Empty

Osa 6

MInusta ei tunnu yhtään hyvältä. Kun ajattelenkin edellistä iltaa minua alkaa värisyttää. Tuntuu, että mikään ei mennyt eilen hyvin. Ei varsinkaan ilta. Ilta oli täynnä kipua ja häpeää. Aaron näytti nauttivan. Minä en nauttinut. Tärkeintä on kuitenkin, että Aaron on tyytyväinen. 

Vai onko se tärkeintä?

Pieni, kavala ajatus hiipii mieleeni.

Pudistan päätäni. En halua menettää poikaystävääni. Haluan olla hänelle mieliksi. Tavallaan en edes pystyisi olemaan ilman häntä. Olen liian tottunut elämään hänen kanssaan. 

***

Ensimmäisen tunnin jälkeen kävelen koulun käytävällä etsien Aaronia. Pian näen hänet kaappien edessä kavereidensa kanssa. Ja totta kai Lotta on mukana.

"Hei Aaron", sanon pirteästi. 

Aaron katsahtaa minua, hymyilee nopeasti ja jatkaa puhumista muiden kanssa. En tiedä kuvittelenko vain, mutta näytti kuin hymy olisi ollut tekohymy. Mutta Aaron sanoi eilen rakastavansa minua. 

Olenpa tyhmä kun kuvittelen tällaista. Ihme, että Aaron jaksaa olla jonkun näin vainoharhaisen kanssa yhdessä. 

"Ai, moi Emma", yksi Aaronin kavereista sanoo. Sen jälkeen hän tirskahtaa ja katsoo Aaronia merkitsevästi.

Ei helvetti...

Aaron on kertonut heille. Aaron on kertonut eilisen illan tapahtumista heille. Tieto iskeytyy tajuntaani. Ja hän on selvästi kertonut kaiken. Se oli niin noloa minun osaltani. Ihan kamalan noloa. En varmasti tule enää ikinä kouluun, ajattelen kun lähden vauhdilla kävelemään kohti ulko-ovia.

"No? Mistä se nyt noin suuttu?" Aaron kysyy ja muut nauravat. Kyyneleet nousevat silmiini. Avaan oven ja kiirehdin ulos. On alkanut sataa.

Yhtäkkiä tunnen, kuinka joku ottaa käsivarrestani kiinni. Näen takanani Aaronin ja jokin napsahtaa sisälläni. En jaksa tätä enää.

"Sä kerroit! Sä vittu kerroit niille kaiken!" huudan niin että kurkkuun sattuu.

"Ei vittu. Et oo tosissas. Se oli niin huvittavaa, että oli pakko saada kertoo asia jollekki. Sä oot tiedätkö surkein tyttö kenen kans oon ikinä yöni viettäny. Mä en ymmärrä mitä mä sussa näin. Oot erittäin toksinen pettäjä ja patologinen valehtelija. Ihan oikein, että sun perhees ei pidä susta. Toivottavasti ne heittää sut ulos joku päivä!" Aaron huutaa viimeiset sanansa.

Ja sitten järkeni sumenee lopullisesti. Kuukausien paha olo purkautuu minusta yhtenä ryöppynä ja ennen kuin ehdin ajatella mitään olen jo Aaronin kimpussa. Lyön häntä poskelle niin, että se hehkuu punaisena. Aaron huudahtaa ja hyökkää päälleni. Hetkessä olen hänen allaan märässä maassa. Aaron hakkaa minua minkä ehtii. En melkein tiedosta mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuulen vain ambulanssin sireenin ja näen sumeita kasvoja. 

Viimeinen asia minkä näen ovat kauniit haalean siniset silmät.

***

Makaan omassa sängyssäni. Isä tuo minulle kuumaa kaakaota ja silittää päätäni. Tuntuu hyvältä hetken aikaa, mutta sitten hän lähtee pois ja vaivun taas yksinäisyyteeni. 

Aaron ihan oikeasti hakkasi minut.

