"Gloriaaa, herätys!", kuulin kaukaisen äänen kutsuvan nimeäni. Raotin silmiäni. Nean naama oli suoraan edessäni. "Woah Gloria viimein sä heräsit!" Nea huudahti ja siirtyi pois naamani edestä.
"Missä hitossa mä oon?"kysyin hämmentyneesti katsellessani ympärilleni. Olin isossa pyöreässä huoneessa. Ikkunoiden eteen oli vedetty lattiaan asti ulottuvat mustat verhot ja suoraan yläpuolellani roikkui kattokruunu. Missä oikein makasin? Makasin tummasta puusta tehdyllä koristeisella sängyllä jossa oli mustat silkkilakanat.
"Tervetuloa oikeaan Stone Roadin kouluun!" Nea hihkaisi.
Hetkinen Nealla oli verenpunaiset silmät. Kavahdin peloissani taaksepäin.
Ja silloin muistin tapahtumat ennen pyörtymistä. "Mä ..mä join VERTA!?" huusin peloissani. Minua ällötti.
"Ainiin joo tota siitä asiasta ku sä oot vähänniinku vampyyri", Nea sano hermostuneella äänensävyllä. Mitä mä oon vampyyri? Tän on pakko olla joku vitsi. "Onks tää joku vitsi? Ei vampyyreita oo olemassa!"minä huusin.
"Huoh, kyllä on ja sä oot yksi niistä", Nea sanoi rauhoittelevalla äänellä. Ei. Ei voinut olla totta. Minua ällötti edelleen, mutta olin myös utelias. Sitten kysymyksiä alkoi ponnahdella päähäni, mutta pidin ne sisälläni." Okei, umm haluisiksä kertoo mulle vähän lisää va-vampyyreista?" Kysyin hengitellen rauhallisesti sisään ja ulos.
"Okei eli 1. Meidän koulussa ei suosita veren juomista suoraan ihmisestä, vaikka pojat rikkoo välillä sitä sääntöä. 2. On olemassa monen lajisia vampyyreita. a)Ercu on alin vampyyri laji. Heidän voimansa ovat pienimmät, eikä heillä ole mitään erikoisominaisuuksia.
b) Sumundu on toisiksi alin laji. Heidän voimansa ovat vähän isommat ja he pystyvät aistimaan tunnetiloja.
C) domax on kolmanneksi alin laji ja voimat yhtä suuret kuin sumunduilla paitsi että tunnettilojen aistimisen lisäksi voivat muuttua lepakoksi.
d) wufu on toiseksi suurin vampyyrilaji jolla on käytössä kaksinkertaisesti domaxien voimat. Kykyinä ovat tunnetilojen aistiminen, muuntautuminen ja täydellinen muisti.
e) zefy on suurin tunnettu laji jolla on kolminkertaisesti wufujen voimat, kaikki edellämainitut eritysominaisuudet. Niiden lisäksi he voivat hallita ihmisten mieltä", Nea luetteli.
"Mikä niistä mä oon?"kysyin ylikuormittuneena kaikesta siitä tiedosta. "Sen saa selville vain testissä jonka sinä menet tekemään ihan kohta, mutta se alkaa vasta puolen tunnin päästä", Nea sanoi hymyillen.
"Okei no, mikä tää huone on?"kysyin ihmetellen. "Ai, no tää huone on sairastupa ja sut tuotiin tänne koska sä pyörryit", Nea selitti. "Entä oliko ne kaikki muutki siellä ruokalassa vampyreita?" Kysyin. "Ei ollu, zefyt muokkas niiden muistia niin, että ne muistaa jokanen ihan normaalin ruokailun", Nea informoi.
Kyselin vielä muutamia kysymyksiä kunnes kuulimme kellon soivan ja Nea johdatti minut isoon saliin. Sali oli täynnä ihmisiä, vai pitäisikö sanoa vampyyreita. Keskellä oli pyöreä pieni pöytä, jonka päällä oli lasikulho.
Rehtori rouva Jones käveli pöydän viereen ja kuulutti nimen: "Amy Whiteoak!"
Oranssihiuksinen pitkä tyttö käveli pöydän luokse, otti veitsen rehtorilta, viilsi sormeensa ja tiputti veripisaran kulhoon. Kulhosta roihahti pieni liekki, niin pieni että sitä tuskin erotti."Ercu!" Rehtori kuulutti mikrofoniin, Amy itki.
Rehtori kuulutti vielä kolme nimeä ja sitten oli minun vuoroni. Kävelin pöydän luo, otin veitsen, viilsin ja veripisara tippui kulhoon. Kulhosta nousi jättimäinen tuli. Tuli meni kattoon asti ja se leveni levenemistään. Tulta vain tuli lisää koko ajan. Kaikki lähtivät juoksemaan pois salista.
Juoksin itsekkin pois. Juostessani huomasin rehtorin metrin päässä minusta juoksemassa. Kiihdytin vauhtiani. "Rehtori! Mitä toi tarkotti?"kysyin hädissäni. "Umm ei mitään, se on varmaan vain rikki", rehtori huohotti.
Etsin katseellani Neaa. Kun viimein bongasin nean, juoksin hänen luo. "Onneks sä oot kunnossa!" Nea huusi metelissä.
