||VALMIS|| You will be safe soon<3 [blindchannel + mila]

6. Olli ja Aleksi vaikka

Milan pov (taas jälleen kerran):
Tunsin yhtäkkiä että joku katoaisi minua. Katsoin ympärilleni ja nään että Aleksi vilkaisi minua. Katsoin häntä takaisin, ja käänsin katseeni takaisin puhelimeeni. Nousen sohvalta ja menen keittiöön. Otan lasin ja täytän sen vedellä. Juon lasista pikku hiljaa vettä ja nojaa toisella kädellä keittiön tasoon. Kuulen askelia takaani, mutta en jaksa välittää niistä. "Moi" Aleksi sanoo vieressäni. "Moi.." sanon hiljaa. "Onks nyt mennyt paremmin?" Aleksi kysyy. Olen vain hiljaa. Kuulin hyvinkin tuo kysymyksen mutta en halua vastata. "Mila?" Aleksi kysyy. "Aa joo mitä" kysyn ja katson Aleksia. "Nii et meneeks nyt paremmin" Aleksi toistaa kysymyksen. Käännän pääni käsiini. "Joo" vastaan hieman stressaantuneena. Tiedän, en saisi valehdella tuollaisissa kysymyksissä mutta en halua huolestuttaa ketään. "Oikeesti" Aleksi kysyy. Olen vain hiljaa. "Joo..." Vastaan hiljaa. "Ihan oikeesti" Aleksi kysyy. Aleksi ilmeisesti huomaa että valehtelen. Eli en voi kertoa muuta kuin totuuden. Huokaisen ja katson Aleksia silmiin. "Voinko kertoo myöhemmin" kysyn hiljaa. "Käy" Aleksi sanoo. Hymähdän. Aleksi lähtee takaisin olkkariin. Juon yhä vesilasiani. Join lasin tyhjäksi, ja lähdin takaisin olkkariin. Istuin sohvan kulmaan ja nostin jalkani koukkuun. Tottakai housujen lahkeet nousee kun koukistat polvesi, eli nilkkni näkyi. En tajunnut sitä heti mutta noin 5min päästä vilkaisin jalkojani, ja tajusin että haavat näkyy. Toivottavasti muut ei nähneet noita aika syviä punoittavia haavoja. Hengitykseni raskaantui. Oli pakko mennä jonnekkin missä ei ollut muita. Nousin salamana ylös ja pikakävelin huoneeseeni. Suljin oveni ja kävelin pariaskelta kunnes hivuttauduin maahan istumaan polvet koukussa. Aloin jälleen itkemään. Vittu. Puhelin jäi sohvalle. No vitutko mua kiinnosta. Onneksi tämä oli vain pieni itku, eli silmät ei punoittanut. Tein sori kertaa hengitys harjoituksia, ja sitten nousin ylös. Joku avasi oven ja huusi eteisestä. "Lähetään" Joel sanoi. Katsoin vielä että olin ottanut laturin ja kuulokkeet. Puhelin olikin alhaalla. Lähdin alas ja olin hakemassa puhelintani sohvalta. Kunnes joku tykkää minua jollain selkään. Se oli Joonas joka ojensi puhelimeni. "Ty" sanon ja vedän kenkäni jalkaan. Lähdemme kaikki Tommin autolle. Istun taas samaan paikkaan mutta tällä kertaa vieressäni istui Olli. Ollin vieressä istuu jälleen Aleksi. Aleksi näytti Ollille jonkun keikka klipin missä Olli soittaa bassoa. Aleksi lähettää videon Ollille, ja Olli lataa sen heti igseen. Olimme lähteneet noin 20min sitten. Kuuntelin musiikkia, ja piirsin puhelimella. Piirsin tällä kertaa hopea nuolesta rikiä. Olen katsonut aivan kaikki hopea nuolet. Olin saanut hahamoteltua rikin ääriviivat ja nyt aloin tehdä oikeita rajoja. "Noniin arvon matkustajat aika nostaa perseet ylös ja mennään syömään" kuuluu Tommi ääni joka parkkeeraa auton. Sammuta puhelimeni ja laitan sen taskuun. Astuimme autosta ulos, ja todella moni fani tuli ympärillemme. Minulla on ahtaanpaikan kammo ja samalla minua ahdistaa paljon ison väkijoukon keskellä. Monet fanit tuli ympärillemme ja pyysi pojilta yhteiskuvaa. Alkoi ahdistamaan. Pojat otti yhteiskuvia, mutta yhtäkkiä joku tarttui kädestäni. Katsoin kenen käsi se oli ja se oli Joelin. Joel lähti vetämään minua väkijoukon keskeltä pois sisälle. Luojan kiitos Joel ilmeisesti huomasi ahditukseni. Muut jätkät tulivat melkein heti peräämme. Olimme syöneet, ja veimme astiat pois. Minä en kyllä syönyt kuin ihan vähän mutta silti. Lähdimme kävelemään ovea kohti. Toivon että nyt ei olisi niin paljon tyyppejä. Tommi avasi valmiiksi auton lukosta kun olimme kävelemässä sinne. Taas tuli faneja. Kävelimme vain läpi heistä, tai siis minä melkein juoksin suoraan autoon. Minulta myös pyydettiin kuvaa, mutta en vastannut mitään. Istuin paikalleni ja Huokaisin. Hetken päästä pojatkin tulivat ja Tommi käynnisti auton. Avasin piirto sovelluksen, ja jatkoin piirtämistä. Oli mennyt 15min, ja sain rikin rajat piirrettyä. Katsoin kelloa. 