Separated (Larry Stylinson fanfic in finnish)

→Luku 7

Jee, kesäloma alkoi :D ! Mun on jo kauan pitäny julkasta tää luku, mutta mun kone alkoi aina lagaan, ku menin wattpadiin, joten eih.. Nyt sain äiteen koneella tän siirrettyä c:

"Mitä sulla on seuraavaksi?" Harry kysyi Louisilta, kun kaksikko oli astunut pois ruokailusalin melusta, joka koko ajan vain kasvoi ihmisten lisääntyessä. Tai siis ihmismäärän lisääntyessä. Kun Stylesillä ei ollut muutakaan keskustelun aihetta hiljaisuuden vallitessa ihmisten välillä, hän kyseli yleensä nykyiseen hetkeen kuuluvia normaaleja ja tylsiä asoita, kuten juuri nyt koulusta.

"Ömm, mä en itseasias edes muista", Louis naurahti, jolloin tuon silmät kapenivat pieniksi viiruiksi hetkellisesti, sillä hymy oli niin leveä. 

"Pitäis etsii Becka jostain, se tietää kaiken", sinisilmä sanahti osoittaen virkkeensä puoliksi Harrylle, puoliksi mutisten sen vain itsekseen kuin seuraavaksi tehtäväksi, joka piti suorittaa.

"Okei", Harry sanoi tyynesti. Jotenkin hänestä vain tuntui, ettei hän itse henkilökohtaisesti pitänyt Beckasta, eikä tuo tiennyt miksi. Sen nimen lausuminen Louisin suusta sai Harryn ehkä jotenkin... Kateelliseksi? Ei hän tiennyt, eikä oikeastaan välittänytkään siitä.

"No mitä sulla?" Tomlinson puolestaan heitti ilmoille kysymyksen, johon ei itse osannut äsketäin vastata. 

"Oliskohan ollut liikuntaa", vihersilmä hymähti muistaessaan, että tänään tosiaankin oli liikuntaa loppupäivä. Louis nyökkäsi.

Kaksikko käveli pitkin melkein tyhjää käytävää, sillä ihmiset olivat syömässä. Heidän astellessa kaapistojen ohitse Harry muisti jotain.

"Hei, oota, pitää ottaa liikkavaatteet kaapista", hän sanahti Louisille, joka hidasti askeleitaan ja lopilta pysähtyi Harryn kääntyessä kaapilleen. Nuorempi vei kätensä oikeaan takataskuunsa, jonne oli laittanut avaimensa, mutta ne eivät olleet siellä. Hän kävi läpi myös vasemman takataskun sekä molemmat etu- sellaiset, muttei silti saanut käsiinsä kyseistä metallinkappaletta.

"Hukkasitko jotain?" Louis kysäisi Harryltä hetken aikaa katseltuaan nuorempaa poikaa. 

"Öh, ehkä. Tai siis joo, en löydä mun avaimii", pidempi selitti.

"Ootas hetkinen", Tomlinson sanahti neutraalilla äänellä ja käänsi selkänsä Harryyn päin katsellen tyhjää käytävää. Styles ihmetteli mitä hemmettiä tuo vanhempi nyt teki, mutta seurasi silti pieni uteliaisuuden pilkahdus silmissään tuon touhuja.

"Noniin", Louis hymähti ja piteli kädessään lattialta löytynyttä mustaa hiuspinniä. Hän kumartui Harryn kaapin tasolle ja alkoi tiirikoimaan sitä lukkoa auki. Noin minuutin kuluttua kuului pieni naksahdus ja kaapin ovi aukesi. 

"Miten sä ton teit?" Harry naurahti sekä helpotuksesta, että saisi tavaransa kaapista, sekä myös hämillään tuon tiirikointitaidoista. 

"Kyllä mä osaan nää jutut", Louis iski silmäänsä puhuen sarkastisesti. Harry tyytyi hymähtämään ja otti koko kaappinsa sisällön reppuunsa.

***

Harry oli juuri saapunut pukuhuoneeseen ja tipautti reppunsa pitkälle penkkirivistölle. Hän valmistautui liikunnan kaksoistunteja varten vaihtamalla vaatteensa. Huoneessa ei ollut vielä ketään muuta, sillä Styles tapasi olla aikainen lintu. Hän otti huppupaitansa pois ja pudotti sen penkille, samoin teki myös valkealle T-paidalle. Hän oli juuri avaamassa tummien farkkujensa vyötä, kun pukuhuoneen vessan ovi aukesi. Ulos astui Louis, joka nauraen katsoi vessan sisälle. Harry kuuli myös naisen kikatusta.

Kun Louis vihdoin palasi taas realistiseen ei- naurumaailmaan, hän pysähtyi keskelle huonetta suu vähän auki. Ehkä hämmästyksestä, että joku oli jo täällä, tai jopa yllätyksestä nähdä Harry Styles ilman paitaa.