En tiedä olenko tulossa hulluksi, koska kun Sinna soitti ja kertoi, että Aaron selviää pelkällä jälki-istunnolla, nauroin silmät vedessä. En vain osannut enää reagoida muulla tavalla. Aaron kertoi rehtorille, että minä aloitin ja hänen piti puolustautua jolloin kaaduimme ja minä muka löin pääni kiveen ja sen seurauksena loukkaannuin niin pahasti. Onhan se totta, että minä aloitin, mutta että puolustautua. Olen häntä päätä lyhyempi. Ja mikä kivi. Muistikuvani ovat hataria, mutta tiedän, että Aaron on syyllinen kaikkiin vammoihini. En ymmärrä, miten selitys meni läpi. En vain tajua, miksi elämä on niin epäreilua. 

Minä jouduin päivystykseen, Aaron ei. Minulle jäi vammoja, Aaronille ei. No onneksi kaikesta seurasi vain kamala pääkipu ja suuri määrä vuotanutta verta. Enpä sentään kuollut. Mikä sitä rehtoria vaivaa. Olisin voinut kuolla, jos Aaron ei olisi lopettanut ajoissa. Aaron on erittäin vahva ja minua paljon isompi.

No minulle ei sentään tullut jälki-istuntoa.

***

Menen viikon päästä kouluun. Pelkään nähdä Aaronia tai hänen kavereitaan. Onneksi en tapaa heitä ennen ensimmäistä tuntia. Se on äidinkieltä. Vähän tylsää, mutta ainakin olen turvassa.

"Moi", Irina sanoo, kun istun hänen viereensä. "Meillä on se ryhmätyö kesken. Opettaja sano että aletaan tekemään sitä. Ootko sä muuten kunnossa?"

"En. Pelkään koko ajan että Aaron tulee vastaan käytävällä", sanon ja yllätyn hiukan avautumisestani Irinalle.

"Mä voin suojella sua siltä jos haluat", Irina sanoo pokkana ja naurahdan.

"Mennäänkö käytävälle tekemään, niin saadaan olla rauhassa?" kysyn.

"Mennään vaan", Irina vastaa hymyillen vinosti. Toiseen poskeen ilmestyy pieni hymykuoppa. Tuskin huomattava. Katson sitä hetken aikaa. Sitten katson häntä silmiin ja huomaan hänen tuijottavan minua. Käännämme molemmat katseemme pois ja minä punastun. Hän ei. Ehkä vain kuvittelen, mutta tuntuu kuin välillämme olisi jonkinasteista jännitettä. En vain tiedä millaista.

Istumme käytävällä olevalle sohvalle. Alamme etsimään tietoa esitelmää varten. 

"Onko tää sun mielestä hyvännäköinen?" Irina kysyy yhtäkkiä ja hätkähdän hereille omista ajatuksistani. Hän näyttää minulle Tik tok -videota jossa on joku tyttö, jolla on blondit pitkät hiukset ja vihreät silmät.

"No onhan se, mutta ei oikein mun tyyppiä", sanon.

"Aa, ymmärrän. Väärä sukupuoli", Irina sanoo.

"Ei kun siis... tai en tiiä", sanon ja yllätyn vastauksestani. En tiennyt, että saattaisin oikeasti tykätä tytöistä. Ehkä tykkäänkin. Ehkä tykkään juuri tuosta tytöstä, joka istuu vierelläni ja kysyy mielipidettäni jonkun ulkonäöstä.

"Ai, no mun mielestä tuo tyttö oli tosi kaunis ja just mun tyyppiä", Irina sanoo ja hymyilee.

Ja sitten tajuan. Tyttö näytti hiukan samalta kuin minä. Samat ominaisuudet. Olen nyt ihan varma, että välillämme on jotain. Ehkä jopa toivon sitä.

Kuitenkin jossain taka-alalla pääni sisällä ääni kuiskailee Aaronin nimeä.