||VALMIS|| You will be safe soon<3 [blindchannel + mila]

33. joo oon

Milan pov:
En nukkunut yöllä yhtään. Korkeintaan 1-2h. Yritin lukea kokeeseen, mutta en pystynyt. Itkin myös puolet yöstä koska stressasi niin paljon. Herätykseni soi. Huokaisen ja sammutan sen. Nousen väsyneenä ylös ja otan itselleni vaatteet. Tumman siniset trumpetti farkut ja harmaa huppari. Saa kelvata. Aloin heti meikata. Väsyttää vitusti. Laitan vielä ripsarin. Listan ripset aina vikana, koska niiden tekemiseen menee aikaa.

Taivutan ensin ripset. Sitten laitan ripsaria ensin ripsien tyveen. Sitten taivutan uudestaan mutta en ihan tyvestä vaan vähän päädystä. Sitten laitan loppu osiin ripsaria. Sitten laitan toista ripsaria kaikkiin ripsiin pitkin vedoin. Sitten taitetaan ripset huolellisesti. Ripsien harjaus + paakkujen pois otto. (Lol tää on mun ripsien teko ohje frl)

Istun hetken ja avaan snäppejä. Otan kuulokkeet ja lähden alas.

----
Etin katseellani koulun pihasta Lauria tai muita. Silmääni pistää Markus ja Alexandra jotka kävelee vierekkäin tänne päin ja ilmeisesti väittelee jostain. "Moi" sanon heille. "moro" nuo vastaa. "Vai mitä että se on köksä eikä kotsa" Markus sanoo heti. "Joo, ketä ees sanoo kotsa" vastaan. "No toi" Markus sanoo ja osoittaa vieressään seisovaa tyttöä. Tuo pyöräyttää silmiä. "No miten ne 'ö':t tulee siihen? Kotsa= kotitalous, eikä köksä= kötitalöys?" Tuo sanoo.

"Joo enkuks keittiö on kitchen mut ruotsiksi se on kök, ja ruotsi on Suomen toinen äidinkieli, eli se otetaan ruotsin kielestä ne ö:t" Markus protestoi. "No mitä vittua" tuo tyttö tuhahtaa. "Joo sovitaan nii et se on sit kummatkin" sanon. "Joo" kummatkin vastaa. Pian muutkin tuli ja kellot soitti. Ekana oli se vitun koe...

Menemme Laurin kanssa viereisille paikoille. Tietenkin taakse. Opettaja jakoi kokeet. Liatoin ensin tietty nimen paperin yläkulmaan siihen tarkoitettuun kohtaan. Luen tehtäviä läpi. En ymmärrä vittuakaan. Kirjotin vaan jotain vastauksia mitä luulisin oikeiksi. Totuudessa ne kaikki ovat päin persettä, ja ehkä muutama jotenkuten oikein. Lasken kynän pöydälle ja vedän hihat niin laas että ne ylettyy sormen Päihin.

Pidän hihoista sormilla kiinni ja nojaan otsaa käteeni. Pidättelen itkua. Kuulen Laurin yskäisemässä siihen sävyyn että hänellä on asiaa. Käännän päätäni pienesti häneen päin. Katson häntä. "Ootko ok?" Tuo kuiskaa. "Joo oon" vastaan. Pieni valkoinen valhe vain. Olin tehnyt kokeen ja menin palauttamaan sen opettajalle. Istuin takaisin paikalleni ja nojasin päätä käteeni niin että katsoin pöytää.

Laurikin ilmeisesti kävi palauttamassa kokeen ja istuuntui paikalleen. Kello soi sen merkiksi että tunti loppui. Nyt olisi ruokatunti. Löysimme Alexandran ja Markuksen nojaamssa seinää vasten. He näki ilmeisesti meidät ja käveli luoksemme. Menimme ruokalaan. Otin ihan vähän ruokaa ja menin muiden mukana pöytään. Enhän koskaan täällä syö, mutta olen täällä vain tuomassa illuusiota siitä että muka 'söisin'. Ja tietty muiden seurana. Pyörittelin ruokaa vain haarukassa ja kuuntelin muiden puheita, kumminkaan itse osallistumatta siihen.

"Kui sä et syö?" Alexandra kysyy yhtäkkiä. "E-ei oo nälkä ku nii.." sanon hiljaa. "Ooksä huomannut et oot käyttänyt tota syytä usein" Markus toteaa. Olen vain hiljaa.  "Mila" Markus toistaa. En kykene vastata. En aijo kertoa heille syömis vaikeuksista. En vain voi! Olen yhä hiljaa ja tuijotan tyhjyyteen. "Mila oikeesti" Lauri jatkaa Markuksen ja Alexandran sanoja. "Ei ole vaan nälkä! Okei?" Sanon. "Hhh okei" nuo vastaa huokaisten.

