piinaa ja poetiikkaa

naistenvessa

Naistenvessaan on aina jono.

Epätasa-arvoa parhaimmillaan,
kun naiset muodostuvat jonoksi ja odottavat vuoroaan päästä pissaamaan.

Miestenvessan ovi rämppää ees taas,
johan noilla olo helpottaa.
Huojentuneita naamoja ramppaa ovesta,
yksi sisään, toinen ulos.
Liike on jatkuvaa, soljuvaa,
kovin helppoa seurattavaa.

Alkaa olla jo aika tukalaa,
letka ei hievahdakaan.

En jaksaisi enää jonottaa.