Empty

Osa 4

Kävelen hitaasti sateessa kohti kotiani. Mielessäni pyörivät tämän illan tapahtumat. En jaksa enää itkeä. Tuntuu, että kulutin kaikki kyyneleeni Aaronin luona. 

Yritin selittää Aaronille mitä oikeasti tapahtui. Kaikki oli vain väärinkäsitystä, enkä mielestäni tehnyt mitään väärää. Enhän minä Lucaa suudellut. Aaron ei uskonut minua ja huusi minulle varmaan puoli tuntia. Ihme ettei ääni lähtenyt. Pääsin minä sentään aika vähällä, mutta olen epävarma meidän kahden tulevaisuudesta. Olemmeko enää yhdessä. En ole edes varma omista tunteistani Aaronia kohtaan.

Selkäni on kipeä, koska Aaron melkein heitti minut vasten keittiön tasoa alkaessaan huutaa minulle. En aivan säästynyt ilman vammoja. Sain ehkä pari mustelmaa Aaronin raivonpuuskan takia. Mutta en usko että hän enää uudestaan tekee mitään tällaista minulle. 

Pitää sitten huomenna katsoa millä mielellä Aaron on koulussa.

Saavun kotiovelle ja huomaan, että se on lukossa. Eikä minulla ole avainta. Kello on jo yli yhdentoista. Soitan ovikelloa ja äiti tulee avaamaan oven.

"Missä sitä ollaan oltu näin myöhään?" äiti kysyy.

"Olin kaverin luona", sanon ja yritän livahtaa äidin ohi eteiseen.

"Hetkinen! Miksi sinulla ei ollut omaa avainta?" äiti tenttaa.

"Unohdin sen. Pääsenkö nyt sisään?" kysyn ja alan ärsyyntyä. Kaikki on jo muutenkin huonosti ilman äidin kyselyjä.

"No kun kerran olit siellä kaverillasi näin myöhään, niin voit varmaan olla siellä yönkin", äiti toteaa ja paukauttaa oven kiinni edestäni.

Ei voi olla totta! Hakkaan ovea nyrkeilläni, mutta kukaan ei tule avaamaan. Äiti oli tosissaan.

Otan puhelimen esiin ja soitan Sinnalle.

***

"Siis lukitsiko sun oma äiti sut talon ulkopuolelle? Yöllä!" Sinna kysyy aidosti ihmeissään.

Juomme teetä Sinnan kodin keittiönpöydän ääressä. Sain luvan jäädä Sinnan luokse yöksi. Sinnan vanhemmat ovat matkoilla, joten Sinna on koko viikon yksin. Selitin koko tilanteen Sinnalle. Jätin kuitenkin mainitsematta Aaronin suuttumisen.

"Ja miksi Luca teki niin sulle?" Sinna kysyy ja saatan kuulla pienen häivähdyksen mustasukkaisuudesta hänen äänessään.

Lucalla saattaa siis sittenkin olla vielä toivoa Sinnan suhteen.

"Ehkä Luca tulkitsi jotain väärin", sanon.

"Tai sitten se vaan oli epätoivoinen. Sä tuskin puhut sille ikinä", Sinna sanoo.

"Niinpä", vastaan.

"Eikö Aaron siis oikeesti suuttunut siitä sulle?" Sinna kysyy vielä.

Olen pienen hetken hiljaa ja vastaan sitten:

"Mä selitin koko tilanteen sille ja se ymmärsi kyllä. Päätin sitten kuitenkin lähteä kotiin kun oli jo niin myöhä."

Inhottaa valehdella, mutta ei Sinnan tarvitse tietää kaikkea.

"Mennäänkö jo nukkumaan?" Sinna kysyy.

"Mennään vaan", vastaan ja haukottelen.

Sinna on laittanut minulle patjan hänen huoneensa lattialle. Hän nukahtaa nopeasti, mutta minä en saa unta. Mietin illan tapahtumia. Entä jos minä olinkin syyllinen koko tilanteeseen. Ei kai Luca muuten olisi niin tehnyt. Päätän etsiä Aaronin huomenna koulussa ja yrittää pyytää anteeksi. En halua kuitenkaan menettää häntä tämän takia.