**tiedän tässä ja seuraavassa kappaleessa on käytetty puhekieltä mutta sen jälkeen on kirjakieltä. Korjaan nää kaks kappaletta joskus myöhemmin**
"Gloria, mikä kestää?" isäni huusi alakerrasta.
"Joo joo oon tulos!" huusin takaisin.
Kietaisin pitkät ruskeat hiukseni pikaiselle nutturalle, vedin valkoiset converseni jalkaan ja juoksin portaat alas. Äitini seisoi portaiden vieressä ja hymyili itku silmässä.Äiti avasi kätensä halaukseen, mutta vain tuhahdin ja kävelin ohi.
Ainiin unohdinko mainita, mä vihaan vanhempiani. Ne lähettää mut Stone Roadin sisäoppilaitokseen, koska niillä on niin paljon töitä ettei ne ehdi huolehtimaan musta.
Isä oli jo laittanu mun laukut takakonttiin joten menin autoon ja paiskasin oven kiinni.
Kun sitä tarkemmin ajattelee nii ei mulla kyllä ollu täällä mitää menetettävääkää. Mua syrjittiin koulussa joten mulla ei ollut kavereita. Mä vaan toivon että Stone Roadin oppilaat ei olis niin tuomitsevia.
Isä oli hiljaa koko ajomatkan, joka kesti kaks tuntia ja viistoista minuuttia. Mä taisin nukahtaa jossainvaihees matkaa, koska yht äkkiä me oltiin perillä. Stone road pönötti suoraan meidän edessä.
"Noh kulta, tulee ikävä", isä sanoi noustessaan autosta.
"Arvaa vaa kenellä ei tuu", tuhahdin ja menin takakontille hakemaan tavarani.
Isän auton ajaessa poispäin kävelin koulun pääoville. Kun avasin ovet leukani loksahti auki. Stone Road ei ollut yhtään sellainen mitä olin kuvitellut. Aula oli korkea ja laaja tila jonka katossa roikkui kattokruunu ja seinien vieressä oli sohvia, nojatuoleja ja pöytiä. Keskelle aulaa oli muodostettu ympyrä sohvista. Aulan toisessa päässä oli portaat. Aulan sivuissa oli kaksi isoa puista pariovea. Toisen yläpuolella oli kyltti jossa luki ruokala ja toisen yläpuolella luki kirjasto.
En hämmästyksissäni ollut tajunnut että kaikki aulassa olijat tuijottivat minua. Punastuin ja katsoin alas. Lähdin kävelemään kohti portaikkoa.
"Hei onks toi se uus oppilas!" joku huusi, ja vastaavia huutoja kuului vielä muutama.
Mentyäni portaat ylös, törmäsin johonkin ja tiputin laukkuni maahan. "Sori, mä en kattonu eteeni", mä mumisin ja katsoin keneen mä olin törmänny.
Mun edessä oli hymyilevä brunette tyttö/naisenalku. Keräsin nopeasti tavarani lattialta.
"Moi mä oon Nea ja sä oot varmaan se uus tyttö, mikä sun nimi on?"
"Moi, mun nimi on Gloria"
"Omg niin ihana nimi ja sun pitää varmaa mennä rehtorin kansliaan mä voin viedä sut", Nea hymyili ja rupes viemään mua jonnekkin.
"Tässä tää kanslia nyt on, mä ootan sua oven takana nii sit voin opastaa sut tyttöjen käytävään", Nea sanoi edelleen hymyillen 100 watin hymyä. Hymyilin hänelle takaisin "kiitti hei" ja menin kansliaan.
****No tässä nyt tää eka kappale aika tylsä tiiän. Seuraavas kappaleessa tapahtuu vähä enemmä. Tää on siis mun eka kirja jtn laatu ei oo nii hyvä.-kommentoikaa-äänestäkää-seuratkaa-****
