piinaa ja poetiikkaa

turva

Hain turvaa sylistä,
kun romahdin lattialle itku silmässä.
Käpertyessäni kerälle halusin vain
jonkun tulevan silittämään.

Kukaan ei tullut,
katsoivat vain hölmistyneinä.
Ja kun sinä huomasit,
kylvin siinä tunteessa,
että saan olla toisen otteessa, turvassa.

Pisara vettä aavikolla,
oli kosketukses mun iholla.
Sen voiman saattoi
ihan tuntea.

Halusin sitä koko ajan,
ryvin siinä suorastaan.
Kuin pieni possu mutalammikossa,
ja nyhdin lähteen kuivaksi,
käytin kaiken sympatian kerralla.

Ja kun sinä lähdit,
minä itkin.
Itkin ja itkin ja itkin.