right here.

jotain apua

Teen ite jotain pientä keittiössä, kun äiti meni töihin. Se on tehny mulle nyt ruokaa ja tuonut mun huoneeseen. En mä oo millään kerralla syönyt kaikkia. En vaan ymmärrä miksi mun pitää syödä koko ajan? Mä tunnen sen heti, jos oon syönyt ihan tarpeeksi, ihan kun räjähtäisin.

Oon myös tupakoinut enemmän. En oo käyny pihalla tupakalla, vaan oon avannu ikkunan siksi aikaa, kun poltan.

Olin koulussa viimeksi yksi ja puoli kuukautta sitten. En tiiä mitä äiti on kirjottanut koululle, että mä en oo tulossa sinne eikä kyllä kiinnostakaan.

Katon vaan jääkaapin sisältöä koko ajan uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Ei täällä oo mitään.

on.

Laitan jääkaapin oven kiinni ja otan hedelmäkorista omenan. Meen takasin mun huoneeseen laittaen oven kiinni perässä. Vaihdan nopee t-paidan huppariin, koska mä tärisen ja kädet on jääkylmät. Sitten meen peiton alle mutustamaan mun omenaa.

Hetken päästä äiti laittaa viestiä:

Mama klo 15.36
Kai sä olet syönyt jo jotain?

Katoin viestiä mun puhelimen ruudulla, ja sitten omenaa mun kädessä. Heitin sen roskikseen, mikä oli sängyn vieressä.

Minä klo 15.38
Joo

Mama klo 15.38
Varmasti?

Minä klo 15.39
No joo

Huokasin äitin viesteille ja pistin puhelimen kiinni. Paiskasin sen mun viereen sängylle. Nostin mun polvet rintaa vasten, suljin mun silmät ja laskin mun pään hetkeksi lepäämään siihen polvien päälle.

Taisin nukahtaa sitten.

Makaan sängyllä peitto mun päällä ja kuulen pienen koputuksen mun huoneen ovelta, jollon mä nousen istumaan. Säikähdän sitä ja katon vaan, kun se aukee hitaasti. Kuka? Sitten mä nään Siljan pään, mikä kattoo oven raosta. Ei vittu. En m jaksa nähä nyt ketää.

"Täällähän sä oot! Miks sä et tullu avaa ovee meille?" Silja sanoi ja ilmestyi poikalauman kanssa mun huoneeseen. Ei.

Silja tuli virkeenä mun sängyn päädylle ja Joonas istui mun mustalle säkkituolille, kaikki muut vaan seisoi.

"En mä kuullu. Mä olin kai nukkumas." Vastasin hiljaa laskien mun hihoja käsien ylle ja köhäsin vähän mun äänen kuntoon.

"Tietenkin sä olit nukkumassa, höpönassu!" Silja nauroi iloisena joten mäkin päätin hymyillä vähän. Huom. Vähän.

"Mm. Mitä te teette mun huoneessa?" Kysyin ja meen takasin makuullen.

"No tultiin kysyy sua meidän kaa ulos tietenkin?" Joel sanoi ja katon sitä.

"Öö miks te ette oo koulussa?" Kysyin taas.

Kaikki kattoo nyt mua kysyvästi ja Valtteri naurahti vähän.

"Nyt on sunnuntai, Sanna. Sunnuntaisin ei olla koulussa." Joonas vastasi ja siirsin katseen siihen.

En oikeesti tiedä, mitä tapahtu. Mä en tunne enään mitään vetoa tuota poikaa kohtaan. Mua pelottaa. Miks mua pelottaa?

"Aa. En mä tiennyt." Sanoin yrittäen esittää normaalia, vaikka oikeasti mua pelottaa.