät ja huonot puolensa.

Harry ei millään pystynyt keskittymään taululla lukeviin x- ja y-kirjaimiin, kaiken maailman potensseihin ja neliöjuuriin. Pikemminkin hän olisi ihan mielellään voinut nukkua.

"Anteeksi tunnin keskeytys", kuului keskusradiosta ja oppitunti keskeytyi. "Muistakaas nyt jokainen tulla ensi lauantaina lukuvuoden avajaisdiscoon", kirkasääninen nuori nainen kuulutti kuin varmistaakseen, että jokainen tulisi. Kuulutus sai luokassa aikaan puheensorinaa, jonka opettaja hiljensi huudollaan.

***

Stylesin esikoinen käveli pitkin jalkakäytävää musta koulureppu selässään. Maanantain koulupäivä oli tältä osin ohitse, kellon viisarit näyttivät kahtakymmentä yli kolmea. Harryn korviin kantautui vähän matkan päästä naurua, joka oli lähtöisin jostain tyttöporukasta. Tai ei, oli siellä seassa muutama poikakin. Harry laski katseensa takaisin maahan, sillä olisi se aika epämiellyttävää tuijottaa ihmisiä.

"Hei Roset!" kuului tuttu ääni huudahtavan. Vihersilmä siirsi silmänsä puhujan selkään, ja tämä tunnisti sen juuri siksi kolmanne luokan opiskelijaksi, jonka kanssa oli sattunut tämä nolo tilanne.

"No hei Louis", blondi nuori nainen kikatti heiluttaen kättään ilmassa. Hän oli nähtävästi ottanut jonkun esineen, lompakon tai puhelimen tuolta brunetelta ja tämä yritti saada sen takaisin. Näky oli kieltämättä aika huvittava, sillä Louisiksi kutsuttu punahousuinen herra oli lyhyempi kuin tuo blondi, jolla oli vielä korkokengätkin. Kiharahiuksen kasvoille kohosi hymy, ja tuo oli kävellä ohi oman talonsa, hän oli vain keskittynyt tuohon kaveriporukkaan.

"Miten meni koulussa, kulta?" Harryn äiti Anne huuteli keittiöstä bruneten astuessa eteiseen.

"Hyvin", hän vastasi, tai ainahan hän noin lausahti.

"Ruoka on sitten pian valmista", Anne huudahti Harryn jo lompsiessa yläkertaan kädet mustan huppupaitansa taskuissa.

~ 21.8, maanantai

Oli ihan siedettävä päivä.

Tosin käytävällä sattui pieni tapaturma,

mutta siitä selivisi naurahduksella. ~, Harry kirjoitti ruskeaan, vähän vanhaan ja kuluneeseen vihkoonsa, johon hän kirjoitteli silloin tällöin mustekynällään joitain päivän tapahtumia ja tuntemuksiaan. Hän sulki kirjan tapaisen vihon ja kiersi sen ympärille muutaman kierroksen mustaa nauhaa. Sen hän piilotti sänkynsä patjan alle, siellä se olisi piilossa, sillä kuka nyt tonkisi toisten ihmisten sängyn patjoja.