||VALMIS|| You will be safe soon<3 [blindchannel + mila]

32. aloin vaa miettii vähän syvällisemmin kaikkee...

Olli, Tommi ja Niko lähti. Pidättelen kyyneliä. En tiedä näkyykö se ulospäin. "Mila tuu toho" Joel pyytää. Nyökkää pienesti. Menemme treeni tilaan. "Ooksä ok?" Hän kysyy. "Jo" vastaan hiljaa ja käännän katseeni pois tuosta. "Sä valehtelet" tuo toteaa. Totta se on, valehtelin. "Mikä sulla on?" Tuo kysyy huolissaan. "Aloin vaa miettii vähän syvällisemmin kaikkee..." Sanon hiljaa yhä välttäen katsekontaktia tuon kanssa. Tunnen kuinka yksinäinen kyynel tippuu silmäkulmasta. Pyyhin sen nopeaa pois. Joel ilmeisesti huomaa sen. Tuo halaa minua. Yritän olla murtumatta. Se on lähes mahdotonta... Hengitykseni tihenee. "Shh ei mitään hätää" Joel rauhoittelee. Alan valua seinää pitkin istumaan maahan. Hengitykseni on haastavaa ja nopeaa.

"Hengitä samaan tahtiin ku mä" Joel sanoo. Pudistelen pienesti päätäni. Nyt en enää pysty. Murrun kyyneliin. Istun lattialla sikiö asennossa istumassa, samalla kun Joel rauhoittelee minua. Käteni tärisee paljon. Heikottaa, koska hengitän niin nopeasti. "Oota iham hetki" Joel sanoo ja lähtee pois huoneesta. Pian hän palaa vesilasi kädessä. Tuo ojentaa lasin minulle. Otan lasin tärkseviin käsiini ja otan huikan.

Lasken lasin viereeni. Nyt huimaa enemmän kun aiemmin. "M-mua pyörryttää" sanon. Hetken päästä korvissa alkaa humista ja sitten pimenee. Herään kirkkaasta huoneesta. Siristän silmiäni jotta totun valoon. Huomaan jonkun vieressäni. Joel. "Miks oon tääl?" Kysyn. "Pyörryit" tuo kertoo. Pian lääkäri tuleekin huoneeseen. "Hyvä sä heräsitkin jo" lääkäri sanoo. Mumisen vastaukseksi jotain. Olen todella ahdistunut aina sairaalassa tai lääkäreiden seurassa.

----
Pääsimme lähtemään tuolta ahdistuksesta, eli ehkä tunnetummin sairaalasta. Menimme suoraan kotiin. Menin suoraan huoneeseeni. Ahdistaa. Kuuntelen musiikkia. Pitäisi lukea siihen helvetin kokeeseen... Hengitän syvään ja nousen. Menen istumaan penkilleni ja otan äikän kirjan käteen. Selasin sivuja jotta löydän koe alueen. Yritän lukea koe aluetta tuloksetta. Särkee päätä ja väsyttää. Koe on huomenna. Stressaa ja ahdistaa. Pitääkin aina jättää lukeminen ja läksyt viimeiseen päivään asti ja vielä illaksi.

Voin kumminkin pistää myöhään kokeen lukemisen ahdistuksen piikkiin. Olen yrittänyt pian tunnin lukea kokeeseen. Sen pysty. En pysty keskittyä. Nojaan otsaa kämmeneeni. Piirrän kirjaan ja yritän saada jotain päähäni. Paskat se onnistu. Laitan kirjan kiinni ja huokaisen. Nojaan päätä käteeni. Toisella kädellä näprään kynää. Kuulen kun oveni aukeaa. En jaksa kääntää päätäni. "Moneks sä meet huomen?" Joel kysyy. "Emt kai ysii" vastaan enlä vieläkään katso tuota. "Mä voin hakee ja heittää sut" tuo sanoo. Nyökkään. Tuo lähtee.

------
Sanoja: 369
Anteeks näin lyhyt luku!!! En vaa jaksanut/keksinyt mitään tähän ja nii eikä ollut motii kirjottaa tätä lukuu yhtään