piinaa ja poetiikkaa

utopian ironia

Utopia on ihanteellinen yhteiskunta tai jonkinlainen saavuttamaton ei-paikka.

Emme voi olla yhdessä
tässä maailmassa.

Siksi elättelen hiljaa toivetta,
että voisimme elää vielä joskus
yhdessä edes ei-paikassa, utopiassa.

Nyky-yhteiskunnalla on ongelmia
kuvitella utopioita.
Niin myös minulla,
koska en osaa kuvitella maailmaa,
jossa toimisimme.

Silti kaipaan ei-paikkaan,
saavuttamattomaan, ihanaan.

Utopia on valmis pohjapiirros,
se sisältää pakottamisen.
Minun utopiani ei ole sinun utopiasi,
joten pakottaisin sinut
rakastamaan minua minun utopiassani.

Tajuatko?

Silloin utopia muuttuu dystopiaksi.
Minun utopiani on sinun dystopiasi,
koska et rakasta minua kuten minä sinua.

Onneksi se on ei-paikka.
Sinun ei tarvitse rakastaa minua.
Silti minä rakastan sinua.

Ja se,
se on minun dystopiani.