Osa 2

89 5 4
                                    

Kävelen koulun ovelle Sinnan kanssa ja menemme sisään.

"Miksi sä jätit mut eilen yksin?" kysyn Sinnalta.

"Ajattelin, että mä oon vaan tiellä jos jään paikalle. Miten teillä muuten meni?" Sinna kysyy.

"No mä kysyin Aaronilta näytelmäkurssin läksyistä", sanon.

"Eikä! Ei pahalla, mutta ehkä vähän noloa", Sinna huudahtaa.

"No älä nyt oo niin dramaattinen. Se tapaaminen päätty siihen, että Aaron sanoi että puhutaan huomenna lisää", totean ja hymyilen.

"Oikeesti! Ihanaa!" Sinna innostuu.

Sitten menemme tunnille. En nähnyt Aaronia missään ja toivoni alkaa hiipua siitä että meistä voisi tulla jotain.

                                   ***

Sinnalla ja minulla on eri tunti ja kävelen kohti kuviksen luokkaa. Astelen luokkaan ja istun nurkassa olevan pöydän ääreen.

"Saako tähän istua?" joku kysyy.

Katsahdan ylös ja näen Aaronin.

"Öö... joo, totta kai", sanon epävarmana.

Aaron laskee reppunsa lattialle ja istuu alas.

"Mehän tavattiin eilen. Siis siellä puistossa", Aaron toteaa.

"Niin", sanon.

"Siis... Miten tän nyt sanois. Oon halunnu tutustua suhun jo kauan aikaa sitten. Sain vasta nyt varmuutta siihen", Aaron sanoo ja sydämeni hakkaa niin, että Aaronin täytyy huomata se.

"Oikeesti? Tai siis okei", sanon ja koetan peitellä innostustani.

"Niin. Entä sä? Mitä sä ajattelet musta?" Aaron kysyy.

"No oon mäkin halunnu tutustua suhun", sanon ja mietin mistä sain kaiken yhtäkkisen varmuuteni.

"No sitten saadaan kai kiittää sitä Sinnaa tästä", Aaron sanoo.

Hän siis huomasi, että Sinna pakotti minut puhumaan hänelle.

"No joo."

Minun on pakko päästä hetkeksi rauhoittumaan. Nousen pöydästä ja haen piirustukseni. Hengitän syvään ja palaan takaisin Aaronin luokse.

"Sä oot tosi hyvä piirtämään", Aaron sanoo, kun näkee piirtämäni pojan.

Ei helvetti.

"Tuohan näyttää ihan multa", Aaron toteaa huvittuneena.

Unohdin, että olin piirtänyt Aaronin. Erittäin huono valinta Emma, erittäin huono. Nyt näytän ihan varmasti joltain 6-luokkalaiselta, joka piirtää kuvia julkkisihastuksestaan. Noloa.

"Taidat olla aika kusessa muhun", Aaron sanoo pilke silmäkulmassa.

Kasvojani kuumottaa enkä pysty katsomaan Aaronia silmiin.

"No ihan hyvä vaan. Mäki oon nimittäin suhun", Aaron sanoo ja viimeistään tässä vaiheessa sydämeni hyppää kurkkuun.

"Haluaisitko sä lähtee tänään koulun jälkeen jonnekin?" Aaron kysyy.

"Joo", vastaan miettimättä sen enempää.

                                    ***

Kävelemme Aaronin kanssa kohti rantaa. Kävimme ostamassa jäätelöt. Aurinko paistaa ja ulkona on lämmin. Huomaa, että kesä on tulossa.

"Mennäänkö tuonne laiturille?" Aaron kysyy.

EmptyTahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon