Empty

Osa 10

Melkein unohdan kassini bussin penkille, kun saavumme perille. Irina huomauttaa kassista ja minä kiirehdin hakemaan sen juuri ennen kuin bussi lähtee takaisinpäin. Voi että, minä olen hermona. Irina yrittää rauhoitella minua, mutta jännitykseni vain kasvaa, kun kuulen täysillä raikaavan musiikin.

"Siellä on paljon kivoja ihmisiä. Ei sun tarvi jännittää", Irina sanoo.

"Joo. Ei mua jännitä", sanon ja näprään rannekoruani.

"No eipä varmaan", Irina nauraa ja tarttuu käteeni. "Kaikki menee hyvin."

Hymyilen hänelle ja puristan hänen kättään. Kävelemme rannalle, jolla on jo paljon porukkaa. Joku juoksee luoksemme.

"Irina! Ihana nähä sua pitkästä aikaa!" hän intoilee ja katsoo sitten minua sanoen: "Ja sä oot sitten varmaan Emma. Mukava tutustua. Mä oon Jonna."

Ai. Tässä on siis Jonna. Hänellä on pinkiksi värjätty polkkatukka ja nenäkoru. Mutta se, mikä kiinnittää huomioni hänessä, ovat hänen silmänsä. Hänellä on heterokromia. Hänen toinen silmänsä on sininen ja toinen ruskea. En ole koskaan nähnyt ketään, jolla olisi heterokromia. Hän huomaa, että tuijotan hänen silmiään.

"Tykkäätkö? Ne on ihan luonnolliset", hän sanoo ja nauraa päälle sydämellistä naurua.

Minä punastun nolona ja sanon äkkiä: "Joo, mä oon Emma. Ja sulla on ihanat silmät."

Kuulostipa kömpelöltä. Jonna kuitenkin hymyilee minulle ja kiittää. Sitten hän johdattaa meidät lähemmäs muuta porukkaa.

Ranta on täynnä tanssivaa ja puhuvaa nuorisoa. Suurin osa ihmisistä kulkee tölkit kädessään ja joistakin näkee jo, että he ovat juoneet jotain vettä vahvempaa. Astumme rohkeasti väkijoukkoon ja kuljemme kohti hiekalla roihuavaa nuotiota. Sen ympärillä istuu kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Melkein kaikki hymyilevät. Vain yksi tyttö tuijottaa minua tympääntyneenä. Onko hänellä jotain minua vastaan?

Irinakin huomaa tytön tympeän katseen ja kuiskaa minulle: "Tuo on mun eksä. Aila nimeltään. Se on muuten ihan kiva, mutta vaan hirveen mustasukkainen. Ilmeisesti se ei oo vieläkään päässyt yli meidän erosta."

Nyökkään ja käännän katseeni pois Ailasta. Istumme nuotion ääreen puisille penkeille ja Irina esittelee minut. Saan kuulla kaikkien muidenkin nimet. Arttu, Edvin, Oliver, Enna ja Viia. Kaikki he vaikuttavat mukavilta. 

"Kukas tämä sun uus tyttöystävä on?" Aila kysyy ärsyynnys selvänä äänessään.

"Ai, ei me seurustella", Irina sanoo ja sydäntäni pistää hänen huoleton äänensävynsä. 

Aila rentoutuu selvästi.

Jonna vetää esiin pussillisen vaahtokarkkeja. Alamme paistamaan niitä. Otan pussista yhden vaahtokarkin ja pistän sen kepin nokkaan. Laitan sen tulen viereen, mutta ilmeisesti en työntänyt sitä kunnolla kiinni keppiin, koska se putoaa tulen sekaan. Pettymykseni näkee varmaan kilometrien päähän.

"Voi ei", Irina sanoo, mutta nauraa samalla. "Tässä, saat mun."

Hän ojentaa minulle täydellisesti paistetun vaahtokarkin. Olen jo ottamassa sitä hänen kädestään, mutta hän vetää sen pois. 

"Ei kun syö se", hän sanoo ja työntää sen lähelle kasvojani. Avaan suuni ja syön vaahtokarkin hänen kädestään. 

"Hyvä tyttö", Irina nauraa ja taputtaa päälakeani. Mulkoilen häntä yrittäen näyttää vihaiselta, mutta kaikki alkavat nauraa minun vihaiselle ilmeelleni ja vaahtokarkkia täynnä oleville poskilleni. Kun saan loputkin karkista nielaistua, alan itsekin nauraa. Vain Aila pysyy hiljaa. Hän se vasta mulkoileekin meitä, mutta ei minua haittaa. En aio antaa hänen pilata iltaani.