Lähdimme ruokalasta ja menimme yhtien portaiden alla oleville sohville. Menin istumaan sohvalle ja Lauri tuli viereeni. Nuo kaksi 9luokkalaista tuli meitä vastapäätä olevalle sohvalle. Otan puhelimeni ja avaan sen. Menen snäppiin ja availen niitä. Avasin Danielin chatin.

Daniel: voiks tulla tänään käymään laitoksella...?
Minä: muuta menoo
Daniel: kiltti
Minä: miks?
Daniel: en haluu et mun huonetta ratsataan...
Daniel: ja jos täällä on joku niin huonetta ei saa ratsaa
Minä: eiks joku muu vois tulla?
Daniel: mmh en tiiä
Minä: voin kattoo ehinkö mutta en lupaa että pääsisin.
Daniel: kiitos...

En halua mennä danielin seuraksi. En vain pysty. Tärisytän jalkaani samalla avaten snäppejä. Joita on vähän päälle 200. Avasin osan, mutta enää en jaksanut. Löysin lukuisien avaamattomien ja avattujen snäppejen alta avan snäpin. Meinasin kalaa itkeä kun Lapin miettiä häntä. Menin hänen profiiliin ja mietin hetken. Katsoin hänen profiilia tärisevillä käsillä, kunnes hetken mielijohteesta poistin hänen snäpin.

En kumminkaan koskaan enää saa nähdä hänen kauniita ja symmetrisiä kasvoja. Huokaisen hiljaa ja vastaan muutamille snäpissä. Selaan myös kaveripyynnöt läpi, mutta tällä kertaa lisäsin vain ihan muutaman. Ruokista on jäljellä vielä yli puolituntia. Ehtisin vaikka nukkua, mutta en viitsi. Nuo kolme juttelee yhdessä jotain. Itse vain tuijotan seinää lasittuneena.

Tunsin pistävän katseen itsessäni. Huomaan Alexandran tuijottavat minua suoraan. Käännän katseeni häneen. Katson häntä kysyvästi. Alexandra katsoo minua 'ootko tosissas ilmeellä'. Huomaan alexandran kirjoittavan minulle snäpissä. Menen katsomaan mitä asiaa hänellä on. Miksi hän ei voi tässä kertoa?

Alexandra: luuletko oikeesti etten huomais?
Minä: siis hä? Mitä muka
Alexandra: sä et syö, oot tosi laiha ja muutenkin aina tosi poissa oleva
Minä: enhän
Alexandra: sä et usko tota valhetta ittekkään
Minä: en valehtele..
Alexandra: Mila oikeesti tuu kiltti puhuu mulle jos sulla menee paskasti lupaan aina kuunnella
Minä: jooo
Alexandra: eikun oikeesti
Minä: joojoo
Alexandra: kiitos
Minä: (:

Vilkaisen Alexandraa joka vilauttaa hymyn minulle. Vilautin hänelle myös hymyn. Alan selaamaan tiktokkia. Kellot soi sen merkiksi että alkaa tunti. Huokaisen ja sammutan puhelimeni. Nousemme kiakki samaan aikaan ja sanomme heipat. "Muista sit oikeesti tulla puhuu mulle" Alexandra kuiskaa minulle kun hän kävelee ohitseni. Hymhädän vastaukseksi.

Lähdimme Laurin kanssa fysiikan luokkaa kohti. Menimme luokan taaimaisille pulpeteille. Tässä luokassa on takana on kaksi pulpettia, joten menimme sinne. Otin fyssan kirjan esille ja avasin vihkosta läksyt. Opettaja tuli kiertämään luokassa että kaikki on tehnyt. Kenellekään muille luokille ei vrm kierretä katsomassa onko tehtävät tehty, mutta meidän luokka osaa valehdella useasti että olisi tehnyt vaikka ei ole.

------
Vihdoin päivä on ohi. Pakkaan reppuni, ja lähden. Otan kenkäni ja takkini pois kun pääsen kotiin. Joel on studiolla. Menen huoneeseeni, ja lasken repun maahan. Hyppään suoraan sängylleni ja tuijotan kattoa. Ilmeisesti nukahdin. Herään siihen kun joku herättelee minua. Avaan silmiä pienesti. "ei kannata nukkuu et saat yöllä unta" Joel sanoo. En kumminkaan saisi yöllä nukuttua paljoa.

Mumisen vastaukseksi jotain epämääräistä ja otan puhelimeni. Joel lähtee.

_____
Sanoja: 969
Jälleen vitun lyhyt luku mut oon vääntänyt tätä 4pv (?) Enkä oo keksinyt tähän mitään...