9.45, ei paljon mutta kestää ajaa vielä muutama tunti. Yhdistin kuulokkeet puhelimeeni ja laitoin musiikkia soimaan. Etsin soitti listaltani jonkun hyvän biisin ja laitoin siitä eteenpäin soimaan. Alkoi väsyttää. Vedin hupparin hupun päähäni ja nojasin päällä seinää. En jaksanut katsoa puhelinta, ja muutenkin siitä tulee huono-olo automatkoilla. Haukottelin ja suljin silmäni. Nukahdin melkein heti. Heräsin yhtäkkiä siihen kun pojat puhuu ärsyttävän lujaa. Tuhahdan ja otan puhelimeni käteen. Alan selata tiktokkia. "Mitä mieltä ootte, jos mentäis uimaa ku ollaan siel mökil" Joonas tokaisee. "En Vitus tule" sanon. "Pelkäätkö" Joonas kiusaa. "En, mut sun kannattaa ku heitän sut sinne" sanon. "Juupa juu" Joonas sanoo. "Katotaanko" vastaan. "Noniin lapset rauhottukaa" Aleksi sanoo. "Te kaks ne nuorimmat ootte, ja itse asiassa olen toistiksi vanhin" Joonas muistuttaa. Naurahdamme Aleksin kanssa. Jatkan tiktokin selaamista. Kello on nyt 10.30, eli vielä noin puolitoista tuntia niin ollaan perillä. Sammuta puhelimeni ja katson ulos. "Noniin arvon kansa ja nyt voi käydä vessassa jos haluaa" Tommi sanoo. Lähden melkein vikana koska muut ryntäsi ohitseni. Muut oli jo kävelemässä huoltoasemalle sisälle, kun minä vasta tulin ulos autosta. Huomasin omien ihmisten kuvaavan minua. Vedin hupun päähäni uusiksi ettei naamani näy. Yhtäkkiä monet ihmiset tuli kysymään kuvaa. "Anteeks, ei tällä kertaa mulla on kiire" sanon ja alan pikakävellä sisälle. Lähden vessoille. Tulen vessasta ja samalla kun kävelen ulko-ovelle päin, niin nään Joonaksen ja Joelin nojaten seinään. Katsahdna heitä ja kävelen heidän ohi. He lähtevät myös kävelemään. Ilmeisesti odottivat minua. Taas fani lauma tulee kysymään kuvia. Nuo kaksi ottaa vain muutama kanssa kuvat, ja muista kieltäytyy. Luikertelen ihmis massan keskeltä pois autolle. Avaan oven ja istun paikalleni. Ahdistaa tämä ihmismäärä, mitä kaikkialla on. Huokaisen syvään ja avaan snäpin. Katson ihmisten my storit ja avaan kiakki snäpit. Siinä menee taas hetki kun avaan kaikki. Odessa oli laittanut chatin. Avasin sen ja siellä luki: 'haluuks olla joku päivä:)?' mietin kauvan mitä vastaan. Haluan olla hänen kanssa mutta en tiedä mitä vastaan. Jos laitan joo tai vaikka, se kuulostaa ettei minua kiinnosta. Jos vastaan todellakin, se kuulostaa liian innokkaalta. Jos vastaan miksi ei, se kuulostaa liian oudolta. Olli on ilmeisesti huomannut että yritän miettiä mitä vastaan. Olli ottaa puhelimeni ja kirjottaa jotain. Hän antaa puhelimen takaisin, ja nään että hän laittoi '👍🏻' emojin. Katsoin ollia 'ootko tosissas' ilmeellä. "Mitä" Olli kysyy. "Et sä varmaan vastaa pelkästään emojilla" sanon. "No can do" Olli vastaa. Pyöräytin vain silmiä leikkimielisesti. Joel ja Joonas jutteli vastapäätä jotain. Aleksi katsoi ilmeisesti netflixiä kuulokkeiden kanssa, ja Olli Selasi instagramia. Huomasin Joelin katsovan minua samalla kun he puhuvat Joonaksen kanssa. Katson joelia kysyvällä ilmeellä. Hän vain kääntää pään takaisin Joonakseen. "Tiitättekö mitä!!" Niko huudahti. "No kerroppa ku ei varmaan tiietä" Joonas vastaa. "Enää 20min" Niko vastaa. "Vittu jes" Joonas sanoo. Olen vain hiljaa ja kuuntelen musiikkia. Katson kenkiäni ja lattiaa. Laitoin pääni nojaamaan ikkunaa vasten, ja aloin katsella auton yksityiskohtia. Yhtäkkiä toinen jalkani alkoi täristä (u know silleen et niiku vähä ku nostaisi sitä silleen ylös alas). Aloin näprätä sormustani, mikä on vasemmassa keskarissani. "Nyt nämä arvolliset idiootit voi nostaa perseet ylös penkeistä, ja ottaa kassinsa" Tommi kuuluttaa. "Eli toisin sanoen ollaan perillä" Niko jatkaa. Nousen Aleksin ja Ollin kanssa samaa aikaa autosta ulos. Olli ja Niko antaa kaikkien kassit omistajilleen. Olli antaa kassini ja astun sen jälkeen vähän sivumpaan etten ole kaikkien tiellä. "Mitkä huone jaot" Niko kysyy. "No jos vaikka nii ku täällä on 3 huonetta ni mila ja Joel, Aleksi ja Olli, minä Joonas ja Niko?" Tommi ehdottaa. Kaikille kävi nämä jaot, joten lähdimme viemään tavaroita huoneisiin.