#009 🌊

28 1 0
                                    

"Lover's Lake" Tokaisin nähdessäni järven kun Eddie pysäytti autonsa.

"Kaverini Rick asuu tuossa talossa." Eddie heilautti kättään aution näköistä taloa kohti. "Hän ei juuri nyt ole kotosalla joten ajattelin meidän voivan lainata hänen rantaansa." Eddie nousi autosta kiiruhtaen toiselle puolelle autoa avaamaan minulle ovea.

Nousin autosta katsellen ympärilleni. Tontti ei ollut kovin siistinä pidetty. Rikkaruohoja siellä täällä ja piha näytti muutenkin siltä ettei siellä ollut hetkeen käyty. Mutta näkymä Lover's Lakelle oli sitäkin upeampi.

Eddie viittoi minua päällään seuraaman häntä. Hän käveli edelläni kädet mustien farkkujensa taskussa kohti rantaa.

Eddie istahti rantakalliolle ja minä hänen viereensä. Pitäen kumminkin turvallisen hajuraon häneen.

"Tulen aina välillä tänne ajattelemaan." Eddie sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen katse tiukasti horisontissa.

"Mitä sinä yleensä sitten täällä ajattelet?" Kysyin vilkaisten Eddietä jonka katse pysyi tiukasti horisontissa.

"Elämää.." Hän vastasi lyhyesti ilmekkään värähtämättä. Eddie nojasi taaksepäin käsiensä varaan ja käänsi katseensa minuun.

"Mitähän 15-vuotias Eddie mahtaisi ajatella jos tietäisi pääsevänsä joskus treffeille Rosalie Cooperin kanssa." Eddie virnisti ja katsoi ilmettäni tutkailevasti.

"Onko nämä treffit?" Kohotin toista kulmakarvaani kysyvästi yrittäen pitää ilmeeni peruslukemissa. Vatsanpohjassani lehahti taas tuttu perhosparvi ja tunsin punan nousevan poskilleni.

"Jos haluat.." Eddien äänessä särähti pienoinen pettymys. Ilmeisesti hän odotti minulta innokkaampaa vastausta. Pääni sisällähän tuntui siltä että joku teki siellä tällä hetkellä kärrynpyöriä.

Käänsin katseeni hänestä järvelle hymyillen ja purren samalla alahuultani. Halusin pitää tarkoituksella Eddietä pienessä jännityksessä ja kiusoitella. Enhän halunnut olla liian helppo.

"Kerro jotain itsestäsi, Eddie." Tokaisin luoden häneen nopean katseen.

Eddie suoristi selkänsä ja koukisti jalkansa ottaen käsillään polvien edestä kiinni. Hän hymähti aavistuksen hermostuneen oloisesti kysymyksestäni.

"Taidat tietää jo suurimmat yksityiskohdat: Friikki huumediileri joka vapaa-ajallaan pelaa D&D:tä ja soittaa kitaraa.. Ja asuu Hawkinsin "slummissa". Eli oikea unelma vävy.." Eddie virnisti väkinäisesti ja heitteli samalla pikkukiviä rantaveteen. "Ja ainiin ja jonka valmistuminen lukiosta on pitkittynyt jo parilla vuodella.. Mutta tämä vuosi tulee olemaan poikkeus!" Eddie naurahti edelleen samaan väkinäiseen sävyyn.

"Ai tulee?" Naurahdin katsoen häntä ihmeissäni

"Jep! Onhan minulla Hawkinsin kuningatar apunani pääsemään vihdoin siitä pirun matikan kurssista läpi." Eddie pomppasi pystyyn ja alkoi etsimään kiviä ympäriltään joilla heittää leipiä.

"En kyllä laittaisi valmistumistasi minun varaani." Naurahdin ja katselin kun Eddie pyöri ympyrää kumartuneena rantahiekan puoleen ja viskoen epäsopivia kiviä sivuun

Eddien tummanruskeat hiukset roikkuivat hänen silmillään ja kädellä millä ei siirrellyt kiviä yritti hän huitoa suortuviaan pois edestä.

