YOU and Rose

#001🌹

Lukuvuosi oli alkanut taas Hawkinsin lukiossa.

"Rose!" Kuulin takaatani huudon astellessani juuri sisään Hawkinsin lukion ovista. Se oli ystäväni Chrissy joka juoksi minut kiinni päällään samallainen cheeleader asu kuin minullakin. Hän oli ollut paras ystäväni päiväkodista lähtien.

"Onko Billystä kuulunut jotain?" Chrissy kysyi varovaisesti kun olimme hetken kävelleet koulun käytävää pitkin kohti matematiikan luokkaa. Billy Hargrove oli entinen poikaystäväni jonka kanssa olimme eronneet muutama viikko sitten. Tai minä hänet jätin.

"Eilen kun lähdin cheeleader treeneistä hän oli autonsa kanssa koulun parkkiksella. Ihan kuin hän seuraisi minua. Yritin vakuuttaa itselleni hänen vain odottavan Maxia, mutta.." Selässäni kulki kylmä väristys. Tuntui että missä vain kuljin näin Billyn sinisen Chevroletin.

Hän oli vannonut ettei jätä minua niin vain rauhaan. Billy ei ottanut eroamme kovin hyvin vastaan. Minä en vain enää jaksanut hänen manipuloivaa ja aggressiivista käytöstään.

Kun olin vihdoin saanut jo jonkin aikaa mielessäni pyörineen päätöksen kakistettua ulos oli reaktio juuri sellainen kuin olin pelännytkin. Tiesin ettei Billy ikinä satuttaisi minua, hän oli aina ollut paikalla suojelemassa ja puolustamassa minua. Välillä vähän liiankin omistushaluisesti. Mutta sinä hetkenä kun hänen nyrkkinsä melkein lävisti seinän ja astiat lensivät alas pöydiltä täytyy myöntää ettenkö olisi pelännyt kuollakseni.

"Sano vain niin pyydän Jasonia käskemään hänen pysymään kaukana sinusta." Chrissy pysäytti minut nappaamalla kädestäni kiinni ja katsoi minua vakavana syvälle silmiin.

"Ei Chrissy! Tiedät millainen Billy on. Yhtään epäilemättä Jasonin kykyä puolustaa itseään en halua hänen saavan turpaansa minun takiani. Kiitos kumminkin." Puristin Chrissyn kättä ja hän vastasi vienolla hymyllä. Avasin matematiikan luokan oven ja päästin Chrissyn edeltäni sisään.

Luokassa oli enää satunnaisia tyhjiä tuoleja jäljellä joten emme päässeet Chrissyn kanssa vierekkäisille paikoille. Jason istui luokan takana pitäen tyttöystävälleen vapaata paikkaa vieressään jonne Chissy suorastaan hyppelehti. He vaihtoivat nopean, mutta erittäin rakastuneet pusun jonka jälkeen Chrissy meni istumaan mahdollisimman lähelle Jasonia.

"Ällö söpöä" Tuhahdin hiljaa hymyillen. He olivat olleet yhdessä teinin mittapuulla iät ja ajat, mutta olivat aina yhtä rakastuneen näköisiä.

Etsin katseellani tyhjää paikkaa minulle. Vaihtoehdot oli vähissä. Eturivi ei houkuttanut koska olisin ollut siinä heti opettajan silmien alla ja matikka ei ollut suurin vahvuuteni.

Ikkunan vieressä oli kaksi tyhjää pulpettia perätysten ja menin istumaan niistä takimmaiseen.

Opettaja oli aloittanut jo tunnin kun luokan ovi vielä avautui ja sisään asteli poika jota en ollu vielä tällä tunnilla nähnyt.

Poika pahoitteli myöhästymistään kohteliaasti opettajalle pienen kummarruksen kera ja asteli kohti edessäni olevaa tyhjää paikkaa.

Hän istahti alas niin että hänen selkänsä oli ikkunaa vasten ja hänen toinen kätensä lepäsi minun pöytääni vasten.

Hänen päällään oli sininen farkkuliivi ja sen alla nahtakakki jonka alta pilkotti paita jossa luki Hellfire. Olin kuullut juttua kyseisestä kultista joksi Jason tätä Dungeons & Dragonsia pelaavaa porukkaa kutsui.

Poika ilmeisesti huomasi tutkivat silmäni sillä hän käänsi katseensa minua kohti. Hänen silmänsä olivat melkein yhtä tummat kuin hänen kiharat pitkät hiuksensa. Käänsin vaistomaisesti katseeni alas matematiikan kirjaani ja sivusilmällä olin näkeväni pojan kasvoille nousevan virnistyksen.

"Olen Eddie." Poika sanoi pyöritellen samalla kynää sormiensa välissä. Muistin Jasonin puhuneen joskus Eddiestä. Eddie oli D&D klubin johtaja, huumediileri ja koulussa tunnetummin muiden suissa nimellä Friikki Munson. Eddie oli jäänyt varmaan miljoona kertaa luokalleen ja asui setänsä kanssa trailerissa.

"Rosalie.. tai siis pelkkä Rose riittää" Vastasin hämmentyneenä pojan nimeltä Eddie yllättävään keskustelun aloitukseen.

"Rose.. Jos saan kysyä nii onko sulla yhtään mitään hajua missä tässä mennään?" Eddie levitti kättään luokan opettajaa kohti.

"Sivu 70. Prosenttilaskuja luulisin. Matikka ei oo mun vahvuuteni." Näytin Eddielle kirjassani avoinna olevaa aukeamaa todetakseni vain ettei hällä itsellä edes ollut matikan kirjaa mukana." En oo ennen nähny sua tällä tunnilla.." Lause ei ollut suoranaisesti kysymys.

"Aamut ei oo mua varten. Ja miten sattuukaan et nä matikan tunnit osuu just sit aamuihin." Eddie virnisti ja kohautti olkapäitään.

"Edward Munson! Rosalie Cooper! Mikä on niin tärkeää että se menee opetukseni edelle?" Opettaja keskeytti heidät ja loi kysyvän katseen heidän suuntaan.

"Pahoittelut herra opettaja. Tämä ei tule toistumaan." Eddie vastasi yliasiallisen kuuloisesti ja katsoi sen jälkeen minua pieni pilke silmäkulmassa.

Loppu tunnin istuimme hiljaa, mutta minulla oli pakottava tarve vilkuilla edessäni istuvaa Eddietä säännöllisin väliajoin.

Eddie oli kaikkea muuta mitä minä, mutta en tiedä miksi tuntui siltä että sydämmeni jätti aina lyönnin välistä jos katseemme sattuivat tunnin aikana kohtaamaan.

Kuka minä oikein olen.. Ajattelin hämmentyneenä mielessäni.