||VALMIS|| You will be safe soon<3 [blindchannel + mila]

28. pitäiskö tilaa ruokaa?

Tähän alkuun, vaihdoin tän kirjan nimeksi siis 'you Will Be safe soon<3'.

Milan pov (yhä jeejee):

Herään 8:45. Ihme että näin aikaisin. Otan puhelimeni käteen ja avaan sen. Katson kaikki ilmoitukset läpi, ja vastasin snäppeihin. Onneksi on viikonloppu. Nousen istumaan sängylleni nojaten seinään. Nostan hihojani. Jotkut viillot on vuotanut.

Lasken hihat ja kaadun takaisin makaamaan. Huokaisen. "Haluuks tul tänää mukaan studiol?" Joel kysyy oven suustani. Nostan katseeni häneen. "Vaik" vastaan. "Lähetään sit 10" hän sanoo. "Jo" vastaan. Joel lähtee vrm alas. Kello on nyt 9.05. nousen ylös ja menen vaatekaapilleni. Etsin sieltä vaatteet. Harmaat collarit, ja Nirvanan musta huppari. Todella värikäs olen tänään.

Harjaan hiukseni ja laitan ne alas sotkunutturalle. En jaks meikata paljoa, koska miksi pitäisi? Laitan ainoastaan ripsarin ja consealerin silmien alle, nenään ja leukaan. Sain 'meikattua'. Enhän liattanut kun vain consealerin ja ripsarin. Istun hetken penkilläni, koska ei olisi vielä kiire. Selaan puhelinta.

Menen tekemään jotain aamupalaa. Ei ole edes kovin nälkä mutta silti. Menen keittiöön ja teen leivän. Menen istumaan keittiön pöydän ääreen. Syön leipäni, ja jään vielä istumaan pöydän ääreen. Vaihdan muusikin. Kyllä. Ehdin tuossa ajassa alkaa kuunnella musiikkia. En edes tiedä paikkaa tai aikaa kun en kuuntelisi musiikkia, tai edes kantaisi kuulokkeita kaikkialla. Vastaan jälleen snäppeihin ja hyväksyn muutamia kaveripyyntöjä. Selaan igtä.

-----
Lähdimme studiolle. Selaan autossa puhelinta, vaikkei siellä mitään uutta tai kiinnostavaa ole. Olemme studion pihassa. Matka meni vain kuunnellessa musiikista. Välillä tykkään hiljaisuudesta. Se on välillä jopa rauhoittavaa. Astumme sisään studiolle, ja otamme kengät pois. Ilmeisesti Niko ja Aleksi on jo täällä.

Menemme oleskelutilaan. Menen istumaan mustan sohvan nurkkaan. Toisella puolella istuu Niko joka selaa puhelinta. Joel ja Aleksi juttulee jotain toisella sohvalla. Itse kuuntelen kuulokkeista musiikkia ja selaan igtä.

Muut ilmeisesti tulivat ja nuo alkoi treenaamaan. Saan laurilta snäpin. 'voiks olla tänään' lukee snäpissä. 'en oo koton' vastaan. Alan selaamaan pinterestiä. Ilmeisesti kitara osuudet ovat saatu tähän mennessä äänitettyä, koska Joonas tulee treeni tilasta oleskelutilaan. Hän istuu viereeni ja ottaa puhelimensa.

En jaksa keskittyä nyt häneen. Ranteeni kirvelee paljon. Yritän keskittyä siihen että en näytä kipua ulospäin, koska Joonas alkaisi kumminkin kyselemään että onko kaikki ok yms. Menin netflixiin ja aloin katsoa jotain sarjaa.

----
On mennyt tunti. Sain sarjan katsottua. Bro mikä sarja on niin lyhyt että sen pystyy katsoa vähän yli tunnissa💀 vaihdan asentoani koska selkääni sattuu. Lyön käteni vahingossa johonkin niin että se painautuu johkin kiinni. Vingahdan pienesti kivusta koska viiltoihin sattui vitusti. Otin ranteesta pienesti kiinni. Tunnen kuinka Joonas katsoo minua. En aijo katsoa häntä takaisin. Etsin jonkun hyvän biisin soittolistaltani ja laitan sen soimaan.

Selaan igtä. Naurahdan hieman kuvalle minkä Emma oli ottanut minusta, Laurista, Alexandrasta ja Markuksesta. Tykkään kuvasta.

----
*Time skip 1h*

"Pitäiskö meijän tilata jotai ruokaa" Joonas kysyy. Kaikki vastaa myöntävästi, mutta minä en jaksa vastata koska no minulle on ihan sama. "Mitä tilattais?" Niko toteaa. "Öö pizzaa? En keksi muuta" Joonas vastaa. Muille kävi pizza. Niko tilasi pizzaa ja ne tulisi pian. Kuuntelen musiikkia. Sammutan puhelimeni, koska en jaksa katsoa sitä. Nojaan päätä käteeni. Tuijotan yhtä kohtaa lattiasta. Tärisytän jalkaani.

