||VALMIS|| You will be safe soon<3 [blindchannel + mila]

7. anteeks..

Astun Joelin kanssa melkeen samaan aikaan huoneeseen. Se on aika iso, noin 2 ja puoli metrinen pari sänky, peili vaatekaappi, ja pöytä. Lattialla on harmaa matto. Ihan kodikas. Lasken kassin maahan. Joel tekee saman. Joel lähtee alas saman tien. Mene hänen perässään alas. Menen istumaan punaiselle sohvalle. Pojat puhuivat yhdessä jostain keikka jutuista. En jaksanut keskittyä heihin. Yhtäkkiä Odessa laittoi chatin, oletin hänen vastaavan vastaukseeni. Avasin chatin ja siinä luki.... 'ei pitänyt mennä sulle vaan mun vesille, Tai no kyl sä varmaan tiiät et se ei pitänyt mennä sulle, koska ketä hengaa sun kaa legit haet vaan huomioo vitun pentu kasva'. Jähmetyin täysin. "Tuleeko joku laittaa mun kaa saunan päälle" kuului Joonaksen ääni. "Minä" Joel vastaa ja menee Joonaksen perään. "Minä koska te ette osaa" Tommi sanoo. Hengitykseni hieman raskaantui. Jätin puhelimeni sohvalle, ja lähdin minun ja Joelin huoneeseen. Jätin oven raolleen. Menin istumaan maahan. Laitoin jalat koukkuun. Vedin hupun päähäni. anteeksi Aleksi ja joel. Etenkin anteeksi Aleksi, koska lupasin sinulle että en enää Pura ahdistustani niin. Yritän etsiä jotain terävää huoneesta. En löydä mitään muut akun sakset. Otan ne mukaani, ja lähden lähimpään vessaan huomaamattomasti. Lukitsen oven ja huokaisen. Menen istumaan maahan, ja käännän jalkani niin että nään nilkkani. Nostan vähän lahketta ja asetan saksem toisen puolen ihoa vasten. Vedän muutamia viiltoja nilkkaan. Hetken päästä ahdistus ja itku alkaa helpottaa, joten nousin ylös ja katsoin itseäni pelistä. Laitoin sakset huosujen taskuun ja vedin hupparia niin että tasku peittyy. Hengitän muutaman kerran ja avaan oven. Pikakävelen takaisin huoneeseeni, ja laitan sakset takaisin pöydälle. Otin kassistani piirto tavarat (jotka olin sinne laittanut). Jatkoin piirtämistä lattialla, koska siinä oli mukavaa. "Mila syömään" kuuluu huuto. En jaksa keskittyä ketä sen huusi. Nousin ylös ja katsoin itseäni. Ei tarvitsisi edes syödä, se vain lihottaa. Lähdin keittiöön. Nappasin sohvalta vielä hieman rikkinäisen iPhonen, ja laitoin sen taskuun. Otin lautaseni ja menin odottamaan että saan vuoron ottaa ruokaa. En ottanut paljoa. Otin ruokaa ja kävelin takaisin pöydälle. Laskin lautasen reuna paikkaan, ja menin istumaan. Otin pari haarukallista ruuasta. Muuten vain pyörittelin haarukkaa. Tuijotin tyhjyyteen. Säpsähdin ajatuksistani siihen kun joku nousi ja penkistä kuului korvia raastava ääni. Söin pakosta loppuun, ja vein astiat koneeseen. Menin istumaan sohvalle, ja otin puhelimeni käteen. Availin snäppejä, ja poistin kaveri pyyntöjä. "Ketä tulee saunaa" Niko kysyy. Melkein kaikki sanoo joo, mutta minä vian Pudistin päätä. Ahdisti paljon. Ahdisti, koska jouduin syödä. Tärisytin jalkaani, ja availin snäppejä. Vihdoin, ja viimein sain avattua loput snäpit. Kaikki lähti saunaan, Tai niin luulin. Alkoi ahdistamaan, kun äänet päässäni alkoi puhua. Hengitykseni raskaantui, ja kädet tärisi. Juoksin huoneeseemme. Heitin puhelimeni sängylle ja itse tipahdin maahan istumaan polvet koukussa. Tämä oli jotain uutta, mitä en ikinä ennen ole tuntenut. Valtava ahdistus. Se tuntui siltä, että kuolen saman tien. Itkin. Itkin. Ja itkin. Tartuin tärisevillä käsillä saksiin. Avasin ne, ja nostin lahketta. Asetin huomattavasti terävemmän puolen salaista nilkkaani. Vedin tärisevin käsin viillon. Sitten toisen, kolmannen ja neljännen. Yritin etsiä kuuloke boxia, mutta en löytänyt. Helvetti. Se unohtui sohva pöydälle. Jos joku nyt tuo sen, niin olen pahassa kusessa. Olin viiltönyt jo monia haavoja, syviä ja ei niin syviä. Veri valui jalkaani pitkin. Laitoin polvet koukkuun ja nojasin käsilläni niihin. Vedin hupun päähäni, ja laitoin pääni nojaamaan käsivarsiini. Itkin semi lujaa, silleen että se kuuluisi hiljaa oven läpi jos olisi oven edessä. Tärisin hyvin paljon. Nyt ei enää auttanut satuttaminen. Nyt ei auttanut enää mikään... Olin yksin, ahdistuskohtauksen kanssa, mihin ei auta mikään. Joku yhtäkkiä tulee viereeni istumaan ja kietoo toisen käden ympärilleni. "Shh ei hätää" kuuluu lempeä ääni. Käännän nopeasti pääni, ja nään Aleksin huolestuneet kasvot. Yritin kääntää jalkojani jotenkin, ettei haavat näy. Tottakai inahdin kivusta ja pysäytin heti jalkani. "Mikö on" Aleksi kysyy. Ahdistaa hieman Aleksi. Ei pitäisi ahdistaa mutta nyt ahdistaa kaikki. Katson vain hiljaa lattiaa. Aleksi ilmeisesti näkee joko sakset maassa, tai sitten nilkkani joka on verellä. "Mila sä lupasit" Aleksi sanoo. "Anteeks...." Sanon hiljaa. Hengitykseni raskaantui taas, ja täristen yhä enemmän. "Mila yritä tasata hengitys" Aleksi ohjeistaa. Olen vain hiljaa ja yritän saada tärisemisen loppumaan. "Matki mua" Aleksi sanoo ja kääntää minut olkapäistäni häntä kohti. Aleksi hengittää nenän kautta sisään, ja rauhallisesti suun kautta ulos. Matkin häntä, ja tunnen heti hengityksen tasaantuvan. Tein Aleksin kanssa pari kertaa. "Kiitos" sanon hiljaa aleksille. Aleksi halaa minua. "Lupaa nyt oikeesti että et enää satuta ittees ja jos ahdistaa niin kerrot joillekin meistä" Aleksi sanoo ja pitää minua katsekontaktissa. "Jo" vastaan. "V-voitsä olla kertomatta joelille...?" Kysyn hieman pelokkaana. "Voin" Aleksi sanoo. Istuimme hetken maassa hiljaa, kunnes aleksi lähti, ja otti sakset mukaansa. Olin istunut samassa kohdassa hiljaa, tuijottaen samaa kohtaa seinästä ja ollut miettimättä mitään noin puolitoista tuntia. Vihdoin nousen ylös, ja vaihdan itselleni pitkät yö housut. Kömmin peittoni alle ja otan puhelimeni käteen. Hetken päästä kuulen kun joku avaa oven. Joel hyppää puoliksi päälleni. "Oliko pakko" kysyn leikillä. "Joo" hän vastaa ja pyörähtää omalle puolelle. Laitan kuulokkeet päähän ja laitan musiikkia soimaan. Nukahdin melkein heti. Tunsin kumminkin jonkun kurottvaan jotain vieressäni. Annoin asian olla ja ajatkoin nukkumista. Ilmeisesti Joel laittoi puhelimeni laturiin.

