asunto oli jo tyhjennetty tavaroista
vain surullinen ilmapatja makasi lattiallasinä lauloit (joskin hieman epävireisesti)
ja tanssahtelit pitkin tyhjänä kaikuvaa asuntoakäännähdit puoleeni ja tarjosit minulle kättäsi
"tule, tanssitaan"
ja me tanssimme vielä viimeisen kerran valssia yön pimeydessä
kahden viikon kuluttua olisit jo poissa, rakkaani, mutta silloin olit vielä siinä
YOU ARE READING
piinaa ja poetiikkaa
Poetryja runojalkani ontuvat, mutten silti osaa lopettaa ajoissa