Olin sanomassa Nealle jotain vastaukseksi, kum kaijuttimista kuului ääni: "Tulipalo on sammutettu. Nyt pyydämme jokaista menemään huoneisiinsa!"
"Ainiin! Mä en oo näyttäny sulle meidän huonetta!" Nea huudahti ja lähti vetämään minua ympäri käytäviä. De ja vu tunne valtasi mieleni ja naurahdin.
Lopulta pääsimme käytävän suuaukolle, jonka yläpuolella luki puellae. "Mitä toi tarkottaa?"kysyin. "Se on latinaa ja se tarkottaa tytöt, katokku tää koulu on aika vanha", Nea sanoi nopeasti kaivellessaan taskujaa. Nea veti esiin avaimen. Kävelimme huoneen 12 eteen. Kun menimme sisään kysyin: "Missä mun kaikki tavarat on?"
"Sä et valitettavasti saa niitä, koska sun pitää unohtaa vanha elämäs kokonaan", Nea selitti katsoen ymmärtäväisesti silmiini. Vanha elämä, jotenkin se sattui todella paljon ajatella, että joutuisin jättämään kaiken taakseni.
Tajusin vasta siinä vaiheessa että itkin, kun Nea pyyhki kyyneleeni pois ja sanoi: "Usko tai älä, mut mä tiiän miltä toi tuntuu. Mulla oli edellisessä elämässä(autsh) poikaystävä. Tobias oli ihanin ja täydellisin poika, mut sitte tuli kirje et mut on hyväksytty stone roadiin ja mun vanhemmat pakotti mut tänne. En oo kuullu niistäkään enää sen jälkeen", Nea sanoi ja murtui lopulta. Hän halasi minua lujaa ja siinä me sitten itkimme.
Lopulta Nea irrottautui ja me pyyhimme kyyneleemme pois. "Mut entä mun kaikki vaatteet?"hymyilin vaisusti.
"Sulle on täällä uudet, kato ku koulul on pukeutumis koodi jonka avulla erotetaan minkä lajinen on",Nea sanoi samalla kin sitoi hiuksensa ylös. "Näetkö tämän merkin niskassani? Sellainen on jokaisella domaxilla, wufulla ja zefyllä ja se kertoo oman yksityisen erityistaidon", Nea sanoi näyttäen pientä monimutkaista tatuointia niskassaan. "Joskus vampyyreilla saattaa olla sama taito, mutta se ei tarkoita mitään. Minun taitoni on vihan poistaminen, en ole harjoittanut sitä tarpeeksi, joten suurimmillaan se tepsii lintuihin",Nea sanoi hymyillen pienesti.
"Mutta, ei mulla oo ikinä ollu tollasta",sanoin ihmettelevästi. "No yleensä se ilmaantuu vasta muuntumisen jälkeen. Muuntuminen on se tapahtuma kun kehosi ei enää hyväksy ihmisruokaa ravintona vaan verta",Nea selitti kärsivällisesti.
Nostin hiukseni poninhännälle ja sanoin: "Onko mulla se?"
"WOW!"Nea huudahti. "Mitä nyt?"kysyin hätääntyneenä. "Umm se merkki on aika iso eheh",Nea kuulosti hermostuneelta. "Voi ei, kuinka iso?" Kysyin nopeasti. "No se vaan peittää sun koko yläselän ja niskan. Mut ei se näytä ees pahalta! Se on itseasiassa aika nätti", Nea sanoi kuulostaen taas rauhoittavalta.
"Huh, mutta ne vaatteet. Katotaan mikä vampyyri mä olen!"huudahdin saadessani innostuksen takaisin.
"Näköjään ne on luokitellu sut. WOAH ne on luokitellu sut zefyks ja niitä on sun lisäks vaan viis tässä koko koulussa. Omg mun bff on zefy!" Nea huusi ja teki pienen voitontanssin tyylisen. "Kiva, ketkä ne muut on?"kysyin. Outoa mä olin koulun vampyyri parhaimmistoa. "No yks niistä on se Sam joka juoksi siellä käytävällä. Sen laji selvitettiin just ennen sun lajia",Nea vastasi. Ai sen takia monet pitivät kovaa ääntä, ennen kun oli minun vuoro. "Sitte yks on Leo. Tosi hyvännäkönen, mut varattu koulun isoimmalle ämmälle. Sitte Sandra on ihana kaveri, mutta ku meillä ei ollu tunteja yhessä nii eristyttiin. Emily eli Em on koulun muotiguru, mut hyvä kaveri. Viimesenä on Dan. Se on komee ja lihaksikas, mut tosi hämärä heppu. Ei oikein kenenkään kaveri", Nea sanoi lopussa ihmetellen Dania.
"Eli mulla tulee olemaan tunnit vaan niiden kanssa?"kysyin. "Yep, joten nyt laitetaan sut valmiiks tunnille!" Nea hihkaisi ja vinkkasi silmää.
****WOOHOO SE ON VAMPYYRI kertokaa risut&ruusut kommatkaa,seuratkaa,äänestäkää. Laitoin kollaasin niistä zefyistä jos kiinnostaa :))))****