Aleksin pov:
Olin miettinyt koko illan milaa, ja hänen hyvin vointia. En halua, että noin nuori satuttaa itseään.

*Time skip aamuun*
"Tylsää" porko valittaa. "No keksi tekemistä" Niko vastaa. "Meen herättää ne kaks unikekoo" porko sanoo ja pinkaisee ylös. "Sinuna en herättäis Joelii Tai ainakaan milaa, se oikeesti hakkaa sut" sanon. "Ei se voi mua hakata, jossain kohtaa Joel sen estää" Joonas sanoo ja penkoo laukustaan vesipyssyn. "En olis nii varma, nimittäin Joel vois olla mukana siinä sun hakkaamisessa" sanon naurahtaen. "No sit sä vaikka pysäytät kummatkin" tuo pörröpää sanoo. "Katotaa" vastaan. Joonas menee täyttämään vesipyssyn kylmällä vedellä. Se on pieni vesipistooli ns. Joonas hiipii huoneen ovelle ja avaa sen hiljaa. Niko ja Olli menee puhelin kädessä mukaan. "En mä kestä noita kolmee" sanon. "Joo en mäkään" Tommi vastaa. "KAMPPANIASSA HERÄTYS!" Joonas huutaa täysillä ja alkaa ampua vettä noiden kahden päälle. "Vitun kusipää" Joel ärähtää. "Ite oot" Joonas sanoo. "Vittu jos kerran vielä ammut mua voit olla varma et sua ei enää tunnisteta huomenna naamasta" Mila ärähtää silmät kiinni ja yrittää jatkaa nukkumista. "Joojoo" Joonas sanoo. Mila nousee istumaan hyvin tuohtuneen näköisenä. Mila mulkaisee murhaavasti joonasta joka lähtee kävelemään huoneesta pois. "Oliko niin kannattavaa" sanon. "Oli" Joonas sanoo itsevarmana.

Milan pov:
Vittu mua vituttaa toi jätkä. Helvetti ku pitää tulla herättämään. Kaaduin Selänteen takaisin sängylle. Otin puhelimeni laturista ja Selasin jotain sillä. Ärsyttää jostain syystä paljon. Nukahdin ilmeisesti uusiksi, koska heräsin siihen että Joel herätti minut. "Kannattaa alkaa heräämään" Joel sanoo. Mumisen vastaukseksi jotain. Otan puhelimeni taas esiin ja selaan tiktokkia. Päätin nousta. Harjasin eka hiukseni ja laitoin ne sotkunutturalle. Huokaisin ja lähdin laahustamaan olkkariin. Istuin sohvan kulmaan ja vedin päälleni viltin. "Onks jollain nälkä" Tommi kysyy. "Ei" vastaan. Jotkut vastaa kyllä ja jotkut ei.