"Hei, olen melkeen jo tän lukuvuoden puolella käynyt enemmän matikan tunneilla kuin muina vuosina yhteensä! Kiitos sinun." Eddie virnisti ja heitti vihdoinkin löytämänsä täydellisen leipäkiven järveen. Se pomppasi järven tyyntä pintaa vasten kolme kertaa johon Eddie ei näyttäny olevan tyytyväinen.

"Ennätykseni on viisi." Hän tokaisi heittonsa perään, alkaen etsiä uutta täydellistä kiveä.

"Meillä on ollut vasta kolme matikan tuntia." Naurahdin epäuskoisena.

"Niimpä! Päättele siitä kuinka paljon kiinnostusta on riittänyt matikkaan." Eddie löysi uuden kiven ja viskasi sen järveen. Edelleen kivi pomppasi kolme kertaa järven pintaa vasten.

"Shit.." Kuulin Eddien sähähtävän hampaidensa välistä, mutta hän ei tuntunut haluavan luovuttaa ja alkoi etsiä taas uutta kiveä.

"Haluatko kokeilla?" Eddie ojensi sileää kiveä minua kohti ja sen enempää asiaa miettimättä nousin ja pyyhkäisin käsilläni cheleader mekkoni takamuksesta liat pois. Kävelin Eddien luokse ja otin kiven hänen sormiensä välistä niin että sormenpäämme koskettivat taas.

"Olen viimeksi tehnyt tätä lapsena joten älä naura jos tämä ei onnistu." Vilkaisin häntä vakavana ja käännyin järveä kohti.

"En lupa mitään." Näin sivusilmällä kuinka Eddie yritti pidätellä hymyään.

Yritin muistella lapsuuttani ja kesälomia isovanhempieni huvilalla itärannikolla. Kuinka isoisä oli opettanut minua ja sisaruksiani huvilan hiekkarannalla heittämään leipiä. Olin silloin kahdeksan..

Mutta jostain lihasmuistista se kumpusi ja heitin kiven. Yksi, kaksi, kolme, neljä, VIISI! KUUSI?!

Aloin hyppimään hihkuen tasajalkaa ja käännyin Eddien puoleen.

Eddie katsoi minua hymyillen, mutta pyöritti hiukan epäuskoisena päätään.

"Ei huono, Cooper." Hän tokaisi tyynesti ja heitti uuden löytämänsä kiven perään saaden kiven pomppamaan edelleen vain kolme kertaa.

"Ei huono, Munson." Tokaisin sarkastisesti ja naurahdin kiusoittelevasti päälle.

Eddie tuhahti ja potkaisi kivia kengänkärjellään maassa. Palasimme istumaan takaisin rantakalliolle.

Eddie kertoi tarinaa diileristään Rickistä joka täällä asusti. Rick oli paraikaan vankilassa..

"Oli lähellä etten ollut paikalla kun poliisit saapuivat ratsaamaan paikan." Eddie naurahti ja asetti askista tupakan huulilleen ja sytytti sen. Hän ojensi kysyvästi tupakka askia minun suuntaani, mutta pudistin päätäni.

"Tämä on ihan vain tupakkaa.." Eddie sanoi ja puhalsi sauhut ulos. "Luuletko että viimekertaisen jälkeen tarjoaisin sinulle yhtään mitään vahvempaa?"

Punastuin muistellessani aamuista herätystäni Eddien trailerista.

Aurinko alkoi pikkuhiljaa laskemaan järven toiselle puolelle. Katsoimme oranssin eri sävyissä loistavaa taivaanrantaa hiljaa vieretysten rantakalliolla istuen.

Kuulin tieltä auton moottorin hurinaa, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Olihan se suht vilkasliikenteinen tie.

Ilta alkoi jo hämärtää auringon laskiessa enkä nähnyt Eddien pakun taakse pysäköityä sinistä autoa ja siihen nojailevaa tummaa hahmoa katselemassa meidän suuntaan..

Ilta alkoi jo hämärtää auringon laskiessa enkä nähnyt Eddien pakun taakse pysäköityä sinistä autoa ja siihen nojailevaa tummaa hahmoa katselemassa meidän suuntaan

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
YOU and RoseWhere stories live. Discover now