Empty

Osa 7

En ole varma kauanko siitä on kulunut, kun Aaron... no niin. Siitä mitä tapahtui. Aivoni ovat olleet vähän sumussa. Itse asiassa olen hämmentynyt, että pääsin koeviikosta ihan kunnialla läpi. Saimme ryhmätyön valmiiksi Irinan kanssa. Tavallaan harmittaa, koska Irinan kanssa oli niin kiva viettää aikaa. Nauroin pitkästä aikaa aidosti. 

Kun tänä aamuna herätyskello soi, kirosin ääneen. Maanantait ovat pahimpia. Mutta sitten muistin, että kesäloma alkaa viikon päästä. Ihanaa. 

Pukeuduin ja menin keittiöön. Avasin jääkaapin, mutta kun katsoin sen sisältöä minulla ei ollut enää nälkä. Vieläkin jännittää nähdä Aaron käytävillä. Hän on onneksi ollut kuin minua ei olisikaan. 

Tällä hetkellä olen päivän viimeisellä tunnilla ja tylsistyn katsoessamme jotain sodista kertovaa dokumenttia. Siis ihan oikeasti. Vaikka olemme jo 16- ja 17-vuotiaita niin kyllä minä ainakin katsoisin mieluummin vaikka jotain Risto Räppääjää. Siinä ainakin tapahtuu jotain. Muutenkin opettaja on laittanut äänet sen verran kovalle, että koko luokka säpsähtää aina kun kuuluu aseenlaukaus. Ihan mahtavaa. Kun kellot sitten viimein soivat, huokaisen helpotuksesta. Eipä luultavasti tuota opettajaa tarvitse enää tänä vuonna nähdä.

Sinna ei ole koulussa, joten päätän laittaa Irinalle viestiä. Vaihdoimme puhelinnumeroita aiemmin. Kysyn häneltä, missä päin koulua hän on. Hän vastaa hetken päästä olevansa ekassa kerroksessa olevassa aulassa. Suuntaan sinne päin. Olen juuri lähestymässä sinne vieviä portaita, kun näen kaksi tuttua ihmistä. Aaron ja Lotta. Heidän välillään on selvästi jokin juttu meneillään. Olen jo luullut päässeeni yli minun ja Aaronin suhteesta. Silti korvissani alkaa humista. Tunne on ehkä enemmän vihaa kuin surua. 

Lotta huomaa minun tuijottavan.

"Ootko kateellinen? Omapa oli vika, ku käyttäydyit ku joku ämmä", hän sanoo ja nauraa.

"Heh, heh. Olipa hauskaa", vastaan lakonisesti ja jatkan matkaani portaisiin. Hämmästyn omaa välinpitämättömyyttäni. Mutta ihan hyvä se on. En halua tätä juttua pilaamaan kesääni.

Huomaan Irinan istuvan eräällä aulan sohvista. Menen hänen viereensä. Hän on yksin.

"Moi", sanon.

"Hei. Sä tulit", hän sanoo.

"No siltä näyttää", vastaan ja hymyilen. Hänkin hymyilee ja näen taas sen hymykuopan.

"Miten menee?", Irina kysyy.

"Näin just Aaronin ja Lotan tuolla käytävällä. Ilmeisesti niillä on joku juttu."

"No voi helvetti. Ootko okei?" 

"Joo. Pitäkööt Lotta sen kusipään itellään", sanon.

"Ihan oikee asenne. Sä ansaitset parempaa", Irina toteaa.

"Niinpä. Onko sulla mitään kesälomasuunnitelmia?" utelen.

"No eipä pahemmin. Kaverit suunnitellu jotain illanviettoja. Tai ne tuntien niistä tulee jäätävät bileet. Mutta niin. Hei! Sähän voisit tulla joskus mukaan", Irina innostuu. "Siis jos haluut", hän lisää.

"Ehkäpä. Ei mullakaan oo mitään kummempia suunnitelmia. En mä kotonakaan jaksa olla."

"Ettekö te tee mitään sun perheen kans?" Irina kysyy ja minä tajuan ettemme ole jutelleet mistään kauhean syvällisestä.

"En mä usko että ne mun kans haluaa. Ne on vähä semmosia", sanon.

"Ai. Sori en tienny", Irina sanoo.

"Ei se haittaa."

"Mutta koitetaan hengailla kesällä yhessä enemmän. Nyt ei olla nähty toisiamme muuten ku koulussa", Irina ehdottaa.