Pizzat tuli, ja Niko toi ne oleskelutilan pöydälle. Muut otti palasen. Otin empien yhden pizza palasen ja purasin pienen osan siitä. Söin pizza palaa hitaasti ahdistuksen vuoksi. En tahdo syödä. Muut oli syönyt jo pari palaa kun vasta sitä sain väki pakolla ekan alas. Huomaan Joelin katsovan minua hieman oudosti kun en syönyt kun yhden palan. Käännän silmät häntä kohti.

Hän katsoo minua hetken mutta kääntää katsens muihin. Jalkani tärisee. Kuuntelen musiikkia kuulokkeista ja selaan igtä.

----
Time skip siihen ku nää lähtee. Olimme nyt lähdössä. Muutkin tekevät lähtöä. Laitan vielä kengät jalkaan ja lähdemme Joelin ja Nikon kanssa samalla oven avuaksella. Lähdemme Joelin kanssa hänen autolle. Menen istumaan etupenkille. "Onks sul kaikki ok?" Joel kysyy ja kääntää katseensa minuun. "Joo, miks" kysyn. Voi kuule, ei ole. Ei todellakaan. "Et syönyt ja sua ahisti" Joel sanoo uskomatta sanaakaan mitä sanoin. "Mm ei ollut nälkä..." Sanon hiljaa. Joel tyytyy ilmeisesti olemaan hiljaa.

Olemme kotona. En tiedä miksi, mutta haluan tällä hetkellä itkeä ja paljon. Ei sille ole syytä. Välillä vain tuntuu että haluaa itkeä sielun ulos. Olen hyvin poissa oleva. "Mila oikeesti mikä sulla on, et oo normaali" Joel sanoo kun huomaa minun olevan poissa oleva ja hiljainen. Tai olenhan aina hiljainen mutta kumminkin. Hengitykseni nopeutuu. Ahdistus valtaa minut. En edes tiedä miksi? Mitään ei ole käynyt. Kai...?

Joel ottaa minut turvalliseen haliin. Tuon miehen halissa on turvallisinta koskaan. Tunnen kuinka muutama kyynel tippuu silmäkulmistani. "Shh" Joel rauhittelee ja silittää selkääni pitkin vedoin. Tunnen kuinka hengittäminen on hiukan helpompaa. "M-miks mä en oo täydellinen....." Kysyn hiljaa.

"Sä oot täydellinen kaikin puolin" Joel vastaa yhä halaten minua. "Eih en oo...." Vastaan hiljaa. "Mikset muka olis" Joel kysyy. "Mm mun kroppa ei oo täydellinen tai muutenkaan en oo vaa täydellinen....." Sanon hiljentäen loppua kohti.
"Usko mua, sä oot täydellinen" Joel toteaa. Olen vain hiljaa.

-----
Olen menossa nukkumaan. Sammutan valot ja menen makaamaan sängylleni. Tyhjä olo. En tiedä miksi. Sian sanottua joelille suoraan että olen epävarma itsestäni ja en tykkää kropastani. Se tuntui ihan hyvältä kerrankin myöntää se suoraan.

En saa unta. Levoton olo. Otan kuulokkeet vieressäni ja yhdistän ne puhelimeeni. Laitan muusiikkia, ja tietenkin melkein täysille. Käännyn kyljelleni. Huokaisen. Tunnen kuinka silmä kulmasta tippuu kyynel. Kuuntelen ja keskityn biisin sanoihin.

'siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jakaisi, kovat oli ajat ollut tällä takana... Mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja? Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan. Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.... On paratiisi meillä täällä näin. Vaan ei aina kaikki koe sitä näin.. sillä Faunin, peikon, keijunkin suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan. Yksinäisen keijunun tarina kosketti kaikkia. Peikot lohdutteli keijuja, haltiat fauneja... Kaikkialla huokausten kera toistettiin... Miksi se yhden hengen vaati ennen kuin me muistettiin...? Ois paratiisi meillä täällä näin, jos eletteis aina lähekkäin.. ja vaikka Faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa, se ei vie.... Ois paratiisi meillä täällä näin, jos eletteis aina lähekkäin. Silti Faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa, se ei vie mukanaan....'

Tunnen kuinka enemmän kyyneliä alkaa tulemaan kun mietin sanoja itseni kohdalle. Tunnen jälleen ahdistuksen sisälläni. Hengitykseni tihenee. Nousen hitaasti istumaan seinää vasten. Hengittäminen on todella vaikeaa. Nousen hitaasti seisomaan ja otan pöytäni laatikosta terän.

Menen hitaasti takaisin sängylle ja tuijotan terää. Nostan hihaani ja asetan terän ranteeseeni. Vedän semi syvän viillon. Sitten muutaman pienemmän viillon. Lasken terän sängylle. Menen makaamaan kyljelleen. Nukahdan ilmeisesti.

-----
Sanoja: 1067