ja yritän turruttaa ikäväni televisioon
sen melu luo valheellisen turvan ympärillenija kääriydyn paitaasi
kastelen sen hihat kyynelillänija nukahdan levottomaan uneen
odotan aamua, joka ei tuo lohtuakunnes perjantai taas koittaa,
ja minä painan pääni olkaasi vasten
YOU ARE READING
piinaa ja poetiikkaa
Poetryja runojalkani ontuvat, mutten silti osaa lopettaa ajoissa
toista, kunnes toisin sanotaan
ja yritän turruttaa ikäväni televisioon
sen melu luo valheellisen turvan ympärillenija kääriydyn paitaasi
kastelen sen hihat kyynelillänija nukahdan levottomaan uneen
odotan aamua, joka ei tuo lohtuakunnes perjantai taas koittaa,
ja minä painan pääni olkaasi vasten