**Mä nyt toivon et toi kuva lataa, ku laitoin kuvan Neasta niin se ei ollu ladannu kaikille. Mutta Nea on siis Megan Di Angelis**
~Michaelin näkökulma~ :)))
Valitettavasti tuo poika ei ollut listallani. Sam. Vai mikä hänen nimensä nyt olikaan. Hän suuteli juuri MINUN Gloriaani, heetkinen Mic. Et edes tunne koko tyttöä.
Mutta hän on valittuni, etkä voi sille mitään jos olet kateellinen.
Woah en ole kateellinen ja en voi määräillä tyttöä.
Argh! Nämä riidat itseni kanssa ovat turhauttavia. Ja myönnän. Kun Sam tönäisi hänet veteen mieleni teki vain raadella hänet palasiksi. Ei se ole kohteliasta, eikä millään tavalla romanttista. Mutta en voi vain mennä ja juosta sinne tappamaan Samia. Minä paljastuisin.
Katsoin hedän suutelusessiotaan vielä kerran, ja hämmästyin kun näin, että Gloria hohti. Hänhän on puoliksi enkeli, joten se tarkoittaa hänen olevan onnellinen.
Ajatus siitä vihlaisi vähän.
Kävelin pois lammen luota suunnittelemaan tehtävääni.
~Samin näkökulma~
Tiedän tiedän. Ei mikään paras ajatus tönäistä tyttö johon on ihastunut lampeen. Mutta nyt suutelin häntä.
Lopulta irtauduimme ja hän näytti hehkuvan. Luultavasti vain siitä, että hän oli ihan märkä ja aurinko paistoi suoraan päällemme. Vedin hänet pois vedestä ja hymyilin. Olin sanaton. Halasin Gloriaa ja katsoim häntä syvälle silmiin. Olin sanomassa jotain, mutta hänen huulensa olivat jälleen kiinni omissani. Ilotulitukset, perhoset ja pienet kipinät sekosivat sisälläni uudestaan.
~Glorian näkökulma~
Kun heräsin seuraavana aamuna, ensimmäisenä tajusin että hiulseni olivat edelleen märät, en ollut yövaatteissa ja Nea ravisteli minua.
"Herätyyyys! Unikeko hei, maailma kutsuu!" Ystäväni huusi korvani vieressä. Argh. Minä VIHAAN aamuja. Avasin vähintään tonnin painavat silmäluomeni ja katsoin Neaa anellen. "Vielä viisi minuuttia", mumisin ja käänsin kylkeäni.
"Ei, Gloria. Nyt heti!" Nea huusi ja repi minut pois sängystä.
Tein aamutoimeni ja avasin huokaisten vaatekaappini oven. Miten Nea osasi aina viidessä sekunnissa valita täydellisen asukokonaisuuden. "Nea! Auta mua valitsemaan vaatteet!"vinguin ja katsoin epätoivoisena Neaa, joka oli laittamassa ripsiväriä. "Voi sua Gloria. Noh. Laita nää",Nea sanoi ja vetäisi kaapista mustat boyfriend(revityt) farkut ja tummansinisen farkku napapaidan jossa luki mustalla "WTF".
Katsahdin Neaan hymyillen ja vaihdoin vaatteeni.
Katsoin lukujärjestystäni. Tänään oli torstai, joten ensimmäisenä olisi lajituntemusta.
Kaivoin L.T:n kirjat lipastostani, tungin ne laukkuuni. Tänään päädyin mustiin maihareihin kenkävalinnassa ja jätin kiharat hiukseni auki. Vedin laukun olalleni ja häivyin.
Monet eivät käytä täällä laukkuja, mutta siellä oli myös hiusharjani, purkkani, hätävarameikkini, penaalini, kännykkäni ja lompakkoni jostain syystä. Miksei sitten kirjatkin.
Avatessani oven katsoin suoraan Samiin. Hymyilin hänelle isosti ja menin istumaan hänen viereensä. "Moi Gloria", Sam sanoi hymyillen. "Moi", vastasin ja kaivoin kirjani laukustani. Otin stabiloni esiin ja laitoin vasemman käden pulpettini reunalle nojaamaan. Tunsin Samin liu-uttavan kätensä omani päälle. Tunsin ilotulituksia ja kipinöitä kun ihomme koskettivat. Katsoin häneen pienesti hymyillen. Ei Gloria pysäytä ittes! Sinä missaat tunnin jos nyt katsot häntä silmiin. Huoh en voinut enää vastustaa itseäni ja katsoin noihin suklaanruskeisiin silmiin.
Onneksi opettaja pelasti minut hukkumasta lopullisesti niihin kysymällä minulta yhtä lajityyppiä ja sanoin nopeasti lykantrooppi.
Raapustelin vielä vähän aikaa muistiinpanoja, kunnes tunti loppui.
"Kun sä oot vieny sun kirjat nii tuu mun huoneeseen. Mun huoneen numero on 12", Sam virnisti ja lähti kävelemään poikien käytävää kohti.
Hyppytunti kestäisi enään vain neljäkymmentä minuuttia, joten hölkkäsin huoneeseeni. Hölkätessäni törmäsin johonkin, ja onnistuin tiputtamaan kirjani joita en ollut laittanut laukkuuni. Kumarruin keräämään niitä ja mumisin anteeksipyynnön. Nousin ylös ja leukani loksahti nähdessäni olennon edessäni. "Wow. Tota umm ooks uus tässä koulussa?" Kysyin ja peitin häikäistyneen katseeni hymyllä. Kyllä hän oli häikäisevän komea, niinkuin Sam. Vaan paljon tuntemattomalla tavalla. Sam huokui turvallisuutta ja lempeyttä, kun taas edessäni seisova komistus huokui mysteerisyyttä.
Ravistin nopeasti ajatukset päästäni kun hän vastasi. "Joo. Mä oon uus oppilas ja haluisiksä näyttää mulle missä on poikien käytävä ja huone 12?"poika kysyi ihanalla matalalla, mutta puhtaalla äänellä. "Joo voin, mutta ensin mun pitää viedä mun kirjat. Odota tässä", sanoin ja lähdin hölkkäämääni huonettani kohti. Hetkinen, hänen huoneensa oli 12, eikö niin. Saminkin huone on 12. Tapasin hänen kämppiksensä ennen häntä. Virnistin ajatellessani tätä ja juostessani edessäni olevaa tyttöjen käytävää kohti.
