YOU and Rose

#010 🦋

Hätkähdin ja käänsin katseeni tiellepäin kun kuulin liiankin tutun kuuloisen moottorin murahtavan päälle. Alkoi olla jo pimeää enkä nähnyt kuin puiden välistä pilkistävät ajovalot jotka katosivat pian näkyvistä.

Eddie kääntyi katsomaan myös tiellepäin. Hän ei ollut kiinnittänyt huomiota äskeiseen autoon ja katsoi minua kohta kysyvästi.

"Onko kaikki hyvin?" Hän kysyi varovaisesti.

En reagoinut hänen kysymykseensä vaan jatkoin tiellepäin tuijottamista. Tunsin rintaani nousevan paineen tunteen ja pidätin huomaamattani hengitystä. Tunnistaisin Billyn Camaron äänen vaikka unissani.

"Rose?" Eddie kysyi uudellen koskettaen varovaisesti olkapäätäni. Hätkähdin hereille siihen hetkeen hänen kosketuksestaan. Kavahdin aavistuksen taaemmas hänen kätensä kosketuksesta, mutta en siksi että en olisi pitänyt siitä. Billy oli vaan edelleen päälimmäisenä mielenpäälläni ja reaktio tuli automaattisesti.

"Sori.." Eddie veti kätensä pois olkapäältäni ja vei sen niskansa taakse raapien sitä aavistuksen vaivautuneen oloisena.

"E-ei se mitään.. Minä vain.." Vilkaisin taas tielle päin jossa ei näkynyt enää ristinsielua. "Olin vain kuulevinani auton äänen.."

Eddie ei katsonut minuun vaan pudisti pienesti päätään ja nousi seisomaan.

"Tuo on suht vilkasliikenteinen tie.. Ja jos pelkäät, että joku näkee sinut minun seurassani niin voin viedä sinut kyllä kotiin.." Eddie työnsi kätensä farkkujensa taskuihin ja potki samalla kengän kärjellään pikkukiviä alas rantakalliolta jossa minä vielä istuin.

Nousin hädissäni ylös. En halunnut Eddien luulevan että häpesin olla hänen seurassaan. Vaikka hänen sanoissaan olikin totuuden siemen. En halunnut, että Billy saisi tietää meidän viettävän aikaa yhdessä. En siksi, että häpeäisin Eddietä. Vaan siksi, että siitä ei seuraisi mitään hyvää jos Billy tietäisi meistä.

Meistä...

Eihän minun ja Eddien välillä ollut edes tapahtunut mitään.

"En minä sitä tarkoittanut Eddie.." Henkäisin ja katsoin häntä hieman surullisin silmin. Eddie kääntyi viimein katsomaan takaisin minua. Hänen silmissään näkyi pettymys.

"Alkaa tulla jo pimeä. Parasta varmaan, että vien sinut kotiin." Eddie sanoi ääni hiukan painoksissa. Hän lähti kävelemään takaisin autolleen.

Katsoin hetken aikaa hänen peräänsä. Pilasinko nyt kaiken?

"Eddie odota!" Huusin hänen peräänsä ja otin muutaman juoksu askeleen.

Eddie pysähtyi pakunsa viereen, mutta ei katsonut minua kohti.

Päästyäni hänen luokseen otin hänen käsivarrestaan kiinni. Puristin nahkatakin hihaa kämmeneni alla.

Eddie kääntyi katsomaan minua. Tuijotimme hetken toisiamme tiiviisti silmiin sanaakaa sanomatta.

Vatsan pohjassani tuntui taas se sama lehahdus kun ajattelin Eddietä. Nyt vain se kaikki oli tässä edessäni.

"En tarkoittanut sitä niin kuin ajattelit.." Henkäisin katse edelleen tiukasti Eddien ruskeissa silmissä.

Minun pitäisi varmaan kertoa Eddielle Billystä. Tai kyllä hän varmaan tietää että olemme seurustelleet, mutta hänen varmasti pitäisi tietää yksityiskohtia. Billy voi olla vaarallinen..

Eddie ei vastannut, mutta ei irroittanut katsettaan minusta. Huomasin hänen olemuksensa hiukan rentoutuvan.

Seisoimme siinä vain tuijottaen toisiamme silmiin. Hetki tuntui ikuisuudelta.